perjantaina, maaliskuuta 22, 2019

Marianpäivää ja vähän myös Joosefin

SAARNA 22.3.2019 Templo Ecuménico, Playa del Inglés

Evankeliumi Luukas 1: 26-38 Enkeli ilmoittaa Jeesuksen syntymän


Suomessa vietettiin tiistaina 19.3. Minna Canthin päivää, joka on nimetty myös tasa-arvon päiväksi. Tiistai oli myös neitsyt Marian puolison Joosefin eli Joosepin nimipäivä, jota täällä Espanjassa vietettiin isänpäivänä. Koska ensi maanantaina 25. maaliskuuta on Marian ilmestyspäivä, on varmasti oikein ja tasa-arvon mukaista puhua hieman heistä molemmista, Mariasta ja Joosefista.

Lähden liikkeelle siitä roomalaiskirjeen merkille pantavasta lauseesta, jonka kuulimme: ”eivät Jumalan lapsia ole luonnolliset jälkeläiset vaan jälkeläisiksi luetaan lupauksen voimasta syntyneet lapset”. Mitä tarkoittaa ”lupauksen voimasta syntyneet” (Room. 9: 8), mitä on lupauksen voimasta syntyminen? Sillä on meidän uskollemme aivan oleellinen merkitys. Oletko sinä lupauksen voimasta syntynyt? Millä perusteella? Miten niin? Osaatko vastata, jos uskosi perustusta kysytään?

Kuvaan ensin Marian ja Joosefin esimerkin ja sen jälkeen niiden vastakohdan. Pyhä Henki antakoon meille ymmärrystä ottaa vastaan kuulemamme.

Maria hämmästyy enkelin lupausta: ”Miten se on mahdollista?” hän kysyy. Ajatelkaa tätä nuorta tyttöä. Hän ei ajattele ensin itseään: ”Mutta mitä minä sanon isälle? Mitä naapurit ja ystävät ajattelevat? Mitä Joosef ajattelee?” Ei, vaan kun hän saa vastauksen, hänen sydämensä on valmis: ”Minä olen Herran palvelijatar. Tapahtukoon minulle niin kuin sanoit.” Maria ei ole superihminen, vaan esikuva. ”Tapahtukoon Sinun tahtosi myös maan päällä niin kuin taivaassa” rukoilemme Isä meidän rukouksessa - tietoisina siitä, miten vaikeaa sen hyväksyminen voi olla. Mutta silti Jeesus opetti sen meille.

Matteus kertoo Joosefin näkökulman: ”Maria, Jeesuksen äiti, oli kihlattu Joosefille. Ennen kuin heidän liittonsa oli vahvistettu, kävi ilmi, että Maria, Pyhän Hengen vaikutuksesta, oli raskaana. Joosef oli lakia kunnioittava mies mutta ei halunnut häpäistä kihlattuaan julkisesti. Hän aikoi purkaa avioliittosopimuksen kaikessa hiljaisuudessa. Kun Joosef ajatteli tätä, hänelle ilmestyi yöllä unessa Herran enkeli, joka sanoi: ’Joosef, Daavidin poika, älä pelkää ottaa Mariaa vaimoksesi. Se, mikä hänessä on siinnyt, on lähtöisin Pyhästä Hengestä. - - Unesta herättyään Joosef teki niin kuin Herran enkeli oli käskenyt ja otti Marian vaimokseen.”

Joosef oli kaikesta päätelleen kunnollinen mies. Samaa hän ajattelee rakastetustaan Mariasta. Sydän on täynnä odotusta ja iloa. Tuon ajan mukaan avioliittolupaus oli sitova. Mikään ei voisi erottaa heitä - paitsi kuolema tai uskottomuus. Ja nyt, enkelin ilmestymisen jälkeen, Joosef joutui hyväksymään täysin uudenlaisen tilanteen. Hän ”teki niin kuin Herran enkeli oli käskenyt” Matteus kertoo. Hän luopui suunnitelmistaan ja oikeuksistaan.

Vaikka Matteus kertoo Joosefista ja Luukas Mariasta, he todistavat samaa: avioliittolupaus, hämmennys, enkelin ilmestyminen ja lopulta suostuminen enkelin ilmoittamaan Jumalan tahtoon. Juuri tätä on lupauksen voimasta syntyminen. Antaa Jumalalle se, mikä Jumalalle kuuluu. 

Joskus asia on helpompi ymmärtää vastakohdan kautta. Mikä on "antaa Jumalalle se, mikä Jumalalle kuuluu" vastakohta? Se on: "mulle se, mikä mulle kuuluu".

”Mulle kuuluu” on ajattelutapa, josta käytetään englanninkielessä ilmaisua entitelment, ”olla oikeutettu”. Mainitsen vieraskielisen sanan vain siksi, että tällainen ilmiö tosiaan on olemassa ja siitä puhutaan kaikkialla siellä, missä nuorisolla on enemmän kuin tarpeeksi. Mutta entitlement, ”mulle kuuluu” -ajattelu ei missään tapauksessa oli vain nuoren polven ominaisuus. Myös me keski-ikäiset ja vanhemmat osaamme sen. Osaamme vaatia. Pahoitamme mielemme, kun joudumme odottamaan tai meitä ei huomioida, jos meille kuuluvia etuuksia karsitaan. Me todella ajattelemme, että ne kuuluvat meille. Meille kuuluu kaikki hyvä. Ja jos jollain on enemmän, olemme vähän kateellisia. Kun saamme sen, mitä ”mulle kuuluu”, unohdamme kiittää, koska pidämme sitä itsestään selvästi mulle kuuluvana.

”Mulle kuuluu” on täsmällinen vastakohta lupauksen voimasta syntymiselle. Joosefin ja Marian esimerkin mukaisesti lupauksen voima näkyy siinä tavassa, jolla lupaus otetaan vastaan. Maria sanoi: ”Tapahtukoon minulle niin kuin sanot”. Ja Joosef ”teki niin kuin enkeli oli käskenyt”. Jumalan lupausta ei voi ottaa vastaan vaatimalla omia oikeuksia ja sanomalla: ”Tapahtukoon mulle niin kuin mulle kuuluu”. Siksi Paavali kirjoittaa omasta kansastaan Israelista, että vaikka heillä on kaikki, he eivät voi Jumalan edessä sanoa ”Mulle kuuluu”. Se ei toimi niin.


Hyvät ystävät. Raamatun mukaan sulle ja mulle todella kuuluu jotain: lupaukset. Ja se, joka syntyy lupauksen lapsena, on todella Jumalan lapsi. 

Jos tunnet itsesi epävarmaksi, niin tule ehtoollispöytään sillä tavalla kuin virressä 222 sanotaan: ”Itsevarman mahdoton turvata Herran armoon on. Vaan ken saapuu syntisenä, nääntyvänä, nälkäisenä, Herran luokse tulla saa. Heikkoa Kristus armahtaa. Sille kuuluu lupaukset, armahduksen vakuutukset, joka nöyrtyy turvaamaan Jeesuksen ristinkuolemaan.”