Ensimmäinen päivä kirkolliskokousedustajana alkaa kääntyä iltaan. Tulin Turkuun jo sunnuntaina illalla ja sain majapaikan Birgittalaisluostarista Turun keskustasta. En siis ole majoitettuna tänne Turun kristilliselle opistolle, jossa suurin osa edustajista viettää koko intensiivisen viikon.
En varmaan jaksa ryhtyä kuvaamaan päivän kulkua, joten laitan vain muutamia hetkikuvauksia. Aurinko helottaa täydeltä terältä. Sillä oli merkitystä, kun marssimme kulkueena Tuomiokirkkoon avajaisjumalanpalvelukseen. Puheensorinaa riitti, kun entiset tutut tapasivat. Hieman ehkä yllätyin itsekin siitä, miten paljon tuttuja täällä loppujen lopuksi on. Ja muutama uusikin tuttavuus löytyi heti.
Piispa Simo Peura oman hiippakuntaväkensä kanssa vastasi avajaismessusta. Simon puhe helluntain odotuksesta ja Pyhän Hengen merkityksestä kirkon elämälle oli tärkeä. Arkkipiispan avajaispuhe ensimmäisen istunnon alussa on tyyliltään ja sisällöltään toisenlainen. Hän lähti liikkeelle kansainvälistymisen paineesta ja sen aiheuttamista ilmiöistä. "Enää suomalaisuus ei ole vain luterilaisuutta, eikä luterilaisuus ole vain suomalaisuutta." Ei-luterilaisena suomalaisena kasvaneena viesti tuntui hyvältä ja oikealta, mutta samalla sellaiselta, jonka olisin mielelläni kuullut viisi vuosikymmentä sitten. Luterilaisuuden ja suomalaisuuden kietoutumisesta toisiinsa kuitenkin arkkipiispan mukaan kannattaa pitää kiinni. Varmaan se on realismia - ei kansakunta historiaansa voi yhtäkkiä hylätä. Olisin ehkä itse nostanut vielä enemmän esiin kirkon aidon kansainvälisyyden. Ei kirkkoa tee kirkoksi luterilaisuus, vaan Kristuksen seuraaminen ja Pyhä Henki.
Ensimmäiseen päivään kuuluvat henkilövalinnat. Kahdesta varapuheenjohtajasta äänestettiin lippuäänestyksellä. Ihan hyvä tapa opetella nimiä. Kaikkia en kyllä vielä oppinut. Myös valitsijamiesten vaali suoritettiin ja odottelen nyt ensimmäistä kutsua valitsijamiesten kokoukseen, jossa jaetaan valiokuntapaikat.
