maanantaina, marraskuuta 03, 2014

Kuin kitkerää lääkettä nielisi

Jouduin tosissaan painimaan 2.11. saarnatekstin kanssa. Vielä lauantaina illalla pyhäinpäivän vesperistä kotiin ajaessani olin täysin epävarma siitä, mitä minun pitäisi sanoa. Luuk. 10:1-12 on poikkeuksellinen monitahoinen ja inspiroiva evankeliumi. Kaiken muun lisäksi se sisältää peräti kolme yleiskieleemme jäänyttä sanontaa: "kuin lampaat susien keskelle", "työmies on palkkansa ansainnut" ja "pyyhkiä pölytkin jaloista". Tein itselleni mindmappia ja iskusanalistaa, mutta ongelmaksi muodostui paitsi liian rikas ja monipolvinen sisältö myös se, voiko näitä Jeesuksen aivan erityisessä tilanteessa erityisille ihmisille annettuja neuvoja ylipäänsä ottaa ohjeeksi omaan elämään. Tällainen siitä sitten tuli (pienin variaatioin klo 10 Vanhassa kirkossa ja klo 18 Tuomasmessussa).

SAARNA 2.11.2014 Jeesuksen lähettiläät (21. sunnuntai helluntaista)

Nämä Jeesuksen opetukset häiritsevät. Ne näyttävät olevan täsmälleen päinvastaisia kuin ne ohjeet, joita itse jakelen.
Kun huomaan vakuuttavani monien paineiden keskellä elävälle ystävälle, että on ennen kaikkea pidettävä huoli itsestä, koska jos et pidä huolta itsestäsi, et voi huolehtia toisistakaan, Jeesus sanoo opetuslapsilleen: ”Minä lähetän teidät kuin lampaat susien keskelle. Älä ota mukaasi rahakukkaroa, älä läppäriä, älä edes kännykkää ... älä edes kenkiä!”
Kun keskellä kiireistä elämää huomaan sanovani itselleni ja muille, että on aika ottaa rauhallisemmin, hidastaa tahtia, kuunnella elämän värähtelyä, antaa aikaa toisille ihmisille ja jättää työasiat vähemmälle, Jeesus sanoo opetuslapsilleen: ”Menkää. Älä pysähdy matkan varrella. Älä pysähdy edes tervehtimään ketään.”
Ja kun tolkutan itselleni, että on syytä tehdä viisaita valintoja, vertailla eri vaihtoehtoja ennen päätöksen tekemistä, on pidettävä mahdollisuudet auki, Jeesus sanoo opetuslapsilleen: ”Jää siihen taloon, mihin ensin tulet. Älä siirry talosta toiseen. Syö, mitä tarjotaan. Älä kysele miten se on valmistettu ja onko käytetty orgaanisia lähituotteita.”
Helposti sulavaa ateriaa näistä en osaa keittää. Siksi on parempi ottaa ne sellaisenaan. Vähän niin kuin kitkerän makuinen lääke tai viisaudenhampaan poisto. Sen verran säälin itseäni ja teitä, että nostan esiin vain kolme kohtaa.

1. LUOVU TURHASTA! - ”Minä lähetän teidät kuin lampaat susien keskelle. Älkää ottako mukaanne rahakukkaroa, älkää laukkua, älkääkä jalkineita.”

Tällä Jeesuksen ohjeella on kaikupohjaa meidänkin ajassamme. Yhä useammat ovat kurkkuaan myöten täynnä tavaroiden paljoutta. Kun pöytälaatikon perällä on kymmenen vanhaa kännykkää ja kaksikymmentä laturia, kun varastoinnista ja säilytysjärjestelmistä on tullut suurta bisnestä, yhä useampi haluaa tästä kaikesta eroon. 

Mutta Jeesus ei tietenkään puhu nyt pelkistetyistä sisustusratkaisuista. Siksi kiellettyjen matkatavaroiden listaa tärkeämpi on sitä edeltävä lause: kuin lampaat susien keskelle. Se on tapa ilmaista täydellistä turvattomuutta, siis omasta turvallisuudentarpeesta luopumista. Iso paha susi syö lampaat suihinsa. Niinhän Jeesukselle itselleen tapahtui. Ja nyt hän lähettää oppilaansa samalle asialle.
Mutta jotain vapauttavaa siinä täytyy olla, koska Jeesus niin sanoo. ”Aldrig är jag utan fara, kan dock alltid säker vara. Aldrig utan kamp och strid, alltid dock på djupet frid”, runoili Lina Sandell eräässä vielä suomentamattomassa laulussaan. Ehkä hän oli ymmärtänyt, mitä Jeesus tarkoitti.

Luovu turhasta! Ole vapaa.

2. KESKITY OLENNAISEEN! – ”Menkää. Älkää matkan varrella pysähtykö tervehtimään ketään.”

Tunnustan, että tunnen tähän ohjeeseen jonkinlaista kieroa vetovoimaa. Asiat pitää hoitaa nopeasti ja turhia viivyttelemättä. Ei siinä kaupan kassallakaan tarvitse kuulumisia vaihtaa. Maksetaan se oma ostos ja annetaan seuraavalle vuoro.

Mutta ei Jeesuksen ohje tietenkään ole tarkoitettu tekosyyksi epäystävälliselle käytökselle. Kertoihan Jeesus itse vertauksen laupiaasta samarialaisesta, jolla oli aikaa pysähtyä auttamaan tarvitsevaa. Tervehtiminen oli muinoin monivaiheinen tapahtuma. Joskus tervehtimisillä tarkoitetaan jotain samaa, josta me käyttäisimme sanaa vierailu, piipahtaminen, oven suussa norkoilu. Ja siitä juuri on kyse. On niin helppoa tehdä sitä, mikä on helppoa. Olen opetellut tätä kesämökillä pienen piharakennuksen kattoremontin yhteydessä. Remontti ei edisty, jos teen sitä, mikä tuntuu juuri sillä hetkellä mukavalta. On tehtävä sitä, mikä on vuorossa. Norkoilu on vastuuttomuutta, joka pahimmillaan johtaa koko tehtävän epäonnistumiseen.

Keskity siihen, mikä on tärkeää.

3. TEE VAIN OMA OSUUTESI, ÄLÄ MUREHDI LOPPUTULOKSESTA! - ”Kun tulette kaupunkiin kertokaa kaikille: Jumalan valtakunta on tullut lähelle.” Kaikki eivät ota tätä sanomaa vastaan, mutta se ei ole teidän ongelmanne. Menkää sinne, missä otetaan.


Tähän ohjeeseen on piilotettu loukkaus. Taloihin ja kaupunkeihin tuli mennä järjestyksessä ja valikoimatta. Aina ei voinut etukäteen tietää, keitä siellä olisi. Oliko väki omaa kansaa vai vieraita? Aina ei voinut tietää, minkälaisia uskonnollisia tai muita tapoja siellä noudatettiin. Oliko ruoka teurastettu oikein? Oliko peseydytty sääntöjen mukaan? Oliko niillä oikea mielipide avioliittolaista? Kaikki tämä jää Jumalan valtakunnan tulemisen alle. Ainoa, millä on merkitystä on sillä, otetaanko lähettiläät vastaan. Edes siitä lähettiläiden ei tule huolehtia, mitä torjuville tapahtuu. Sitä pölyjen pyyhkiminen jaloista tarkoittaa: Meillä ja teillä ei enää ole mitään tekemistä keskenämme. Ei ole opetuslapsien tehtävä pyytää tulta iskemään taivaasta tai jotain muuta yhtä näyttävää. Jeesuksen kyllä muistuttaa heitä, että Jumala hoitaa asiat ajallaan. 

Älä sinä murehdi, tee vain oma osuutesi!

Luovu turhasta! Keskity siihen, mikä on tärkeää! Tee vain oma osuutesi! 

Ja se tarkoittaa, hyvät ystävät sitä, että kun me olemme luopuneet turhasta ja keskitymme olennaiseen, me tuomme Kristuksen läsnäolon tuoksun sinne, minne menemme. Siellä missä Jeesus on, siellä on Jumalan valtakunta. Ja sinä olet viesti. 
No, miten on, soveltuvatko nämä Jeesuksen antamat ohjeet sellaisenaan jokapäiväiseen elämään? Ei niitä sellaisiksi ole tarkoitettu. Nämä ohjeet annettiin erikoisjoukoille eritystä tehtävää varten. Seurakunnassa on monenlaisia tehtäviä, tarvitaan myös viipyilyä ja joskus jopa läppäriä.
Silti nämä ohjeet eivät päästä meitä helpolla. Uskon, että jokaisen meidän tulisi ainakin kerran elämässämme – ja juuri nyt on se hetki – pysähtyä miettimään tätä tinkimätöntä tehtävänantoa tosissaan. Olenko valmis luopumaan turhasta, keskittymään siihen, mikä on oikeasti tärkeää, ja jättämään lopputuloksesta huolehtimisen Jumalalle? Ja jos annat tämän kutsun saavuttaa sydämesi, uskon, että se voi muuttaa kaiken. Se voi saada sinut vaikka perustamaan kristillisen radiokanavan Jumalan kunniaksi, kuten Kirsi teki 17 vuotta sitten. Tai se voi saada sinut näkemään aivan lähelle, ne tehtävät, joita olet laiminlyönyt ja minkä vuoksi olet onneton.

Jeesus lähetti opetuslapset kaksittain. Tätä työtä ei tehdä koskaan yksin, vaan aina yhdessä. Jos sinulta puuttuu ystävä, jonka kanssa jakaa tehtävää, rukoile sitä Jumalalta. 
Ole rohkea, älä lannistu, älä pelkää. Jeesus itse on sinun kanssasi.



ENGLISH SUMMARY
Jesus gives instructions to his disciples for a special mission they are about to start. These instructions are not easy to follow. Nevertheless, we should not try to shy away from their message.

1. TRAVEL LIGHT! – Go! I am sending you out like lambs among wolves. Do not take a purse or bag or sandals. – This means more than just giving up luxuries and excess baggage. Jesus calls his followers to give up their own security, to make themselves vulnerable – and so make themselves truly free.

2. BE FOCUSED! – and do not greet anyone on the road! – This is not an excuse for rude behaviour or neglect of others. But it does mean that we should not use others, or things that are nice and easy, as an excuse for not doing our job as Jesus’ messangers. First things first!

3. DON’T WORRY ABOUT THE OUTCOME, JUST DO YOUR JOB! – When you enter a town and are welcomed, eat what is offered to you. Heal the sick who are there and tell them, ‘The kingdom of God has come near to you.’ – Wherever they go they shoud not pick and choose on the basis of race, culture or religion. The only thing the disciples are to worry about is whether they are welcomed or not. If not, they should just leave. It is not their business to worry about judgement. God takes care of that, and He is merciful.

Are these instructions good for everyday life? In the strict sense, they were not meant to be guidelines for regular family life or public service. Not everyone can have the same special assignment. People have different roles and different talents in the church.

But after all, deeply and honestly, these instructions are meant for everyone of us. At least once in our lives, we should ask ourselves, Do I really need everything I have? Am I focusing on right things in my life? Am I doing my job as a messenger of God’s love? 
If we truly allow these questions in our hearts, it can change our lives and make us more of what we are meant to be.