Kuka saa tulla kirkkoon? Kysymys ei ole keksitty, vaan se löytyy hieman toisessa muodossa psalmista 15: ”Herra, kuka saa tulla sinun temppeliisi?” Psalminkirjoittaja myös vastaa kysymykseen. Rabbiinisen opetusperinteen mukaan kyseessä on lain ydinsisällön kiteyttäminen 11 kohtaan. Hieman lyhyempi, kuuden kohdan tiivistelmä löytyy Jesajalta 33:15. Ja jos kaipaa vielä yksinkertaisempaa kiteytystä, profeetta Miika 6:8 supistaa lain kolmeen kohtaan.
Jeesukselle tämä kysymys oli tärkeä. Saman rabbiinisen perinteen jatkajana hän esitti kahden kohdan kiteytyksen: rakasta Herraa, Jumalaasi, yli kaiken ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Se, joka täyttää lain, saa tulla temppeliin.
Mutta kysymykseen liittyy pari vastaväitettä. Ensinnäkin: Ketä kiinnostaa? Ja jos kiinnostaa, mitä tämä käytännössä tarkoittaa? Siksi muotoilen kysymyksen uudestaan: Kuka kelpaa Jumalalle? Sehän tarkoittaa samaa. Kuka on arvollinen tulemaan Jumalan eteen? Ja vastaukseksi ei riitä, että se, joka täyttää lain, vaan ihan konkreettisesti meistä tämän seurakunnan jäsenistä: Kuka kelpaa?
Kysymys on sikäli ajankohtainen, että tiedotusvälineissä on viime aikoina käsitelty näyttävästi sopivan käyttäytymisen rajoja työelämässä ja taloudessa. Ja sillä näyttää olevan liittymäkohtansa tapahtumiin eräänä pääsiäisenä Jerusalemin temppelialueella.
Sanon nyt heti painokkaasti, ettei kenenkään tarvitse jännittää, että saarna ei ole paikka, jossa yksityisten ihmisten asioihin puututaan, olivatpa he sitten kuinka julkisesti tunnettuja tahansa. Olen tietoinen siitä, että papit eivät ole aina muistaneet tätä periaatetta. Toki saarnassa on sopivaa ja varmaan odotettavaakin, että tartumme niihin sanoihin ja ajatuksiin, joita julkisuudessa esitetään, puuttumatta kenenkään henkilöön. Tämä saarna ei siis käsittele kenenkään pääjohtajan tai puheenjohtajan tekemisiä tai tekemättä jättämisiä, joista emme tiedotusvälineiden välittämien tietojen perusteella lausua mitään tuomiota. Mutta haluaisin, että tämä saarna käsittelee sitäkin enemmän niitä asioita, jotka ovat taustalla, oikeudenmukaisuutta ja laupeutta.
Jeesus suuttui rahanvaihtajille
Temppelialueella tapahtuu kaksi suuttumista, Jeesuksen ja lainopettajien. Tosin Jeesuksesta ei sanota, että hän suuttui. Evankelista vain kuvaa hänen tekemisiään. Se riittää. Jeesus kaatoi pöytiä. Se ei ole sopivaa, eikä rakentavaa. Silti – ja juuri siksi – Jeesuksen käytös on innostanut niin monia. Me ymmärrämme välittömästi, että vääryyttä ja riistoa vastaan pitääkin nousta rohkeasti. Mutta en usko, että meitä kutsutaan tässä(kään) vain ulkoisesti jäljittelemään Jeesuksen käytöstä, vaan ymmärtämään Jumalan valtakuntaa. Valtakunnan asian vuoksi Jeesus kaatoi pöytiä.Temppelialue oli laaja ja siinä oli monta sisäkkäistä osaa. Pakanoiden esipihalle sai nimityksen mukaisesti tulla kuka tahansa. Kauniin portin kautta kuljettiin naisten esipihaan, jonne oli tervetullut kuka tahansa kansan jäsen. Raskaan pronssisen Nikanorin portin kautta kuljettiin edelleen Israelilaisten esipihaan. Sinne kansa, siis miehet, kokoontuivat temppelipalvelusta varten. Pappien esipihalla sijaitsi uhrialttari ja sinne saivat mennä vain papiston jäsenet. Tämän viimeisen esipihan perällä sijaitsi itse temppeli, joka oli melko pieni rakennus. Sen sisällä oli pyhä ja kaikkein pyhin, jonne ylipapilla oli lupa mennä vain kerran vuodessa, suurena sovituspäivänä.
Pakanoiden esipihalla oltiin siis vielä melko kaukana pyhyydestä. Siellä sijaitsivat temppelipalveluksen kannalta välttämättömät rahanvaihtopöydät ja kyyhkyskojut. Juutalaisten kuului nimittäin maksaa puoli sekeliä temppeliveroa. Veroa ei voinut maksaa tavallisella hopealla, vaan erityisesti leimattuna temppelisekelinä. Rahaa oli siis vaihdettava. Ei se ollut Jeesuksen raivon kohteena. Jeesushan hyväksyi verojen maksamisen. Mutta rahanvaihtajat velottivat palveluistaan palvelumaksun. Ja jos maksaja toi suuremman hopearahan, kuin oli tarpeen, he veloittivat myös palautusrahan maksamisesta. Ei sekään ehkä vielä ollut sinänsä väärin. Perityillä maksuilla kustannettiin temppelin ylläpitoa ja muita yhteisiä hankkeita. Mutta systeemiä oli mahdollisuus käyttää täysin itsekkäisiin ja ahneisiin tarkoituksiin. Ja sitä käytettiin. Uhrilahjaksi tarkoitettujen kyyhkysten myyntiin liittyi vastaavanlaisia piirteitä.
Jeesukselle se ei sopinut. Hän oli tinkimätön suhtautumisessaan köyhien ihmisten hyväksikäyttöön, erityisesti jos tämä hyväksikäyttö tapahtui uskonnollisuuden tai hyvien tapojen nimissä. Tässä hän seurasi profeetta Jeremian julistuksen esimerkkiä: ”Te luotatte valheellisiin hokemiin. Eivät ne teitä auta. Tällaisia ovat teidän tekonne: te varastatte, murhaatte, teette aviorikoksia, vannotte väärin, uhraatte Baalille ja juoksette muiden jumalien perässä, joita ette edes tunne! Sitten te tulette tähän pyhäkköön, joka on minun nimelleni omistettu, ja sanotte minun edessäni: Me olemme turvassa! Kuitenkaan ette luovu kauhistuttavista teoistanne. Rosvojen luolanako te pidätte tätä temppeliä, joka on minulle omistettu? Siltä se minustakin näyttää, sanoo Herra”, julisti profeetta Jeremia.
Kuka siis saa tulla Herran temppeliin? Kuka kelpaa Jumalalle? ”Se joka ei vaadi lainasta korkoa eikä ota vastaan lahjuksia viattoman vahingoksi.” Se, joka hoitaa liiketoimensa toisten ihmisten parhaaksi.
Lainopettajat suuttuvat Jeesukselle
Näin Matteus todella sanoo. ”Jeesuksen luo temppeliin tuli sokeita ja rampoja, ja hän paransi heidät. Mutta kun ylipapit ja lainopettajat näkivät, mitä kaikkea hämmästyttävää hän teki, ja kuulivat lasten kuutavan temppelissä: ’Hoosianna, Daavidin Poika!’ he suuttuivat.” Mistä he oikein suuttuivat? Siitäkö, että Jeesus häiritsi laillista ja kaiken järjen mukaan hyödyllistä kaupankäyntiä? Se olisi ollut ymmärrettävää ja odotettua. Mutta Matteus kertoo asian toisin. Suuttumuksen aiheutti rampojen parantaminen ja lasten huutelu. Tämä on mielenkiintoista.Oliko niin, että lainopettajat olivat lukeneet profeettansa hyvin ja ymmärsivät Jeesuksen oikeutetun suuttumuksen kaupankäyntiä kohtaan? Se on itse asiassa melko uskottavaa. Oli virkistävää ja raikasta, että löytyi tällainen maalaisprofeetta, joka pisti asioihin vähän vauhtia ja järjestystä. Kyllä nykypäivänkin julkisuus kohtelee myönteiseen sävyyn sellaista, joka uskaltaa panna ranttaliksi ja tölviä pisnesmiehiä.
Mutta kun Jeesus ryhtyi parantamaan rampoja ja lapset alkoivat huutaa hoosiannaa, jokin raja ylitettiin. ”Kuuletko mitä nuo huutavat?” Vähän aiemmin Jeesus oli ratsastanut aasilla Jerusalemiin ja öljymäellä hänen oppilaansa olivat huutaneet hänelle hoosiannaa. Kun kaupungissa oli juhlien aikana valtava väenpaljous, huomasiko sitä edes kukaan? Lapset huomasivat ainakin ja yhtyivät opetuslasten lauluun. Heille jäi hoosianna päälle. Kun he sitten näkivät Jeesuksen temppelissä, se tuli kuin itsestään. (Siksi olisi niin tärkeää opettaa lapsille hengellisiä lauluja mahdollisimman varhain.)
Jotkut selittäjät ovat ihmetelleen, mitä lapset tekivät temppelin esipihalla. Joskus opetuslapsiin viitataan sanalla lapset. Olisiko tässäkin tarkoitettu opetuslapsia? Se ei kuitenkaan ole mahdollista: ”Lasten ja imeväisten suusta sinä olet hankkinut kiitoksesi?” Se voi tarkoittaa vain pikkulapsia. Tämä ei ole ainoa paikka, jossa Jeesus kohtaa lapsia ja lapset kohtaavat Jeesuksen. Eräs skottilainen kirjailija on sanonut, että sellaisen ihmisen kristillisyyttä ei kannata ottaa tosissaan, jonka oven tai puutarhan portin luona lapset pelkäävät leikkiä.
Kuka siis saa tulla Herran temppeliin? Kuka kelpaa Jumalalle? - Rammat, sokeat ja lapset. Kaikki, joilla ei ole, millä maksaa. Köyhälläkin saattoi olla juuri ja juuri varaa temppeliveroon ja yhteen kyyhkyseen, jos hänellä oli työ ja toimeentulo. Mutta sokeat, rammat ja lapset ovat toisten hyväntekeväisyyden varassa.
Lopuksi
Mitä tästä olisi ajateltava? Jeesus oli juutalainen rabbi, lain opettaja, joka itse noudatti lakia. Mutta samalla hän oli se, joka käänsi uuden lehden ihmiskunnan historiassa. Kohtaus Jerusalemin temppelin esipihalla esittää meille sekä taakse jäävän, että esiin kääntyvän lehden. Taakse jäävällä lehdellä pätee vielä Vanhan testamentin, Psalmien ja profeettojen sana: noudata lakia, ole oikeudenmukainen, tee hyvin, niin kelpaat Jumalalle. Ei Jeesus tullut tätä kumoamaan, sillä laki on edelleen voimassa – sekä maallisessa että hengellisessä mielessä.Mutta Jeesus käänsi uuden lehden. Hänen toiminnassaan esiin murtautuu lasten, köyhien ja heikkojen valtakunta. Se on valtakunta, jonka kansalaiseksi pääsee vain syntymällä uudestaan, tulemalla lapseksi, köyhäksi. Sitä valtakuntaa me tänään juhlimme. Tämän valtakunnan kuningasta ja ylipappia me seuraamme, kun hän ratsastaa kohti ristiä. Meidän vuoksemme. Että sinä saisit tulla, olitpa kuka tahansa. Hän rukoilee joka hetki sinunkin puolestasi. Tule ja ota hänet ja vastaan tänään täällä.
