Saarna Vanhassa kirkossa 18.12.2011 (neljäs adventtisunnuntai)
Moni muistaa joululaulun Tuikkikaa, oi joulun
tähtöset. Sanat jatkuvat: "- - kilpaa lasten tähtisilmäin kanssa! Kertokaatte joulun satua, yhtä
uutta, yhtä ihanaa, mieltä viihtävää kuin muinen lasna.” Makuasioista ei sovi
kiistellä, mutta itse pidän tätä hyvänä ehdokkaana kaikkien aikojen
inhokiksi. Siilinjärven Kasurilan koulun opettaja Elsa Koponen
kirjoitti surullisen joululaulun vuonna 1917 jouluaattona saatuaan kuulla
sulhasensa haluavan purkaa kihlauksen. Viimeinen säkeistö on erityisen
masentava: ”Kerran loppuun satu joulun saa, suru säveliä sumentaapi, kerran
silmän täyttää kyyneleet, virtaa vuolahina tuskan veet, siksi, oi tähtisilmät,
loistakaa!” Siinä soi uskonsa ja rakkautensa menettäneen ihmisen syvä pettymys.
Naurakaa vain, kyllä tekin vielä itkette! Itku pitkästä ilosta. Laulun suosioon
on varmasti ollut syynä P. J. Hannikaisen kaunis sävel.
Mutta ehkä siinä on muustakin kyse. Tämä lauluhan tekee
joulusta lasten sadun. Monelle se on juuri sitä: kaunis ja viihdyttävä, mutta
samalla peruuttamattomasti kadotettu elämän realiteettien alle. Oikeassa
elämässä neitsyet eivät tule raskaaksi Pyhästä Hengestä, vaan tapahtuu jotain
ihan muuta. Eikä se kaikki ole kaunista eikä lapsille sopivaa.
Kuopion hiippakunnan piispaehdokkaat ovat osallistuneet
tähän keskusteluun nostamalla esiin kysymyksen neitseestäsyntymisestä. Sakari
Häkkinen on ilmoittanut, että ei usko biologisen neitseestä syntymisen olleen
mahdollista. Miikka Ruokanen on kysynyt, onko pappi silloin oikealla alalla,
jos ei usko niin kuin kirkko opettaa. Myös Jari Jolkkonen on ottanut kantaa
uskontunnustuksen pysyvyyden puolesta. Jonkin verran tällaisista
uskonasioistakin siis tänä päivän voidaan repiä otsikoita. Samalla tietysti
asioita pitää yksinkertaistaa.
Otetaan hieman taustaa kysymykselle Jeesuksen syntymän sadunomaisuudesta. Perinteisen tulkinnan
kannalta katolisen kirkon katekismus on hyvä ohjekirja. Liberaalia
tulkintaa saa edustaa vaikkapa pastori Jaakko Heinimäen tänä vuonna
ilmestynyt Kafekismus. Junien ravintolavaunuja ja lähiöiden baaritiskeja
ajatteleva Heinimäki kirjoittaa:
”Jeesuksen syntymäkertomukset 80- ja 90-luvuilla
kirjoitetuissa Matteuksen ja Luukkaan evankeliumeissa ovat fiktiota. Ne ovat
joulusatuja, eivät kirjaimellisesti tosia. En näe mitään ongelmaa siinä, että
kertomusta Marian ja Joosefin lähdöstä Betlehemiin ja Jeesuksen syntymästä
talliin toistetaan sukupolvesta toiseen, vaikka se ei historiallisesti totta
olisikaan.” Tosin hän tekee tämän jälkeen merkittävän myönnytyksen: ”Ja voihan
se sitä paitsi olla historiallisesti totta. Me emme vain voi tietää.”
Katolisen kirkon katekismus lähestyy asiaa hyvin
toisenlaisella tavalla. Uskontunnustuksen kohdan ”syntyi neitsyt Mariasta”
selityksessä sanotaan näin:
”Pyhän Hengen tehtävä liittyy aina Pojan tehtävään ja on
tälle alisteinen. Pyhä Henki, elämän antaja, lähetetään pyhittämään Neitsyt
Marian kohtu ja jumalallisesti hedelmöittämään se, niin että tämä synnyttää
Isän ikuisen Pojan”. Ja myöhemmin: ”Uskon silmät voivat löytää ilmoituksen
kokonaisuudesta ne salatut syyt, miksi Jumala pelastussuunnitelmassaan halusi
Poikansa syntyvän neitsyestä. Nämä syyt liittyvät sekä Kristuksen persoonaan ja
hänen lunastustehtäväänsä, että siihen tervetulotoivotukseen, jonka Maria tälle
tehtävälle antoi ihmiskunnan puolesta.” (Minulla on hyllyssäni vain englanninkielinen teksti, josta olen laatinut käännöksen. Se voi siis poiketa hieman virallisesta suomennoksesta.)
Tässä on vastakkain kaksi näkemystä, joiden mukaan neitseestäsyntyminen ei ole minkäänlainen ongelma. Perinteisen tulkinnan mukaan
Jumala on koko maailman Luoja, joten tällainen biologinen ihme ei ole sen
vaivan arvoinen, että sitä pidettäisiin jotenkin ongelmallisena. Se otetaan
sellaisena, kuin Raamattu sen meille kertoo ja mennään suoraan eteenpäin
kysymään ihmeen tarkoitusta. Nykyliberaali sanoo, että evankeliumien
kirjaimellinen tulkinta ei ole mitenkään tarpeellinen kristillisen uskon
keskeisen sisällön ymmärtämisen kannalta.
On oikeastaan aika yllättävää, mikä molemmissa tulkinnoissa on yhteistä. Kertomus Betlehemistä on vain taustaa ja materiaalia itse asialle, joka on
Jeesuksen ainutlaatuisuus. Tästä Kuopion piispaehdokkaatkin ovat ilmeisen samaa mieltä, että Jeesus on Jumalan Poika.
Mitä sitten sanoo luterilaisen kirkon katekismus? ”Järjelle
ymmärrettävällä tavalla on mahdotonta selittää, miten Jumala tuli ihmiseksi.
Jumalan kätkeytyminen vähäiseen ja arkiseen on käsittämätön ihme, jonka vain
usko voi nähdä ja ymmärtää.” Eikä se sitten juuri muuta sanokaan tästä aiheesta.
Olen valmis palaamaan evankeliumin sanaan.
”Joosef, Daavidin poika, älä pelkää ottaa Mariaa vaimoksesi.
Se, mikä hänessä on siinnyt, on lähtöisin Pyhästä Hengestä.” Matteuksen
kertomus on kertomus Pyhän Hengen toiminnasta. Jeesus syntyy Pyhän Hengen
vaikutuksesta. Pyhä Henki on Herra ja eläväksi tekijä. Johanneksen evankeliumin
mukaan Jeesus opetti: ”Jos ihminen ei synny uudesti, ylhäältä, hän ei voi nähdä
Jumalan valtakuntaa.” Ja: ”Jos ihminen ei synny vedestä ja Hengestä, hän ei
pääse Jumalan valtakuntaan. Mikä on syntynyt lihasta on lihaa, mikä on syntynyt
Hengestä on henkeä. Älä kummeksu sitä, että sanoin sinulle [Nikodemokselle]:
Teidän täytyy syntyä uudesti. Tuuli puhaltaa missä tahtoo. Sinä kuulet sen
huminan, mutta et tiedä, mistä se tulee ja minne menee. Samoin on jokaisen
Hengestä syntyneet laita.”
Nyt puhe Jeesuksen neitseestäsyntymisestä tulee paljon
lähemmäksi. Jeesus syntyi Pyhästä Hengestä. Jeesus tarjoaa samaa syntymistä
myös meille! Mutta kuinka kukaan voisi vanhana syntyä? Miten joku voisi mennä
takaisin äitinsä kohtuun ja syntyä toisen kerran? Täsmälleen näin Nikodemos
kysyi Jeesukselta.
Ilman Pyhää Henkeä Jumala on kaukana, Jeesus on kuollut,
kristillinen usko on käsittämätöntä höpinää ja saarnat ovat tylsiä. Mutta kun
Pyhä Henki vaikuttaa Jumala on läsnä,
Kristus kulkee vierellämme, kristillinen usko on iloa ja saarnat
virvoittavia lähteitä. (No, tämä viimeinen on aika vaikea kohta…) Joulu ei siis
ole satua, vaan päinvastoin, se on enemmän kuin joskus kauan sitten tapahtunut
yksittäinen erikoisuus. Meillä ihmisillä on helposti taipumus rajoittaa Jumalan
vapautta. Meille on tyypillistä vaatia, että hän noudattaisi jotain pakollista
kaavaa ja me unohdamme, että Jumala on kuin vuolas virta, joka etsii omat
uomansa, ja Henki puhaltaa missä ja miten tahtoo.
Neljännen adventtisunnuntaina olemme siis äärimmäisen
lähellä Jumalan salaisuuden paljastumista, kun pysähdymme Mariassa tapahtuneen
ihmeen ääreen. Siksi oikea asenne sen ääressä on ihmettely, kunnioitus – ja
ehkä niiden läpi loistava ilo. Onko todella mahdollista, että myös minä saan
syntyä tästä samasta Hengestä? Onko todella mahdollista, että joulu ei ole vain
satu, joka päättyy kyyneliin ja kuolemaan?
Toisessa suomalaisessa joululaulussa laulamme: On jouluyö,
sen syvä rauha leijuu sisimpään kuin oisin osa suurta kaikkeutta. Vain
kynttilät ja kultanauhat loistaa hämärään, vaan mieleni on täynnä kirkkautta.
Näin sydämeeni joulun teen ja mieleen hiljaiseen taas Jeesus-lapsi syntyy
uudelleen.
Jeesus, sinä joka synnyit ihmiseksi. Synnytä meidät
uudelleen tänään ja tänä jouluna. Tule lähelle. Anna Pyhä Henkesi.
