[Julkaistu Kotimaa-lehdessä 8.11.2011]
Jeesus
sanoi:
»Jos puu on hyvä, sen hedelmäkin on hyvä, mutta jos puu on huono, sen
hedelmäkin on huono. Hedelmästään puu tunnetaan.
Te käärmeen
sikiöt, kuinka teidän puheenne voisi olla hyvää, kun itse olette pahoja! Mitä
sydän on täynnä, sitä suu puhuu.
Minä sanon
teille: jokaisesta turhasta sanasta, jonka ihmiset lausuvat, heidän on
tuomiopäivänä tehtävä tili. Sanojesi perusteella sinut julistetaan syyttömäksi,
ja sanojesi perusteella sinut tuomitaan syylliseksi.»
Matt.
12:33-37
Voitaisiinko yllä olevat Jeesuksen sanat laittaa kaikille
kristillisille nettipalstoille ohjeeksi kommentointiin? Se ei tosin ihmiskuntaa
pelasta, sillä a) Jeesuksen sanoja ei läheskään aina uskota ja b) muilla kuin
kristillisillä nettipalstoilla sanankäyttö on monin verroin rankempaa.
Politiikan toimittaja Timo Haapala ilmoitti 25.8.
lopettavansa blogin kirjoittamisen: ”Kommentoijille erityiset kiitokset.
Etenkin niille, jotka ovat johtaneet omalla panoksellaan siihen valistuksen
asteeseen, että kirjoittelu on viisasta lopettaa.” Se oli kauniisti sanottu. Rivien
välistä voi lukea, että kommentointi ei ollut aina sujunut vastuullisen
kielenkäytön puitteissa.
Oli aika, jolloin paljastavimpana luonnetestinä pidettiin
auton rattia. Sano, miten ajat, niin minä kerron, millainen olet. Auto on
suljettu ympäristö, jossa ajaja voi tuntea olevansa eristetty muusta
maailmasta. Luullessaan olevansa yksin ja näkymättömissä, ajaja paljastaa
todellisen luonteensa. Tämä autoilijan luonnetesti on tietysti edelleen
voimassa, mutta ankaruudessaan se ei pärjää nettitestille.
Kun taivaan serverit avataan ja jokainen klikkaus käydään
tarkasti läpi, ihmisen ei-virtuaalinen luonto paljastuu. Hemminki Maskulaisen
vuonna 1605 suomentaman virren sanat kelpaavat hyvin sen kuvaukseksi: ”Kateus,
kavaluus, väärät valat, Riita, tora, viha vaino, Petos, vääryys, väkivalta,
Toinen toistans’ vastaan ain’ on. Ahneus, ylpeys, koiruus, koreus, Pramius,
juopumus, hekuma, huoruus, Pilkat, pahat tavat meis’ ovat.”
On esitetty, että omalla nimellä kommentointi vähentää
harkitsemattomien sanojen määrää. Ihminen siis oletettavasti toimii vastuullisemmin,
kun hän on tunnistettavissa. Nimettömyys vastaavasti synnyttää vastuutonta
vihapuhetta.
Ajatukseen on helppo yhtyä, vaikka siitä tehtävä johtopäätös
on kauhea. Sehän tarkoittaa, että jokainen omalla nimellään fiksusti
kirjoittava vastuullinen kansalainen on väärälle päälle sattuessaan ja
nimettömänä esiintyessään mahdollinen terroristi ja hirviö.
Moni vastustaa tätä johtopäätöstä. He ”uskovat ihmiseen” ja ”ihmisen
hyvyyteen” pahan maailman keskellä. Tällaista uskoa ihmiseen voidaan jopa pitää
jotenkin jalona. Mutta se ei ole totta. ”Kuinka teidän puheenne voisi olla
hyvää, kun itse olette pahoja!”
Tämä kansa tarvitsee itkumuurinsa ja julkirippinsä,. Ehkä se
silloin löytää jälleen Jeesuksen, parantajansa.
”Ainaps’ autit omias ennek’,
Päästit hädäst’ väkeväll’ kädell’, Omas olem’, lapses lienem’ Ostetut Poikas
verell’. Me tahdom’ tapam’ parata. Ilkiät’ elämätäm’ ojenta. Kuins autat, sitt’
sinua kiitäm’”. (Vuoden 1701 virsikirjan virsi 260:2,8.)
