Aloitin Facebook-paaston tuhkakeskiviikkona.
Siihen oli kaksi syytä. Ensinnäkin tuntui tärkeältä todistaa itselle, että Facebook ei ole välttämätön. Pari vuotta sitten pärjättiin ihan hyvin ilman. (Tosin niinhän me pärjättiin ilman kännyköitäkin 20 vuotta sitten...) Toiseksi ajattelin testata, vaikuttaako fb-lakko bloggaamiseen.
Syystä tai toisesta mun tarve kirjoittaa viestejä blogosfääriin katosi viime kesänä. Ja alusta asti on ollut selvää, että kirjoitan näitä ennen kaikkea ja pääasiassa tarpeesta kirjoittaa. Kirjoitan itseäni varten, niin itsekästä kuin se onkin. No, se tarve siis loppui. Facebook yhdessä tukkeutuvan sähköpostin kanssa vie jo muutenkin niin usein ruudun ääreen, että ei vain yksinkertaisesti viitsi enää sen lisäksi istua puolta tuntia illalla runoilemassa.
Huomaan nyt jo vajaan viikon kokemuksella, että jotkut ajatuslinjat alkavat houkuttaa bloggaamaan. Tähän viestiin ei tosin ole yllykkeenä mikään tietty ajankohtainen asia. Nyt vain sattuu olemaan vapaapäivä, istun kotona, aurinko paistaa eikä ole mitään muutakaan hirveän kiireellistä tekemistä. Eli ihan hieno tilanne ikuistettavaksi tänne.
ja nyt kun pää on auki, ehkä palaan tänne lähiaikoina uudelleen.
