Saarna 13.2.2011 Vanhassa kirkossa ja Lähetyskirkossa

Aiheena oli uskon kestävyys ahdingossa ja saarnatekstit olivat poikkeuksellisen kovaa kamaa: Aamos 5:16-20; 2. Tessalonikalaiskirje 2:1-12; Matteus 24:1-14. Lue ainakin Matteuksen kohta ennen saarnaa.


”Sitten tulee loppu”

Loppu tulee. Ei ole vaikea keksiä aihetta tälle saarnalle. On puhuttava maailmanlopusta. Kuulemamme Raamatun sana on poikkeuksellisen voimakasta , vaativaa, rajuakin. Lisäksi näillä sanoilla on hämmästyttävän merkittävä vaikutushistoria. Vuosisatojen ajan on pohdittu kadotuksen ihmisen henkilöllisyyttä, eksytyksen ajankohtaa ja kestoa, Herran päivän eli tuomiopäivän tulemista. Ja evankeliumin viimeisellä lauseella on aivan oma merkityksensä kahden viimeisen vuosisadan lähetystyölle. ”Evankeliumi saarnataan kaikkialle maailmaan, kaikille kansoille, ja sitten tulee loppu.” Evankeliumin saarnaaminen ja levittäminen on siis maailmanlopun touhua, sen edistämistä.

”Eikä siellä ollut muita”

Mutta kenelle Jeesuksen sanat maailman lopusta ja sitä edeltävästä eksytyksestä on tarkoitettu? Kuulummeko me siihen joukkoon?
Juuri edellä (Matt. 23) Jeesus esittää kovaa arvostelua aikansa uskonnolliselle etujoukolle: ”Mooseksen istuin on nyt lainopettajien ja fariseusten hallussa. Tehkää siis niin kuin he sanovat ja noudattakaa heidän opetustaan. Älkää kuitenkaan ottako oppia heidän teoistaan, sillä he puhuvat yhtä ja tekevät toista. - - Voi teitä, lainopettajat ja fariseukset! Te teeskentelijät! Te suljette taivasten valtakunnan ovet ihmisten edestä. Itse te ette mene sisälle ettekä päästä niitäkään, jotka menisivät.”
Näiden kovien sanojen jälkeen Jeesus lähtee Öljymäelle ja katselee sieltä matkan päästä Jerusalemia. Matteus kertoo: ”Kun Jeesus siten istui Öljymäellä eikä siellä ollut muita, opetuslapset tulivat hänen luokseen ja kysyivät: Sano meille, milloin se kaikki tapahtuu?”
Jeesus puhui siis lopun ajoista opetuslapsilleen, lähimmille ystävilleen. Hän ei puhunut ulkopuolisille, koska heille tällainen puhe oli täysin käsittämätöntä. Ulkopuolisille Jeesus sanoi: ”Voi teitä!” ja: ”Ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, te ette pääse taivasten valtakuntaan.” Mutta nyt hän puhui opetuslapsille, lähimmilleen, seuraajilleen, sisäpiirille. Samalla poistuu yksi este näiden sanojen ymmärtämiseltä. Ne on tarkoitettu kuultaviksi lähellä Jeesusta, luottamuksellisessa suhteessa. Ulkopuoliselle ne eivät merkitse mitään.
Kuulunko minä tähän opetuslasten, lähimpien seuraajien, joukkoon? Mitä vaatimuksia siihen joukkoon pääsemiseksi pitäisi täyttää? Me tiedämme, että opetuslapset joutuivat nahoissaan kokemaan ne ahdistukset ja vainot, jopa marttyyrikuoleman, joista Jeesus tässä puhuu. Mutta silloin Öljymäellä he eivät vielä tienneet siitä mitään.
Opetuslapsen ei siis tarvitse olla kaiken kokenut, kaiken ymmärtävä, onnistunut, täydellisesti pyhä ja tyyni ihminen. Riittää, että haluaa olla Jeesuksen seurassa. Jeesuksen sanat lopun ajoista on siis tarkoitettu kaikille meille Jeesuksen lähellä kuultaviksi, että ymmärtäisimme, mitä tarkoittaa, kun joudumme ahtaalle.

”Monien rakkaus kylmenee”

Kuinka on mahdollista erottaa harha ja totuus? Roomalainen filosofi Seneca on sanonut: ”Totuutta käsittelevän puheen tulee olla selvää ja korutonta.” Kaikkein tärkeimmät asiat ovat yksinkertaisia.
Mutta asialla on toinenkin puolensa. Totuus ei ole mainoslause eikä poliittinen iskulause. Mainoskielen tehtävänä on sanoa asiat mahdollisimman selvästi ja yksinkertaisesti. Vaalien alla poliitikot opettelevat yksinkertaistamaan ja pelkistämään sanottavansa muutamiin iskulauseisiin. Mutta totuus ei ole iskulauseissa. Siitä Jeesus varoitti sanoessaan: ”Monet tulevat esiintymään minun nimelläni. He sanovat: Minä olen Messias, ja eksyttävät monia.”
Totuuden ja harhan erottamisesta Jeesus sanoo: ”Kun laittomuus lisääntyy, monien rakkaus kylmenee.” Laittomuus ja rakkaus asettuvat vastakkain. On tietysti tärkeää ymmärtää, mitä rakkaus on, että se lähtee Jumalasta, joka itse on rakkaus. Evankeliumin pääsisältö on Jumalan rakkaus meitä ihmisiä kohtaan Jeesuksessa. Ja tämä rakkaus herättää meissä rakkauden Jumalaan ja lähimmäisiimme. Jeesus siis sanoo, että kun ympärillä on paljon ahdistusta ja houkutuksia, moni ei jaksa pysyä uskollisena Kristuksen rakkaudelle, vaan luopuu. Laittomuus aiheuttaa rakkauden kylmenemisen. Juuri siitä Jeesus varoitti uskonnollisia teeskentelijöitä. He eivät rakastaneet. ”Rakkaus rikkoo järjestyksen” sanoo juutalainen sananlasku. Uskonnollisilla teeskentelijöillä on kyllä laki ja järjestys, mutta ei tilaa rakkaudelle.
Kun olin puolet nuorempi, siis noin 25-vuotias, olin ehkä noin kaksi kertaa viisaampi kuin nykyään. Halusin nousta vahvasti sellaista vastaan, mitä pidin uskonnollisena teeskentelynä. Julkaisimme omakustannelehden, joka sai kotiseurakunnan väen takajaloilleen. Muistan kuinka vihainen olin herättämästäni ärsytyksestä, mielestäni oikeutetusti. Silloin tädin mies kutsui minut saunaan. Hän kuunteli ja esitti kysymyksiä. Riittävästi kuunneltuaan hän jossain vaiheessa sanoi minulle hyvin yksinkertaisen, itsestään selvän asian: ”Muista, Arto, että toisia ihmisiä ei voi muuttaa. Jokainen voi muuttaa vain itseään.”
Se oli vapauttavaa. Yhtäkkiä ei tarvinnutkaan enää olla huolissaan siitä, mitä muut ajattelivat tai tekivät. Yksinkertainen totuus palautti minut rakkauden tielle, jonka olin omahyväisyydessäni hukannut. Totuus ja rakkaus kulkevat käsi kädessä.

”Evankeliumi julistetaan kaikkialle”

Milloin sitten tulee loppu? Jeesuksen sanojen mukaan päivämäärällä ei ole itseisarvoa. Se tulee, kun ”tämä valtakunnan evankeliumi on julistettu kaikkialle, kaikille kansoille todistukseksi”. Sen tarkempaa tietoa me tuskin tarvitsemme.
Olennaisempaa kuin päivämäärä on se, mikä merkitys lopulla on. Loppu on se, joka antaa mahdollisuuden arvioida kokonaisuutta. Keskeneräistä ei voi vielä arvioida, koska se on kesken, ei vielä tiedetä, mitä siitä tulee. Ja juuri siksi maailmanloppua on julistettava. Se on pelottava ajatus, pimeä ja synkkä päivä – jokaiselle teeskentelijälle, itseriittoiselle, toisten halveksijalle. Mutta samalla se on päämäärä, tähtäyspiste ja merkityksen antaja kaikille niille, jotka on kutsuttu pelastukseen. Maailmanloppu antaa merkityksen sille, mitä on nyt. Se auttaa valitsemaan. Maailmanloppu herättää tarpeen pelastukseen.
Joka kestää loppuun asti pelastuu.
Joka uskoo ja kastetaan se pelastuu.
Joka roikkuu kiinni Jeesuksen rakkaudessa, pelastuu.
Ja tämä sanoma on saarnattava kaikkialle maailmaan, meidän tulee toimia kaikin voimin tämän päämäärän hyväksi ja kutsua mahdollisimman monia valtakuntaan. Ja sitten tulee loppu.
Ja sitten me juhlimme.