Ehkä hieman oudoksuttaa huomata, että mun on tuotava Michael Jackson jo toiseen peräkkäiseen saarnaan. Mutta minkäs sille mahtaa. Voi olla, että 1950-luvun sukupolvelle Elviksen kuolemalla oli sama merkitys. Sitä paitsi apostolien päivän teema liittyy viestintään, joten yhteys moderniin kommunikaatioteollisuuteen ei ole kaukaa haettu.
Saarna Tuomiokirkko/Tuomasmessu 12.7.09 Apostolien päivä
Mark 3:13-19
Sitten Jeesus nousi vuorelle. Hän käski luokseen ne, jotka hän oli valinnut, ja he lähtivät hänen mukaansa. Nämä kaksitoista Jeesus kutsui olemaan kanssaan lähettääkseen heidät saarnaamaan ja valtuuttaakseen heidät karkottamaan saastaisia henkiä: Simon, jolle hän antoi nimen Pietari, Jaakob Sebedeuksen poika ja tämän veli Johannes, joille hän antoi nimen Boanerges -- se merkitsee: ukkosenjylinän pojat -- sekä Andreas, Filippus ja Bartolomeus, Matteus, Tuomas ja Jaakob Alfeuksen poika, Taddeus, Simon Kananeus ja Juudas Iskariot, sama joka kavalsi hänet.
Apostoli on viestinviejä
Mitä tarkoittaa apostolisuus? Me ”uskomme yhden, pyhän, yhteisen ja apostolisen kirkon” Nikean uskontunnustuksen mukaan. Lyhyempää uskontunnustusta sanotaan apostoliseksi. Apostolisuus on määre, joka liittyy kirkon jatkuvuuteen. Kirkko on sama, vaikka se koostuu eri aikoina ja eri paikoissa täysin eri ihmisistä. Kirkon sanoma tekee siitä saman kaikkialla. Apostolisuus liittyy viestintään, sanoman välittämiseen. Apostoli tarkoittaa lähettilästä, sanoman levittäjää. Millä tavalla viesti kulkee eteenpäin? Haluan lähestyä asiaa ajankohtaisen vertauksen kautta. Sillä tavalla Jeesuksen pieneltä ja vaatimattomalta tuntunut teko, 12 opetuslapsen valinta, asettuu oikeaan asiayhteyteen.
(Today we talk about apostles and apostolicity. What does apostolic mean? It means continuity. The church is the same all over the world, because it is apostolic, based on the witness of the apostles. The Greek word apostello means to carry a message, to act as a messanger, to communicate. This is why I want to approach this theme with an example from recent events. Last Tuesday we witnessed a communication of a sort when Michael Jackson memorial service was broadcast live around the world.)
Kun kymmentuhatpäinen yleisö viime tiistaina odotti muistotilaisuuden alkua Los Angelesin Staples Centerissä, lavalla ollut yhtye alkoi laulaa Andrae Crouchin tuttua gospel-kappaletta ”Soon and very soon we are going to see the king”, suomeksi: ”Kohta aivan pian, me näämme kuninkaan”. Laulun soidessa veljekset saattoivat Michael Jacksonin kultaisen arkun lavan eteen. The King of Pop, popin kuningas saapui paikalle. Seurasin tilaisuuden kulkua melko liikuttuneena, koska pidin Michael Jacksonia en pelkästään suurena musiikin ja viihteen nerona, vaan myös merkittävänä hyväntekijänä ja suunnannäyttäjänä, väärinymmärrettynä sellaisena, ehkä liian kilttinä, varmasti sielultaan herkkänä ja rikkinäisenä, pahanilkisten huhujen ja ahneiden ihmisten vainoamana.
Al Sharpton sanoi muistopuheessaan Michaelin lapsille: “Teidän isässänne ei ollut mitään outoa. Outoa oli se, minkä asioiden kanssa hän joutui tekemisiin.” (“There was nothing strange about your dad. It was strange what he had to deal with.”) “On niitä, jotka kaivavat mielellään likasankoja, mutta miljoonat ympäri maailma, me tulemme pitämään esillä hänen sanomaansa.” (”There are those that like to dig around mess, but millions around the world, we’re gonna uphold his message.”)
Mikä oli se sanoma, jonka Michael Jackson jätti välitettäväksi eteenpäin? Sharpton asetti Jacksonin uran mustan ja valkoisen Amerikan historialliseen kontekstiin. ”Kun Michael aloitti, maailma oli toisenlainen. Mutta koska hän puski eteenpäin, koska hän ei suostunut rajoituksiin, koska hän kieltäytyi antamasta ihmisten määritellä omia rajojaan, hän avarsi koko maailman. Hän toi musiikillaan yhteen ihmisiä, jotka muuten kokivat olevansa erillään toisistaan. Se teki mahdolliseksi, että ne jotka ovat nyt 40:siä voivat äänestää värillisen henkilön Yhdysvaltain presidentiksi. Michael halusi meidän rakastavan toisiamme.”
(Michael Jackson had a message. Al Sharpton put it this way: “When Michael started it was a different world. But because Michael kept going, because he didn’t accept limitations, because he refused to let people decide his boundaries, he opened up the whole world. He created a comfort level where people who felt they were separate became interconnected with his music. And it was that comfort level [that made it possible for those who are now] 40 years old to vote for a person of color to be the president of the USA. Michael made us love each other.”)
Mitä Jeesus teki(si)?
Se oli vaikuttava ja kaunis puhe. Vain minussa asuva kyynikko piti sitä yliampuvana ja amerikkalaisen siirappisena. Michael Jacksonin ja viihdeteollisuuden merkitystä ei kannata aliarvioida. Jacksonin uralla oli merkitystä ja varmasti hän halusi muuttaa maailmaa paremmaksi paikaksi. Mutta on vaikea arvioida tulevaa vaikutushistoriaa. Jeesuksen vaikutushistoriaa me sen sijaan voimme arvioida.
Jeesukselle ei järjestetty suurta muistotilaisuutta Jerusalemin silmäätekevien palatseissa. Hän ei lahjoittanut miljoonia nälkäänäkevien hyväksi. Hänellä ei ollut käytössä mitään nykyaikaista viestintäteknologiaa. Mutta Jeesuksen sanoma muutti maailman ja muuttaa sitä edelleen siellä, missä se vastaanotetaan ja pannaan käytäntöön. Ja lyhyt Markuksen evankeliumin kohta, jonka kuulimme, kertoo yllättävän paljon siitä, miksi.
Ensinnäkin Jeesus kutsui ja nimitti itselleen opetuslapsijoukon. Jeesus ei tehnyt puheistaan tallenteita eikä kirjoittanut blogia, hän kutsui 12 ystävää olemaan kanssaan. Kristinusko alkoi ystävien välisestä luottamuksellisesta yhteydestä. Monissa opillisissa kysymyksissä Jeesus oli itse asiassa kohtuullisen lähellä fariseusten käsityksiä, mutta juuri tällä kohtaa Jeesus hyökkäsi rankasti heitä vastaan. Fariseusten nimitys tulee heprean sanasta perushim, ”erotetut”, ”erillään olevat”. Jeesus tuli olemaan yhdessä. Oikeastaan enemmän. Hän tuli luomaan tavan olla yhdessä.
Toinen asia, joka käy apostolien nimiluettelosta ilmi, on se, että he olivat hyvin sekalainen joukko. Siellä oli sekä lähes maanpetturina pidetty tullimies Matteus ja kansalliskiihkoilija Juudas Kananeus. Kristinusko alkoi tuomalla hyvin eri tavalla ajattelevat ihmiset yhteen ja tehden heidän yhdessäolonsa mahdolliseksi. Tällä pitäisi olla merkitystä meillekin. Kristinusko ei parane siitä, että olemme kaikesta samaa mieltä. Lopetetaan sellainen haaveilu, että kirkkoon kuuluisi vain samalla tavalla ajattelevia. Se ei tule tapahtumaan, eikä se ole Jeesuksen esimerkin mukaista. Ei kirkko tule paremmaksi siitä, jos ahdasmieliset konservatiivit tai hälläväliä-liberaalit savustetaan ulos. On opittava elämään yhdessä.
(Jesus had nothing of the means of modern communication technology. Nevertheless, he carried a message that reached the whole world and changed the world forever. And it still changes hearts and makes a difference to hundreds of millions. That was possible because he appointed himself special friends, apostles, to be with him and to carry on his message.)
Miten se on mahdollista? Miksi opetuslapsijoukko ei hajonnut sisäisiin ristiriitoihinsa? Mikä tätä eri tavalla ajattelevaa ja eri temperamenteilla varustettua joukko yhdisti? Vastaus on yksinkertainen. He uskoivat Jeesukseen. Eikä se tarkoittanut puolihuolimatonta uskontunnustuksen lausumista sunnuntaina. He olivat heittäneet pois kyynisyytensä ja varauksellisuutensa, sivustakatsojan roolinsa. He asettivat oman turvallisuutensa ja taloudellisen hyvinvointinsa alttiiksi, koska he uskoivat, että tässä on mies, jota kannattaa seurata loppuun asti, tässä on sanoma, joka muuttaa maailman. Ristin ahdistavan pettymyksen, ylösnousemuksen riemullisen hämmennyksen ja helluntain räjäyttävän kokemuksen jälkeen mikään ei voinut pidätellä heitä. Kaikkien oli saatava tietää, että Jeesus on Herra ja hänessä maailma pelastuu.
Tehtävä
Jeesus antoi kutsumilleen apostoleille tehtävän, jonka he välittivät seuraajilleen aina meihin asti. Apostolisuus on uskollisuutta Jeesuksen alkuperäiselle tehtävälle. Apostolien tehtävä oli olla Jeesuksen kanssaan ja julistaa sanomaa pelastuksesta. Kun Paavali putosi maahan matkalla Damaskokseen, hänelle ilmestyi sama Jeesus, joka antoi hänelle saman apostolisen tehtävän ”saattaa ihmisiä synnin pimeydestä valoon ja Saatanan vallasta Jumalan luo”. Meillä on sama tehtävä. Olemmeko valmiita laittamaan koko elämämme tämän sanoman ja tämän Herran palvelukseen?
Vertaus Michael Jacksoniin ei ole retorinen keino saarnan elävöittämiseksi. On kyse siitä, tunnistammeko itsessämme ja toisissamme oman kutsumuksemme vai antaudummeko kyynisyydelle. Minua Michaelin elämä ja elämäntyö jäi puhuttelemaan. Hän halusi musiikillaan parantaa maailman hätää ja kärsimystä. Jossain määrin hän onnistui, ehkä jossain asioissa epäonnistui. Älä sinä ainakaan ala tuomariksi. Katso peiliin.
Muistotilaisuuden päätössanat ja rukouksen pitänyt pastori Lucious Smith lausui rukouksessaan: ”Nyt popin kuninkaan on notkistettava polvensa kuningasten kuninkaan edessä. Auta meitä muistamaan, että elämämme on vain tomua.” (”Even now the king of pop must bend his knee to the king of kings. And we pray that you remind us Lord that our lives are but dust. We are here for a moment and then we are gone.”)
Me olemme samalla viivalla, sinä ja minä, Michael Jackson ja jokainen Luojan luoma ihminen. Nyt on meidän vuoromme.
Rukoilemme: Taivaallinen isä. Kiitos ensimmäisten apostolien esimerkistä ja kaikista edellä kulkeneistä todistajien sukupolvista. Poista meistä kyynisyys, jolla asetamme itsemme toisten tuomareiksi ja pois todellisesta tehtävästämme. Anna meille Pyhän Hengen voima, sillä ilman Sinua me emme ole mitään.
