Tämä teksti, joka pohjautuu tekstiin Mark. 3:31-35, tuli ulos Pentti Siimeksen lukemana viime perjantaina 25.8.2006 klo 18.36 TV1:n ohjelmassa Pisara - ajatus uskosta.
Perhe on paras – ja pahin.
Perhe antaa turvaa – mutta se voi myös jättää heitteille.
Perhe on kasvupaikka – joka joskus tukahduttaa.
Perheitä on monenlaisia. Erilaisia.
Jeesuksella oli perhe, vaikka siitä ei paljon kerrotakaan. Ehkä Joosef oli iäkäs ja kuoli, kun lapset vielä olivat pieniä. Oli Jeesuksella veljiä ainakin, varmaan myös sisaria. Äiti oli hänelle rakas.
Kun Jeesuksen julistus alkoi herättää huomiota, äiti ja veljet huolestuivat. ”Perheen täytyy puuttua asiaan”, he ajattelivat. Olisi parasta pitää pieni puhuttelu.
”Äitisi ja veljesi ovat täällä ja kyselevät sinua”, tuli joku sanomaan. Jeesus keskeytti puheensa ja katsoi ympärilleen. Siihen oli kerääntynyt suuri joukko ihmisiä, jotka janosivat kuulla jotain ilosta, Jumalasta, parantumisesta, pelastuksesta. Varmasti siellä oli myös sellaisia, joilla ei ollut oikein kunnon perhettä. Tai joiden perheessä oli vaikeaa. Sellaisia, joita isä oli lyönyt tai äiti ei sietänyt. Nyt he odottivat Jeesuksen vastausta. Lähtisikö hän perheensä mukaan ja jättäisi heidät siihen istumaan?
Mutta Jeesus sanoi: ”Kuka on äitini? Ketkä ovat veljiäni?” Ja katsoen kuulijoihinsa hän jatkoi: ”Tässä ovat minun äitini ja veljeni. Se joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon, on minun veljeni, sisareni ja äitini.”
Ei Jeesus vastustanut ydinperhettä, mutta hän näki pidemmälle. Kiintymys perheenjäsenten välillä on vahva voima. Mutta elämää ei voi rakentaa kiintymyksien varaan. Ne voidaan viedä pois. Myös perhe voidaan viedä pois. Mutta Jumalan perhe kestää ajan yli. Siihen perheeseen Jeesus kutsui äitinsä ja veljensäkin – ja meidät.
Isä meidän. Siunaa läheisiämme, niitä ihmisiä, jotka olet antanut meille täksi ajaksi. Tee meistä sinun tahtosi täyttäjiä, niin että saamme kymmenkertaisesti veljiä ja sisaria ja äitejä sinun perheesi jäseninä. Rakenna meistä sinun valtakuntasi ja sinun perheesi. Aamen.
