... oli tiistaina 15.8. Edellisenä iltapäivänä Vironniemen päiväkoti järjesti kouluun menijöille potkijaiset. Eli eskarilaiset heitettiin ovesta ulos ja sitten ne sai kiivetä ikkunasta takaisin koululaisina. Alissalla nimittäin jatkuu edelleen mahdollisuus olla iltapäivät Vironniemessä. Tarhanohjaajat hakevat lapset suoraan koulusta, joten vanhempia tarvitaan vasta neljän-viiden aikaan iltapäivällä. Ja, mikä parasta, melkein koko aloittanut 1b-luokka on tuttuja eskarista.Alissan ekat kommentit koulusta on olleet 100% myönteisiä. Kaikki koulussa on kivaa: opettaja, kaverit, oppitunnit, välitunnit. Ruokakin on maittanut. Mulla on etuoikeus jutella joka aamu Alissan kanssa kivoja juttuja, kun kävellään se kilometrin matka kotoa kouluun. Siinä on kuusi kadun ylitystä, joista vain yksi - Kaisaniemenkatu - on valo-ohjattu. Menee siis varmaan jonkin aikaa ennen kuin uskalletaan lähettää meidän "vauva" yksin kouluun.
Saara aloitti Alppilan lukiossa ja tuntuu myös päässeen hyvään opiskeluvireeseen. Pieni pettymys oli tietysti se, ettei päässyt Sibelius-lukioon äidin ja isosiskon jäljissä. Saara on onneksi ihminen, joka ei jää tuleen makaamaan, vaan unohtaa pettymykset äkkiä ja lähtee kohti uusia haasteita.
Siirin suunnitelmat on vielä avoinna. Into ei tainnut oikein kirjoitusten jälkeen riittää pääsykokeisiin lukemiseen, joten kauppakorkeakoulun paikka ei auennut. Ehkä se oli hyvä, koska Siiri ei välttämättä itsekään ollut varma, onko se hänen alansa. Nyt tulee siis pakollinen välivuosi. Kun Siiri hyppäsi Irlannin takia yhden kouluvuoden yli, siihen on hyvin varaa. Töitä ainakin on tarkoitus hakea ja varmaan siinä sivussa suorittaa myös jotain valmentavia opintoja.
