... iuvenes dum sumus. - Iloitkaamme siis, nuoria kun olemme!
Eilen vietettiin meidän perheessä ensimmäistä kertaa (!) ylioppilasjuhlaa. Tiina nimittäin kirjoitti ylioppilaaksi Sibelius-lukiosta 22 vuotta sitten vuonna 1984, mutta naimisiin mentiin vasta ;-) kolme kuukautta sen jälkeen. Siirin juhlaa vietettiin Helsingin yliopiston suuressa juhlasalissa, koska Sibelius-lukion oma juhlasali olisi ollut auttamattoman pieni tätä varten. Ylioppilaita taisi olla satakunta ja juhla venyi pariin tuntiin. Ja kaiken lisäksi juhlan aikana alkoi sade, joka ei hellittänyt koko päivänä.
Meillä kävi iltapäivän aikana yli sata vierasta, joten illalla oli aika väsynyt mutta onnellinen olo. Kun tajusin, että mun tosiaan täytyy pitää pieni puhe omalle ylioppilalle, tuli jotenkin epätodellinen olo. Siis minä olen tosiaan siinä iässä, että pitäis olla vanha ja viisas, eikä enää pelkästään nokkela. Tai eihän ne sulje toisiaan pois.
Siiri oli mulle todella suuri yllätys. Ei siis Siirin syntymä, mitä pidin ihan odotettuna ja luonnollisena juttuna neljän avioliittovuoden jälkeen. Mutta se, että siinä meillä oli pieni ihminen, jolla oli ihan oma elämä ja persoonallisuus. Meni varmaan kohtuuttoman kauan, ennen kuin aloin tosissaan tajuta tämän. Onneksi mulla on ollut vierellä Tiina, jota parempaa äitiä ja vaimoa en edes pysty kuvittelemaan.
No, nyt menee jo herkäksi, joten pitää lopettaa...
Ensi lauantaina eli 10.6. vietän omia 45-vuotissynttäreitä. Jos tätä joku lukee, niin tervetuloa synttärikahveille Cafe Kryptaan klo 11-17! Ei kukkia eikä lahjoja, please. Kyseessä ei ole edes varsinainen synttärivastaanotto, koska kahvila ja taidenäyttely on koko ajan avoinna yleisölle. Ideana on vaan ihan yksinkertaisesti tavata tuttuja kesän aluksi. Kahvilan tuotto menee muuten Tuomiokirkon ystävyysseurakuntien hyväksi. Ja senaatintorilla on Etelä-Karjalan maakuntapäivät.
