keskiviikkona, toukokuuta 20, 2009

Edinburgh odottaa

Lähden ihan kohta tästä Skotlantiin, kunhan saan tämän kirjoitettua. Siellä on Skotlannin kirkon kirkolliskokous, jossa mulla on kunnia edustaa Suomen ev.-lut. kirkkoa. Raportoinen paikan päältä tunnelmia.

Olen ollut niin innoissani mökin pihatöissä, että bloggausideat ovat hyytyneet. Lauantaina vietettiin lähes liikuttavissa tunnelmissa MATKALLA-prosessin kevätjuhlaa. Jotain meille kevään viiden tapaamisen aikana tapahtui, joka varmasti jää muhimaan ja tuottaa vielä satoa. Sovittiin muun muassa, että tehdään yhteinen kesäretki Porkkalaan sunnuntaina 5.7. Lähtö tapahtuu Tuomiokirkolta kirkkokahvien jälkeen eli noin 12.30. Saa ilmoittautua mukaan! 

Sunnuntain teemoistakin oli tarkoitus jotain kirjoittaa. Jouduin nimittäin viime tingassa lauteille Agricolan klo 12 jumikseen, kun Laajasalon Teemulla oli flunssaa. Piti siis lähteä nopsaan Tuomiokirkon klo 10 messusta, enkä ehtinyt edes seurakuntalaisia kunnolla tervehtimään. 

Poikkeuksellisesti Agricolassa oli sanajumalanpalvelus ja sen yhteydessä partiolaisten lupaustenanto. Koska menoja vietetään vanhan jumalanpalveluskaavan mukaisesti, sekoilin parissa kohdassa aika reilusti. Eli en muistanut, missä järjestyksessä mitäkin tehdään, vaikka muistiinpanot oli mapissa naaman edessä. Mutta eipä tuo haittaa, kun muuten oli reipas tunnelma. Rukoussunnuntain tekstinä oli loistava Jeesuksen vertaus naapurista, joka tulee yöllä lainaamaan leipää yllätysvierailleen (Luuk. 11:5-13). 

Saarnan lähtökohtana oli kysymys, onko joku joskus sanonut sinulle: "Pyydä kiltisti!"? Miksi pitäisi pyytää kiltisti. Tätä pohdin hieman, kun muutama vuosi sitten ruotsalainen lääkäri Stefan Einhorn julkaisi aiheesta ihan kirjankin (Aidosti kiltti). Ja onhan kiltteydestä hyötyä. Kuitenkin Jeesuksen opetus näyttää lähtevän ihan toisesta näkökulmasta. Kiltteyttä tärkeämpi pyytämisen elementti on sinnikkyys. Tässä viittasin aikakausilehti Monoclen esittämään huomioon. Sen mukaan aikaisemmin uhkakuviin on pyritty varautumaan pelotteen (deterrence) avulla. Kun on tarpeeksi isot muskelit tai asevoimat, ei tarvitse pelätä hyökkäyksiä. Tämä strategia on nyt ajatunut umpikujaan. Terroristeja ei voi pelotella. Eikä viruksia tai ympäristötuhoja. Pelotteen sijaan uudeksi strategiaksi onkin löydetty sinnikkyys (resilience). Kun yllättävältä taholta kohdistuu hyökkäys, onkin kaikkein tärkeintä olla jäämättä tuleen makaamaan, vaan nousta uudelleen jaloilleen.

Nähdäkseni tämä ei ole uusi, vaan aidosti alkukristillinen ja Jeesukselta periytyvä strategia. Sinnikäs, kestävä rukous mainitaan Uudessa testamentissa useassa yhteydessä. Sinnikkyys auttaa kestämään koetuksia ja koetusten kestäminen luo toivoa.

Jotain muutakin fiksua yritin sanoa, mutta kun lentokone ei odota, on ehkä parempi nyt lopettaa juttu tähän, tilata taksi ja lähteä matkaan. 

Ei kommentteja: