perjantaina, helmikuuta 09, 2007

Aamuhartaus: Maailman valo

YLE Radio1 aamuhartaus perjantaina 9.2.2007


Kaksi miinusta ei tee plussaa. Vääryyttä ei voi korjata toisella vääryydellä, eikä pimeyttä voiteta suuremmalla pimeydellä, vaan sytyttämällä valo. Pienikin kynttilä valaisee suuren pimeyden. Jeesus sanoi itsestään: ”Minä olen maailman valo. Se, joka seuraa minua, ei kulje pimeässä, vaan hänellä on elämän valo.” (Joh 8:12). Nämä sanat toistetaan usein kasteen yhteydessä, kun sytytetään kastekynttilä ja se ojennetaan kastetulle tai hänen vanhemmilleen. Se on kaunis uskonnollinen rituaali, mutta onko sillä mitään merkitystä. Mikä on se valo, jonka Jeesus tuo? Millä tavalla Jeesus valaisee pimeyden?

Onneksi vastauksia ei tarvitse etsiä teologisesta tietosanakirjasta tai yrittämällä olla viisas, vaan kertomuksesta, siitä lyhyestä Johanneksen evankeliumin kertomuksesta, joka edeltää näitä Jeesuksen sanoja. Lainopettajat tuo Jeesuksen luokse aviorikoksesta tavatun naisen. Heillä on mielessään testi. Ne pyytää Jeesukselta kantaa sukupuolimoraaliin. Hankala aihe, kuten tiedämme. Tarkemmin sanoen Jeesukselta pyydetään raamatuntulkintaa. ”Mooses on laissa antanut meille määräyksen, että tällaiset on kivitettävä. Mitä sinä sanot?” Nyt täytyy ymmärtää, että ei kivittämiskäskyä Jeesuksen aikaan ihan kirjaimellisesti noudatettu. Se ymmärrettiin ääritapaukseksi. Mutta siellä se kuitenkin oli, Raamatussa. Vaikka lainopettajat puhuttelevat Jeesusta kunnioittavasti opettajaksi, heidän tarkoituksensa on saada Jeesus näyttämään naurettavalta, puhumaan itsensä pussiin. Ja siksi he kysyvät tätä. Aikooko Jeesus ruveta vapaamieliseksi uudistajaksi, jota voidaan syyttää siitä, että ei ymmärrä aviorikoksen vakavuutta, vaan opportunistisesti hankkii itselleen kivan miehen maineen? Vai pitäytyykö hän jääräpäisesti kiinni ikivanhassa Mooseksen laissa siitäkin huolimatta, että se johtaa ilmiselvään kohtuuttomuuteen? Jeesukselle tarjottiin valintaa kahden roolin välillä, liberaali tai fundamentalisti, lain suhteen välinpitämätön tai tiukkapipo.

Jeesus ei suostu kumpaankaan rooliin. Hän kirjoittaa maahan. Kun lainopettajat vaativat vastausta, Jeesus suoristautuu ja sanoo: ”Se teistä, joka ei ole tehnyt syntiä, heittäköön ensimmäisen kiven.” Sitten hän kumartui taas ja kirjoitti maahan. Kaikki varmaan muistavat, miten tässä kävi. Yksitellen syyttäjät lähtivät pois, sanotaan vielä, että vanhimmat ensimmäisinä. Ehkä vanhimmilla oli eniten kokemusta omasta syyllisyydestä. Kun kaikki ovat poistuneet, Jeesus kysyy naiselta: ”Missä kaikki ovat? Eikö kukaan tuominnut sinua?” ”Ei, herra”, nainen vastaa. Silloin Jeesus sanoo: ”En tuomitse minäkään. Mene, äläkä enää tee syntiä.”

Eikö ole aika merkittävää, että välittömästi tämän jälkeen Jeesus puhuu kansalle ja sanoo: ”Minä olen maailman valo”? Valo on siinä, että ihminen näkee jotain sellaista, jota hän ei omassa pimeydessään näe. Hän näkee totuuden itsestään ja tuomion tilalle tulee uusi mahdollisuus. Kristuksen valo saa aikaan sen, että laki näkyy selvänä, ihmisen pahuus näkyy selvänä ja armon vaikutus loistaa kirkkaana näiden yläpuolella. Oikeudenmukaisuutta etsivä joutuu etsimään sitä itsestään ja syyllisyytensä tunteva saa anteeksi.

Ei tässä kertomuksessa tietenkään ole kysymys kirkon moraalikannanotoista tai siitä, mitä media tai yleinen mielipide niistä sattuu ajattelemaan, vaan syntisen ihmisen ja Jeesuksen kohtaamisesta. Ei Jeesus saarnannut moraalia tai sosiaalipolitiikkaa, vaikka hänestä yritetäänkin joskus tehdä hyvinvointi­valtion, naisasian tai jonkun muun hyväksi katsotun poliittisen ohjelman esitaistelija. Jeesus puhui Jumalan valtakunnasta ja miten sinne päästään. Johanneksen evankeliumin alussa sanotaan, että Jeesus toi maailmaan armon ja totuuden. Kristillistä kirkkoa ulkopuolelta katsoville arvostelijoille voi olla vaikea käsittää mitä se tarkoittaa, mutta meille kristityille se ei saisi koskaan olla epäselvää. Vääryyttä ei korjata toisella vääryydellä, eikä pimeyttä voiteta suuremmalla pimeydellä. Siksi me puhutaan synnistä ja armosta. Siksi me puhutaan Jeesuksesta. Ja siksi me sytytetään kynttilöitä kaikkiin pimeisiin huoneisiin, joihin tänään joudumme.

Oi, Herra, suo henkesi valo ja puhdas sydän. Kruunaa meidät armolla ja tee meidät kauniiksi. Vahvista meidät totuudessa.

Virsi 401 Oi, Herra, henkes valo suo

Pakko myöntää, että aihe alkoi elää vasta kunnolla sen jälkeen, kun olin käynyt äänittämässä tämän aamuhartauden ja puhunut vähän samasta aiheesta Sörkan vankilassa kynttilänpäivänä. Aamupiirissä tiistaina 6.2. mielestäni sain sanottua sen, mikä mielessäni oli. Valo, jonka Jeesus toi lainopettajien ja aviorikkojan kohtaamiseen, oli rauha, maailmanrauha. Vanha Simeon sanoi voivansa "rauhassa lähteä" kun oli saanut nähdä maailman valon Jeesuksessa. Luulen, että jos itse pitäisi sanoa, mikä on sellainen asia, jonka jälkeen olen valmis rauhassa lähtemään, se olisi juuri maailman rauha. Siitä puhuvat profeetat, siitä lauloivat enkelit Betlehemin kedolla ja sen tulemista odottaa ja valmistaa kristillinen kirkko kaikkialla. Mitä sinä toivot näkeväsi ennen kuin kuolet?

Ei kommentteja: