No niin. Twitterissä ja Facebookissa on turha ryhtyä jakelemaan viisauksia, mutta blogi on rauhallisempi paikka. Kukaan ei ensin lue tätä ja sitten kun lukee, juttu on jo vanhentunut.
Oli miten oli, totuus rokotuksista on se, että minäkin olen niitä saanut. Ensin neuvolassa, sitten kouluterveydenhoitajalta, armeijasta, sen jälkeen erinäisten ulkomaanmatkojen yhteydessä ja nyt viimeksi osana terveydenhuollon koronarokotekampanjaa. Kaksi kappaletta Comirnaty-rokotteita. Molemmista tuli paha olo ja kuumetta yli vuorokaudeksi.
Jos olisin voinut täysin vapaasti valita, en tietenkään olisi ottanut rokotuksia. Siihen on pari syytä.
Ensimmäinen syy on se, että vain reilu kuukausi ennen ensimmäistä rokotekampanjaa viime (2021) keväänä sain tiedon, että seeruminäytteessäni on edelleen koronaviruksen vasta-ainetta. Olen ollut mukana sekä HUS:in että THL:n tutkimuksissa, koska sairastin taudin ensimmäisessä aallossa maalis-huhtikuussa 2020. Tutkimuksiin on kuulunut aivo-, sydän- ja keuhkokuvauksia, psykologisia testejä ja seeruminäytteitä. Molemmat seeruminäytteet sekä kuusi ja 12 kuukautta toipumisen jälkeen osoittivat, että vasta-ainetta on.
Mutta kun rokotekampanja keväällä 2021 alkoi ja EU sai sovittua koronapassista, kukaan ei ollut kiinnostunut vasta-ainetesteistä. Kukaan ei sanonut, että taudin sairastaneen positiivinen seeruminäyte olisi otettava huomioon. Rokotuskampanja ei perustu lääketieteelliseen vaan poliittiseen päätökseen. Joku keksi, että jos toipumisesta on kulunut alle 6 kk, rokotusta ei tarvita. Ehkä tämä sääntö perustui johonkin otantaan tai keskihajontaan tai arveluun. Yksilön sijaan poliittinen päätöksenteko koskee ihmisiä laumana, hehtaarimitalla.
Toinen syy, miksi en olisi ottanut rokotusta, on niiden keskeneräisyys. On selvää, että rokotteilla on etunsa. Jos ei ole tautia sairastanut, rokote saattaa hyvinkin estää sairastumasta. Rokotteet ovat erilaisia ja niillä on eri ominaisuuksia. Kaikilla on varmasti vahvuutensa. On kuitenkin selvää, että ne on kehitetty äärimmäisellä kiireellä, eikä normaaliin tieteelliseen arviointiprosessiin ole ollut aikaa. Minkälaisen reaktion rokote aiheuttaa elimistössä, jossa on jo merkittävä määrä viruksen vasta-ainetta? Ei se ainakaan hyvältä tuntunut. Kukaan ei voi tietää aiheutuiko rokotuksista jotain pysyvää haittaa tai pitkäaikaisia seurauksia. Itse taudista selvisin ilmeisen pienillä jälkiseuraamuksilla.
Koska minulla oli vasta-ainetta, miksi ihmeessä silti otin epävarman ja teholtaan keskeneräisen rokotteen? Miksi ensimmäisen rokotteen haittavaikutusten jälkeen menin ja otin vielä toisenkin?
Siihen oli vain yksi syy: saadakseni koronapassin, joka taas on edellytys ulkomaanmatkoille, joiden tajusin olevan välttämättömiä nykyisen tehtäväni hoitamiselle. Otin rokotukset tietysti täysin oma-aloitteisesti ja vapaaehtoisesti. Varasin ajan ja kävelin rokotusasemalle. Mutta "tuntuu niin pahalta", kuten eräällä entisellä sotilaspastorilla on tapana sanoa.
Tai ehkä oli toinenkin, peitetympi ja henkilökohtaisempi syy. Huomasin, että en välitä niin paljon, mitä keholleni tapahtuu. En suhtaudu siihen kovin vakavasti, eivätkä terveelliset elämäntavat ole minulle hirveän tärkeitä. Ei ole niin vaarallista, jos sinne tulee jotain epämääräistä rokotteen myötä. Ymmärrän silti, että moni muu pitää omasta kehostaan paljon parempaa huolta. Osalle heistä rokotteeseen liittyvät epäselvyydet ovat riittävä syy kieltäytyä rokotuksista.
Siitä tuleekin mieleeni eräs havainto. Älykkäät ja sanavalmiit ihmiset häpäisevät sosiaalisessa mediassa niitä, joiden on vaikea luottaa rokotuksiin. Häpäisyyn kuuluu tietysti asetelma me vastaan he. "Me" olemme niitä kunnollisia, jotka on rokotettu ja joilla on koronapassi. "He" ovat rokottamattomia, jotka estävät "meitä" nauttimasta meille kuuluvista etuoikeuksista. Noloa.
Toinen havainto. Uskonnolliset ihmiset tuppaavat selittämään kaiken uskonnollisesti. Niin myös rokottaminen tai rokottamatta jättäminen on uskonnollinen teko.
Huoh.
