Huonoa ruokaa ja käärmeitä - vai maukasta pataa ja ystävyyttä?

Tapahtumapäivä Pitskun kirkolla tänään. Messussa klo 10 mukana ghanalaisen Living Waters - seurakunnan lauluryhmä ja pastori Thomas Boakye. Messun jälkeen ihanaa irakilaista kanacurrya ja monia ghanalaisten tuomia lisukkeita. Kahvien jälkeen pikasiivous ja Iso hali -naiskuoron konserttitarjoilu ja muut järjestelyt käyntiin. Tätä kirjoittaessani klo 13.30 on vielä puolitoista tuntia konsertin alkuun.

Ohessa aamulla pitämäni saarna.

Ihan saarnan aluksi on kysyttävä meidän ghanalaisen naapuriseurakunnan pastori Thomas Boakyelta, Eihän messias Ghanasta kai tule? Mitä hyvää Ghanasta voi odottaa? 

 

 

[THOMAS: Vaikka Messias ei todella tulekaan Ghanasta, hän on kuitenkin tullut myös ghanalaisia varten ja koko maailmaa varten. Ja kun pääsemme lopulta taivaaseen, ei enää ole mitään merkitystä sillä, oletko ghanalainen vai suomalainen, sillä juhla on kaikille yhteinen.]

∞

Evankeliumissa (Joh. 7:40-52) ihmiset kiistelivät keskenään ja fariseusten kanssa siitä, kuka Jeesus oikein oli. Millä auktoriteetilla hän oikein esiintyi? Arvovaltaväittely, tuttua myös meille. Kenellä on tämän päivän Suomessa arvovaltaa? Kuka meidät pelastaa? Tuleeko pelastus Kempeleestä vai Helsingistä? Ei kai se rajojen tuolta puolen ainakaan tule?

 

The quarrel between people and the pharisees is about who Jesus is. Is he really the Messiah and why should anyone believe in him? Fundamentally it is a disagreement on authority. It is almost a political issue. Who will rescue this nation?

Lähestyn kysymystä kuulemamme Vanhan testamentin kertomuksen kautta (4. Moos. 21:4-9).

In our services, there are always three Bible passages to be read: one from the OT, second from the Epistles and third from the Gospel. The OT passage should highlight or give background to the Gospel, the Epistle comments and explains the Gospel. Today we heard the story of Moses and the serpent of bronze. It should provide us with a clue how to understand the Gospel.

There was a quarrel in the OT passage, as well. It was about food. God had provided them manna but it started to taste stale. The people wanted casserole and baked bread and juicy fruits. But fundamentally, this quarrel was also about authority. Did Moses really know what he was doing or was he a false leader?

Kertomuksessa pronssikäärmeestä oli myös kyse kiistasta. Kiistan aiheena oli ruoka. Jumala oli antanut mannaa, mutta se alkoi maistua puulle. Ihmiset halusivat vastaleivottua pitaa, tuoreita hedelmiä ja maukasta riistapataa. Minkälainen johtaja Mooses oikein kuvitteli olevansa, kun on tuonut meidät tänne keskelle ei mitään?

Keskellä matkaa on tavallista alkaa kysellä, milloin ollaan perillä. Ajatelkaapa matkaa, jonka päämäärä on hieman hämärän peitossa. Ollaan kyllä matkalla parempaan tulevaisuuteen, mutta retken johtaja ei ole oikein selvästi vielä osannut sanoa, milloin sinne päästään, mitä se maksaa ja millaista siellä sitten on. Alkaa epäilyttää. Ehkä olisi sittenkin ollut parempi jäädä kotiin, vaikka siellä olikin vaikeat oltava. Tarvittaisiin visiojohtajaa, joka kykenisi loihtimaan matkalaisten eteen näyn Luvatun maan notkuvista pöydistä ja turvatusta elintasosta. Mutta kun kansa valittaa Moosekselle, he eivät saakaan vastaukseksi parempaa palvelua, vaan myrkkykäärmeitä!

Ymmärrän tämän seuraavasti. Mooseksen perässä kulkevasta israelilaisten joukosta käytetään Raamatussa nimitystä Jumalan seurakunta. Se tekee kertomuksesta erityisen. Seurakunnan auktoriteetti ei ole viime kädessä olekaan Mooses, vaan Jumala itse. Mooses on täysin riippuvainen siitä, mitä Jumala tekee ja sanoo. Ja siksi vain Jumalan seurakunta voi ymmärtää sen puheen, joka sisältyy myrkkykäärmeisiin, koska seurakunnalla kaiken väsymyksen ja epävarmuuden keskelläkin on taju siitä, että meidän kohtalomme on lopulta Jumalan kädessä. Kansa katuu, pyytää kapinaansa anteeksi ja saa vastauksen.

Apokryfinen Viisauden kirja tulkitsee tätä tapahtumaa seuraavasti: ”Heitä menehtyi kiemurtelevien käärmeiden puremiin. Jonkin aikaa pidit heitä pelon vallassa antaaksesi heille varoituksen, mutta annoit myös pelastuksen merkin, joka muistutti lakisi määräyksistä. Se, joka nosti katseensa merkkiin, pelastui, muttei edessään olleen merkin voimasta, vaan sinun, kaikkien pelastajan.”

What makes this story special is the relationship between God and his people. Even when they are tired and bored and lacking faith, they are still God’s people, an assembly of God, as the Bible calls it. So are we. And that makes it different. When God speaks, his people will listen. If they don’t, they will be lost and everyone should go their separate ways. Nothing matters then. But as a people of God

Everyone remembers John 3,16. But do you remember the previous verse, 3,14-15? “Just as Moses lifted up the serpent in the wilderness, so must the Son of Man be lifted up, that whoever believes in him may have eternal life. For God so loved the world that he gave his only Son, so that everyone who believes in him may not perish but may have eternal life.” This is the meaning of the serpent of bronze. It is a sign that God is with his people. Even in the middle of the journey, when we still do not see the Promised Land.

Johannes 3:16 on kaikille tuttu, mutta sitä edeltävät jakeet luetaan harvemmin. ”Niin kuin Mooses autiomaassa nosti käärmeen korkealle, niin on myös ihmisen Poika korotettava, jotta jokainen, joka uskoo häneen, saisi iankaikkisen elämän.” Jos olet väsynyt samaan ruokaan ja samaan rutiiniin. Tai jos olet tullut synnin pistämäksi, niin että elämänvoimasi uupuu, tämä on viesti sinulle. Jumala on kansansa kanssa. Nosta katseesi ristillä riippuvaan Jeesukseen. Hän tuli synniksi sinun puolestasi, että sinun ei tarvitse kuolla. Risti on merkkinä siitä, että Jumala on seurakuntansa kanssa myös silloin, kun meitä koetellaan ja aiomme luovuttaa. Älä luovuta. Katso ristiä. Anna sen valaista sydämesi.

So, it is not important at all to ask where you come from or where the Messiah comes from. It only creates quarrel. Salvation is already there where people lift up their eyes from the dust and death to see the promise of life in Christ.

Kysymys ei siis ole ollenkaan siitä, mistä päin maailmaa pelastus tulee. Se on täysin turha kysymys ja johtaa vain turhaan arvovaltakiistelyyn. Pelastus on jo kaikkialla siellä, missä ihmiset nostavat katseensa kuoleman todellisuudesta kohti elämää. Tämän vuoksi olemme tänäänkin koolla.

 

Seurakuntaan liitetään tässä messussa kaksi aiemmin Tallinnan tuomiokirkossa kastettua henkilöä, jotka ovat asettuneet asumaan tänne Konalaan. Yhdessä heidän kanssaan nousemme tunnustamaan kristillisen uskomme.