Luukas 16:19-31
Ensin Sinulle, joka olet köyhä
"Autuaita olette te köyhät, sillä teidän on taivasten
valtakunta. Autuaita olette te, jotka olette nyt nälissänne, teidät ravitaan."
Haluan siunata sinua, joka elät toimeentulon rajalla, jota kukaan ei huomaa.
Kaikki Jumalan sanan lupaukset kuuluvat sinulle. Sinulle on varattu paikka
ylhäisten joukossa, niin kuin Hannan kiitosvirressä sanotaan: ”Hän korottaa
tuhkasta köyhän, sijoittaa heidät ylhäisten joukkoon ja antaa heille
kunniasijan.”
Olenkohan kertonut teille eräästä köyhästä ystävästäni,
johon tutustuin silloin, kun asuimme Dublinissa, Irlannissa? [Saarnan tässä vaiheessa kerroin Torsten Rexistä suurin piirtein näin:]
-
itäsaksassa syntynyt, äidin hylkäämä, isoäidin
kasvattama
-
älykäs, yo-opintoja useissa maissa, mm. Kiinassa
-
vainoharhaisuus, valtiot vainoavat häntä, ei
halunnut sosiaaliturvaa
-
kävi kaikissa kirkossa ja puhui aina siitä,
oliko niissä hyviä ihmisiä vai ei
-
Dublinin kiinalainen helluntaiseurakunta oli
erityisen avulias
-
Kävi myös saksalaisella kirkolla, missä pidimme
suomal. Jumalanpalvelukset
-
Asui pahamaineisella alueell P-Dublinissa, missä
joutui usein haukutuksi ja pahoinpidellyksi saksalaisuutensa ja outoutensa
vuoksi, vaikka olikin raamikas mies
-
Oli kiltti ja hyvätapainen, ei köyttänyt
alkoholia
- Otimme kotiimme kahdeksi viikoksi. Se oli erikoinen ajanjakso: hän puhui paljon
maailman politiikasta ja ilmiöistä, mutta siitä ei oikein saanut otetta >
elätti toivetta päästä seuraavana vuonna kiinalaisten uskovien avulla ensin New
Yorkiin ja sitten vähitellen E-Amerikkaan, ”koska siellä ihmistä ei kohdella
numerona”
-
Kaikkein parasta: ei alentunut rikkauden edessä,
vaan pani minut koville. Kerran myöhemmin lupasin viedä hänet lounaalle (oli
kova syömään!) ja tapasimme kaupungilla. Minulla oli kuit johonkin kiire ja
ehdotin, että ostaisimme vain kolmioleivät kaupasta ja söisimme ne puiston
penkillä. Tämä ei kuitenkaan kelvannut. Kolmioleivät ovat
kulttuuri-imperialismia! Ne eivät ole mikään lounas. Sellaisen ostaminen on
köyhän halveksimista.
Ei ole sattumaa eikä sivuseikka, että meidän Herramme ja
koko Raamattu nostaa köyhät niin tärkeään asemaan. Köyhät ovat merkkinä
Jeesuksen läsnäolosta tässä maailmassa. Jaak. 2:5 ”Kuulkaa rakkaat veljeni!
Onhan Jumala valinnut juuri maailman silmissä köyhät olemaan uskossa rikkaat ja
perimään valtakunnan, jonka Jumala on luvannut häntä rakastaville.”
Entä rikas mies?
Mitä väärää hän oli tehnyt? Vertaus ei suoraan kerro.
Sanotaan vain, että hänen elämänsä oli ylellisyyttä ja juhlaa ja että kun hänet
oli haudattu, hän oli ”tuonelan tuskissa”. Abraham antaa hänelle vain tämän
selituyksen: ”Muista poikani, että sinä sait eläessäsi hyvän osan – nyt saat
kärsiä tuskaa.” Pitääkö ajatella niin, että rikkaus itsessään aiheutti hänen
tuomionsa?
Kun valmistelin eilen tätä saarnaa, olin kesämökillä
Vihdissä. Vaimoni Tiina sanoi yhdessä vaiheessa iltapäivää, kun olin touhunnut
hikisenä lapion varressa ja istuimme mökin portailla katselemassa puutarhaa ja
tarkkailemassa lintujen telmintää: Eikös tämä nyt ole paratiisi? Ja sitten
mietimme yhdessä paratiisiin tunkeutuvia lonkeroita, vaaroja, jotka jatkuvasti
pyrkivät tuhoamaan sen, mikä on kaunista ja hyvää. Käänsimme siinä maata, joka oli
täynnä sireenin juuria. Sireenissä on kauniit kukinnot, jotka juuri nyt kesän
alussa tuovat iloa silmälle. Mutta se, niin kuin monet muutkin puutarhan kasvit
leviävät holtittomasti muutamassa vuodessa ja peittävät alleen kaiken muun.
Meille se kertoi siitä, että kun Jumala antaa käsiimme hyvää ja kaunista, hän
antaa meille myös tehtävän. Ja jos me laiminlyömme kitkemisen ja leikkaamisen,
niin rikkaudesta tulee meille kirous.
Liian helposti kai me kristityt olemme tottuneet kuittaamaan
Raamatun varoitukset rikkauksista sillä, että ei raha itsessään ole pahaa.
Pahaksi se tulee vasta, kun sitä käytetään väärin. Ja niinhän se tietysti on.
Mutta myös tähän ajatukseen sisältyy väärä houkutus. Siitä unohtuu helposti se
toinen puoli. Tulemme laiskoiksi yltäkylläisyydessämme. Sanomme itsellemme:
Eihän se nyt ole pahaa, että nautin siitä, mitä Jumala hyvyydessään antaa. Eikö
tämä olekin sama valhe, jonka käärme sanoi paratiisissa: ”Onko Jumala
todellakin sanonut: Te ette saa syödä mistään puutarhan puusta’?” Eihän Jumala
kai sitä tarkoita, että omaisuus itsessään olisi pahaa?
Mutta Jumalan sana varoittaa toistuvasti meitä tästä samasta
asiasta. ”Rikkaan on vaikea päästä taivasten valtakuntaan. Helpompi on kamelin
mennä neulansilmän läpi.” Marian kiitosvirressä: ”Minun sieluni ylistää Herran
suuruutta - - Hänen kätensä on tehnyt mahtavia tekoja, hän on lyönyt hajalle
ne, joilla on ylpeät ajatukset sydämessään. Nälkäiset hän on ruokkinut runsain
määrin, mutta rikkaat hän on lähettänyt tyhjin käsin pois.” Laodikean seurakuntaa
moititaan Ilmestyskirjassa: ”Sinä kerskut, että olet rikas, entistäkin
varakkaami, etkä tarvitse enää mitään. Et tajua, mikä todella olet: surkea ja
säälittävä, köyhä, sokea ja alaston.” Ja Paavali antaa Timoteukselle ohjeen:
”Varoita niitä, jotka tässä maailmassa ovat rikkaita, etteivät ylpeilisi
eivätkä panisi toivoansa epävarmaan rikkauteen, vaan Jumalaan, joka antaa
kaikkea runsain mitoin nautittavaksemme. Kehota heitä tekemään hyvää, keräämään
rikkaudekseen hyviä tekoja ja jakamaan anteliaasti omastaan muille. Näin he
kokoavat itselleen aarteen, hyvän perustuksen tulevaisuutta varten, niin että
voittavat omakseen todellisen elämän.” Tämä on kristillinen opetus rikkaudesta:
varo ylpeyttä, jaa anteliaasti!
Mooses ja profeetat
Juuri siksi Jeesuksen vertaus päättyy puheeseen Mooseksesta
ja profeetoista. Niillä tarkoitetaan siis Raamatun pyhiä kirjoituksia, Jumalan
ilmoitusta. Me tietysti elämme sellaista aikaa, jolloin yliopisto-opetus ja
sitä kautta kouluopetus on tehnyt meidät paremmin tietoiseksi Raamatun
historiallisesta luonteesta ja sen sisäisestä monimuotoisuudesta, siitä miten
sen sanat liittyvät oman aikansa elämäntilanteisiin. Mutta tämän tietoisuuden
lisääntymisen sivutuotteena on liian usein välinpitämättömyys ja ylimielisyys
sen sanomaa kohtaan. Raamattu – ja Jeesuksen mukaan jo Vanha testamentti
yksinään – on riittävän selvä kertomaan meille, millä tavalla tätä elämää olisi
elettävä.
Olen viime viikkoina omassa elämässä havahtunut uudestaan
siihen, miten selkeä ja yksinkertainen opetus Jumalan laista Raamatussa on.
”Rakasta Herraa sinun Jumalaasi yli kaiken, ja lähimmäistä niin kuin itseäsi.”
Näiden kahden käskyn varassa ovat laki ja profeetat. Jos minä en ota riittävän vakavasti Jumalan
omaa sanaa, sen varoituksia rikkauksista, ylpeydestä, omahyväisyydestä, niin
sen asian kanssa ei voi leikkiä. Ei meille armon alla eläville ole annettu
etuoikeuksia maailman lainalaisuuksiin. Ne koskevat myös meitä, ja ehkä juuri
meitä aivan erityisen voimakkaasti. Heprealaiskirjeessä annetaan muistutus, joka
tulee kohti: ”Vielä te ette ole joutuneet vuodattamaan vertanne taistelussa
syntiä vastaan. Te olette unohtaneet tämän sanan, joka rohkaisee teitä kuin isä
poikiaan: Älä väheksy, poikani, Herran kuritusta, älä masennu, un hän ojentaa
sinua – jota Herra rakastaa, sitä hän kurittaa. Hän lyö jokaista, jonka
pojakseen ottaa.”
Jos siis olet rikas, jos olet saanut vastaanottaa Jumalan
hyviä lahjoja yli tarpeen, niin kuin minä olen, tule kanssani tähän alttarille
vastaanottamaan osallisuus Kristuksen ruumiiseen rukoillen, että saisit tulla
osalliseksi hänen köyhyydestään. Hän oli rikas, mutta tuli meidän tähtemme
köyhäksi, että me hänen köyhyydestään rikastuisimme.
