Saarna 17.7.2011 Vanha kirkko
Armahtakaa!
Joh. 8:2-11, Room. 2:1-11, 2. Sam. 12:1-10,13
Aviorikoksesta tavatun naisen tapaukseen voi suhtautua ainakin kahdella tavalla. Joko niin, että näemme kivittämisen aviorikoksen vuoksi täysin kohtuuttomana rangaistuksena, joka liittyy menneeseen aikaan ja sen miesvaltaiseen yhteiskuntajärjestykseen, jonka Jeesus tuli asettamaan kyseenalaiseksi ja korvaamaan armon ja rakkauden sanomalla. Nykyään ymmärrämme, että aviorikos ei ole rikos ollenkaan, vaan puhtaasti aikuisten ihmisten välinen sopimuksellinen asia, johon pitäisi suhtautua kypsästi ja ymmärtävästi.
Toinen evankeliumin lukija voi ajatella, että aviorikos on oikeasti vakava rikkomus Jumalan säätämää elämän järjestystä vastaan. Juuri siksi kysymys naisen kohtalosta oli niin tärkeä. Ja vasta kun ymmärrämme, mikä on rikos, voidaan ymmärtää, mitä armahtaminen tarkoittaa.
Nämä kaksi vastakkaista suhtautumistapaa johtavat vastakkaisiin käsityksiin siitä, mitä evankeliumi meille opettaa ja mihin se meitä johtaa. Jos katsomme, että kivittäminen aviorikoksen vuoksi oli täysin väärä ja kohtuuton rangaistus, eikä mitään varsinaista rikosta ollut edes tapahtunut, näemme Jeesuksen uuden järjestyksen luojana. Hän tuli kumoamaan Vanhan testamentin lain, patriarkaalisen valtajärjestelmän ja ylipäänsä kaiken uskonnollisen ja moraalisen jäykkäniskaisuuden. Niiden sijaan hän tarjosi suvaitsevaisuutta ja rakkautta, jotka kylläkin kirkko aika nopeasti hänen jälkeensä unohti.
Jos katsomme, että aviorikos on vakava rikkomus, näemme Jeesuksen Vanhan testamentin Jumala-uskon jatkajana ja sen alkuperäisen ihanteiden palauttajana. Hän piti voimassa lain, mutta osoitti tien sen yli anteeksiannon ja armahduksen kautta.
En vaadi sinua nyt valitsemaan puoltasi. Luulen, että tästä kirkosta löytyy molempien näkemysten kannattajia. Ja voi olla, että moni haluaisi asettua jonnekin ääripäiden väliin. Mutta jos pohdimme omaa kantaamme näiden vaihtoehtojen välillä, vaarana on, että näemme asian liian pinnallisesti ja menetämme sen keskeisen sisällön. Jeesuksen sanoma ei aseta meitä johonkin moraaliseen kompromissin tilaan, päättämättömälle harmaalle alueelle, jossa ymmärretään hieman avionrikkojaa, mutta ollaan kuitenkin vaivihkaa ylläpitämässä sitä järjestelmää, jonka vuoksi hänet kivitetään. Tällaisenahan kirkko tänä päivänä usein nähdään. Että se huojuu moraalikysymyksissä epämääräisesti ääripäiden välillä kykenemättä oikeasti sanomaan mitään, millä on merkitystä. Siksi monet kaipaavat kirkolta voimakasta irti–sanoutumista vanhentuneista asenteista, kun toiset taas odottavat jämäkkää sitoutumista muuttumattomaan sanomaan. Ja papeille annetaan pisteitä sen mukaan, ovatko he saarnanneet oman kirkkopoliittisen korvasyyhyn mukaan.
Pitäisikö raiskaajat kastroida? Uusi oikeusministeri Anna-Maija Henriksson on esittänyt, että seksuaalirikollisille voitaisiin tarjota lääkekastraatiota ennaltaehkäisevänä hoitona. Ehdotus on kohtuullisen maltillinen, mutta nettikeskustelu kertoo, että kansa haluaa selkeämpää linjaa. Mitä mieltä olet? Veitsellä poikki ilman sääliä? Samat rintamalinjat, vaikka tällä kertaa ja tässä ajassa syytettynä on toisenlainen seksuaalirikollinen. Meidän normimmehan ovat erilaisia. Mutta asetelma on muuten sama.
Kysymys ei ole avionrikkojanaisen tapauksessa eikä missään muussakaan moraalia tai seksuaalisuutta koskevassa kysymyksessä ole valinnasta kahden ääripään – kaikkea ymmärtävän suvaitsevaisuuden tai tiukan rangaistuskäytännön – välillä. On kyse ihmisen sydämestä, synnistä ja sen voittamisesta. Miten yhteiskunnan tulee toimia, että siellä säilyisi rauha ja hyvät tavat? Ratkaisun täytyy olla toisella tasolla, toisessa ulottuvuudessa. Jos se ei olisi toisella tasolla, mitä Jeesuksen opetus silloin olisi muuta kuin poliittista aktivismia? Kuinka vaikeaa tämän asian ymmärtäminen voi oikein olla? Kuinka vaikeaa voi olla käsittää, että Jeesuksen tarkoituksena ei ollut tehdä meistä oppineita toistemme tuomitsijoita, jotta saisimme tuntea moraalista paremmuutta? Tässä on kyseessä koko kristillisen elämäntavan uskottavuus.
Mitä Jeesus kirjoitti hiekkaan? – Valehtelija – pahanpuhuja – ehkä hän kirjoitti viittauksia kymmenen käskyn lakiin – varas – sapatinrikkoja. Emme voi tietää. Mutta se, mitä hän kirjoitti, tavalla tai toisella siirsi naista syyttäneet fariseukset sille toiselle tasolle, jolla Jeesus haluaisi meidän jokaisen olevan. Jokainen käsky on yhdenvertainen suhteessa toisiin. Jos olet rikkonut yhtä käskyä, olet lain edessä syyllinen, vaikka olisit pitänyt kaikki muut. Jos olet nuhteeton avioliitossasi, mutta puhut pahaa ystävästäsi, olet syyllinen. Jos olet aina kunnioittanut toisen omaisuutta, mutta et pyhitä lepopäivääsi, olet syyllinen. Et ole yhtään sen parempi kuin avionrikkoja tai seksuaalirikollinen. Fariseuksen ymmärsivät vihjeen ja vanhimmasta nuorimpaan poistuivat paikalta.
Juuri tällä teollaan Jeesus osoitti yhdistävänsä molemmat ääripäät. Hän epäilemättä ja ehdottomasti piti yllä Vanhan testamentin lain. Sanoihan hän itse vuorisaarnassa, että hän ei ole tullut kumoamaan lakia ja että laista ei katoa pieninkään välimerkki. Mutta samalla hän sanoi tulleensa täyttämään lain. Siis poistamaan siitä aiheutuvan rangaistuksen.
Laki on sitä, että pidetään huolta asioista. Jos moottorisahan sytytystulppa pääsee kastumaan, se ei käynnisty, ellei tulppaa ensin kuivaa. Puutarhan vesipumpusta on poistettava vesi talven ajaksi tai se jäätyessään halkeaa. Kaivo on pidettävä puhtaana tai sen vesi voi tehdä sairaaksi. Vaimolle on lausuttava kauniita sanoja juuri silloin, kun hän ei ole niin viehättävän näköinen, tai avioliitosta tulee onneton. Aviomiehelle on osoitettava kunnioitusta juuri silloin, kun hän ei näytä sitä ansainneen, tai puolisot ajautuvat erilleen. (Nämä kaksi viimeistä esimerkkiä eivät ole ihan verrattavissa puutarhan työkaluihin, koska ihminen on niin paljon monimutkaisempi kuin kone. Mutta periaate on sama.)
Useimmista ongelmista voi selvitä maksamalla: ostamalla uuden moottorisahan tai vesipumpun tai tilaamalla lokapojat kaivon puhdistukseen. Se on melkein kuin armoa. Laiminlyöty huolto tulee korjatuksi ja taas koneet käy. Mitä enemmän on rahaa, sitä enemmän voi ostaa ja olla välittämättä. Avioero on samanlainen hätäapu. Ostamisessa ja uuden hankkimisessa on jotain, joka jäljittelee armoa. Ehkä siksi uuden haalimiseen on niin helppo addiktoitua. Mutta se ei ole sitä. Armahtaminen tulee kuvaan mukaan vasta, kun ei ole taitoa eikä rahaa eikä mitään muutakaan keinoa korjata sitä, minkä on rikkonut. Ja kun pakoon ei pääse. Niin kuin esimerkiksi silloin, kun on rikkonut ihmissuhteen. Kun on toiminut himojensa ja hetken mielijohteen vuoksi ja samalla rikkonut jotain kaunista ja ainutlaatuista niin kuin avioliiton. Vasta silloin ollaan ytimen äärellä. Armosta ja laista ei varmaan pitäisi edes keskustella mukavassa seurassa viinilasillisen ääressä, kun kaikki ovat ystävällisiä toisilleen ja olo on raukean mukava. Laki ja armo tulevat merkityksellisiksi vasta, kun jotain on mennyt peruuttamattomasti rikki ja on paha olla. Silloin olet joko syytettynä ringin keskellä tai kivi kädessä ringin reunalla.
Ja silloin Jeesus osoittaa kolmannen tien, sen joka johtaa elämään uuteen yhteyteen. Jos olet ringin reunalla kivi kädessä, hän sanoo: ”Kuinka näet roskan, joka on veljesi silmässä, vaikka omassa silmässäsi on hirsi? – Teille on opetettu: Älä tapa. Se joka tappaa, on ansainnut oikeuden tuomion. Mutta minä sanon teille, jokainen joka vihastuu veljelleen, on ansainnut oikeuden tuomion.” Ja jos olet ringin keskellä syytettynä, epäonnistuneena, pahan virheen tehneenä, Jeesus sanoo: ”Autuaita ne, jotka toisia armahtavat: heidät armahdetaan. – Rukoilkaa te näin: Isä meidän, anna meille anteeksi meidän velkamme niin kuin mekin annamme anteeksi niille, jotka ovat meille velassa. – En minäkään sinua tuomitse. Mene, äläkä enää syntiä tee.”
Jeesuksen osoittama tie on ainoa vastaus riitojen ja loukkauksien haavoittamalle ihmiskunnalle. Se on tie, jolla kohtaamme Jumalan hyvän, elämää ylläpitävän lain, oman syntimme tätä lakia vastaan ja Jeesuksen rakkauden meitä langenneita kohtaan.
