Olin lukenyt Westön kolumnin ja unohtanut sen, kunnes eilen illalla, siis vapunaattona, päätin uhmata järkeä ja mennä katsomaan meininkiä tuomiokirkonmäellä. Tullessani paikalle noin klo 23 Helsingin tuomiokirkon sakastin ikkunan takana seisoi kolme lukioikäistä, ruotsia puhuvaa poikaa tarpeitaan toimittamassa - siis kusella. Kirkon jokainen nurkka ja ulkonema oli valeltu virtsalla ja rikkoutuneiden pullojen alkoholijäämillä. Siivo oli sanoin kuvaamaton. Mieleeni tuli monta kysymystä, joita on vaikea vieläkään panna oikeaan järjestykseen. Kuka nämä kaikki teinit oikein on kasvattanut? Miten minun Tuomiokirkon pappina pitäisi suhtautua tähän? Miksi yleinen järjestys ei ulotu tänään tänne? Onko kevään karnevalisoituminen iloinen asia, johon kuuluu nuorten iloinen ja hieman yliampuvakin riehakkuus, ja josta ei pidä ottaa paineita? Onko minussa jotain vikaa, kun en ymmärrä tätä kulttuuria? Olisiko minun keksittävä hyviä perusteita sille, että mielestäni kirkon seiniä ei saa käyttää käymälänä? Vai olisiko silti mahdollista olettaa, että kirkon seinustan käymälänä käyttämisen puolustajilla (jos sellaisia on) olisi velvollisuus perustella näkemyksensä ensin?
Ilta-Sanomat käytti vapun erikoisnumerossa ainakin kolme kokonaista
aukeamaa viinanjuonnin ihannointiin ja esittelyyn. Juopottelun
ihannoinnista on tullut arkipäivää. Papeiltakin edellytetään rempseän
luterilaista suhtautumista oluen lipittelyyn ja viininjuontiin. Olisiko
tässä nyt sauma seurakuntien omalle viinibaarille? Pitäisikö
tuomikirkonmäki varustaa vapunaattoisin seurakunnan omalla olutteltalla?
Mieleeni vilahti myös ajatus siitä, onko tällainen "viaton" hauskanpito, joka on mahdollista hyvinvoinnin ja kohtuullisen yhteiskunnallisen turvallisuuden vuoksi, parempi vaihtoehto, kuin "valheellinen liturgia ja rutikuiva teoretisointi", jolla maata johdettiin aikoinaan. Tai onko kirkkokiinteistön karnevalisoiminen itse asiassa se hinta, joka meidän kannattaa maksaa yhteiskuntarauhasta?
Inhottavia kysymyksiä. Koska olen keski-ikäinen mies ja yhteiskunnallinen asemani edellyttää kykyä katsoa omaa napaa pidemmälle, päädyin inhottaviin vastauksiin. Ei ole oikein, että kirkon seiniin virtsataan edes vapunaattona. Kasvatuksen ja hyvien tapojen laiminlyönti ei edistä demokratiaa ja tasa-arvoisuutta. Päinvastoin, se herättää aggressioita ja murentaa yhteiskuntarauhan perustaa. Nuorison juopottelua vappuna on tietysti turha kauhistella, eikä siitä olekaan kysymys. On kysymys siitä, että media ja oman ikäluokkani vanhemmat ovat melko täydellisesti menettäneet käsityksen alkoholin vaaroista. Nuorissa miehissä alkoholin suurkulutus on riistäytynyt käsistä, mutta karnevalisoitunut media pitää sitä vain hauskana.
Menimme Tiinan kanssa aamulla klo 10 helatorstain messuun Tuomiokirkkoon. Siivous oli pahasti kesken ja kirkkoon tulijat saivat runsaasti lasinsiruja kengänpohjiinsa. Luja-Palvelut sai kirkon ulkosiivouksen hoitaakseen tiukan tarjouskilpailun perusteella viime vuonna. Aikaisemmin homman hoiti Stadin rakennusvirasto. Kovasti saavat Luja-Palveluissa tehdä lisää töitä, jos haluavat saavuttaa mainetta ja kunniaa.
No, messu oli hyvä ja ravitseva. Viitasen Harri hoiti kanttorin ja urkurin tehtävät antaumuksella ja taidolla. Maikki Viljanen-Pihkala nivoi saarnassaan hyvin yhteen vapun ja helatorstain teemat: taivaaseen astunut Jeesus on lähettänyt Pyhän Hengen tätä elämää ja työtä varten.
Senaatintorilta alkoi kesken saarnan kuulua äänentoistolaitteiden metelöintiä. Torilla kokoontuva Jeesus-marssiväki oli unohtanut, että Tuomiokirkossa kokoontuu joka pyhä klo 10 rukoileva seurakunta. Olis kiva, jos seuraavan kerran, kun vappu osuu pyhäpäivälle, kristittyjen vapputapahtuma alkaisi Tuomiokirkon messusta. Helatorstaita ei tosin tarvitse viettää vappuna seuraavaksi kuin vasta vuonna 2160. Siihen mennessä karnevalisoitumisen ja rutikuivan teoreettisuuden heiluri ehtii heilahtaa monta kertaa. Olisin henkilökohtaisesti iloinen, jos nyt olisi saavutettu karnevalisoitumisen lakipiste. Muuten heilurin vastaliike tuntuisi liian pelottavalta.
Blogged with the Flock Browser
