Sain juuri listan lokakuun Italian matkalle ilmoittautuneista. Siinä on minun ja Kantalan Pirjon lisäksi 23 nimeä. Kahdelle jonossa olevalle etsitään vielä lisämajoitusta, joten ryhmän kooksi näyttää tulevan 2+25. Erittäin kivaa, että mukaan lähtee useita tuttuja.
- -
Eilen illalla istuttiin pari tuntia Myllykosken Matin kanssa ja analysoitiin Zidanen edesottamusta ja Berliinin stadionilla. Matti piti Materazzin kieroilua Zidanen puskua tuomittavampana. Mun mielestä väkivalta ei ole oikeutettu vastaus verbaaliseen solvaukseen. Sama periaate koskee myös fyysistä väkivaltaa: siihen ei pidä vastata fyysisellä tai millään muullakaan väkivallalla. Molemmat, solvaus ja pusku, on tietysti väärin. Toisaalta ihminen on eläin, jonka tunteilla ja niihin liittyvillä välittömillä reaktioilla on myös yhteiskuntaa koossa pitävä merkitys. Eli on yhteisön kannalta hyvä, että solvaajalle reagoidaan riittävän voimakkaasti tai että väkivaltainen pistetään vaikka väkivalloin aisoihin. Ei valtio turhaan miekkaansa kanna. Siksi ei myöskään pitäisi kauheasti tai ainakaan kohtuuttomasti kieriskellä itsesyytöksissä, jos tunteet vähän kuohahtaa. Zidanen esiintyminen Canal +:n haastattelussa oli itse asiassa aika optimaalinen. Hän sanoi olevansa pahoillaan, mutta ei katuvainen - mitä se sitten tarkoittaakin. Ehkä se tarkoittaa juuri sitä, että hän pitää omaa reaktiotaan aivan normaalina ja hyväksyy sellaisen itselleen, vaikka teko sinänsä olikin tuomittava ja huonoa esimerkkiä. Jos saman reaktion voi hyväksyä myös vastustajalle, eikä kanna sellaisesta kaunaa, vaan toteaa sen kuuluvan pelin luonteeseen, niin fair play toimii! Rapatessa roiskuu, sanoo rappari. Kannatan tiettyä paksunahkaisuutta, jota tosin naisvaltaisissa ja akateemisissa piireissä harvemmin näkee. Loukkaantuneisuus on vahva ase, jos sille sellainen asema annetaan.
