Oltiin Tiinan kanssa 'aikuisten lomalla' viime viikonloppuna Saksassa. Berliinistä vuokrattiin auto ja ajettiin Lutherstadt Wittenbergiin yhdeksi yöksi. Totta puhuen Wittenberg (kuva oikealla) oli aika kuollut paikka, vaikka iltaa kohden nähtiinkiin pari ihmistä terasseilla. Hellettäkin oli reilut 30 astetta, joten varmasti se oli osasyy, ettei päivällä juuri kaduilla näkynyt ketään.
Toiseksi yöksi ajettiin viehättävään Quedlinburgiin, joka on Harz-vuoriston kupeessa oleva pikkukaupunki. Linnamainen hotelli "Zum Markgrafen" oli hienolla paikalla ja oikein sopiva levähdyspaikka tällaiselle kypsälle pariskunnalle. (Itse asiassa varasin hotellin netistä ja sieltä tuli juuri kysely, oliko vierailumme vastannut odotuksia. Yhdessä kyselyn kohdassa kysyttiin, minkälaisessa seurueessa olin tehnyt matkani ja vaihtoehtoina oli "solo traveller", "young couple" ja "mature couple". Oli pakko rastittaa "mature couple".)
Viimeinen yö saatiin viettää hyvän ystäväperheen eli Leppästen kotona Braunschweigissa. Vieraanvaraisuus oli yltäkylläistä. Kiitos, Heska ja Annegrit!
Kun ajettiin lauantaina takaisin Berliiniin lentokentälle, kaupunkiin oli alkanut kansainvaellus. Moottoritiellä italialaiset tukkivat kaistat, kun oli pakko saada heittää läppää viereisen kaistan maanmiehen kanssa. Onneksi olin ostanut pääni suojaksi hienon Italia-lippiksen, jota oli hyvä esitellä auton ikkunasta. Pääsimme siis pienestä Stausta huolimatta hyvin perille.
Viikonlopun sivuteemaksi tuli se, että olin varannut maanantaiaamuksi Pasilan studiolta ajan kahden radion aamuhartauden äänittämistä varten, joten oli mietittävä vähän niiden teemoja. Tekstit on nyt äänitetty ja ne on luettavissa tässä blogissa. Ne tulee siis ulos 14.7. ja 21.7. aamulla 6.15 ja 7.50. Toinen teksteistä ("Isät kertovat lapsilleen") aukesikin kuin itsestään istuessani Braunschweigin tuomiokirkon varjossa Tiinan shoppaillessa. Toinen sen sijaan ei meinannut aueta ollenkaan. Lähdin vielä eilen sunnuntaina illalla jalkapallon loppuottelua pakoon Varsasaareen ajatuksena, että siellä saan olla illan ja yön rauhassa ajatuksineni. No, tietysti siinä parinkymmenen metrin päässä oli jollain telkkari, jonka ääreen oli kokoontunut remuava joukko seuraamaan matsia. Ja kaiken lisäksi Tiina piti mut tekstiviesteillä ajan tasalla tilanteista.
Oli pakko laittaa kännykkä herättämään klo 6.30 ja puristaa toinen teksti kasaan aamutunnelmissa. Päädyin käyttämään ja toistamaan kertomusta P. Franciscuksesta, jota käytin jo edellisessä saarnassani. No, kertomus on jollain tavalla ajaton ja siinä riittää haastetta. Ja se sopii hyvin Jeesuksen sanaan "rakastakaa vihamiehiänne". Naislääkäri, jonka mainitsen samassa tekstissä, on Rachel Naomi Remen, jonka kirjaa Kitchen Table Wisdom jälleen selailin. Sain kirjan Kaisalta pari vuotta sitten ja se on nykyään Varsasaaren mökin ikkunahyllyllä odottamassa uusia lukijoita.
