tiistaina, lokakuuta 26, 2010

Kaapista ulos

Seurakuntaneuvoston päätös valita mut Vanhan kirkon kappalaiseksi sai kuulemma viime yönä lainvoiman, kun oli kulunut säädetyt kolme viikkoa päätöksestä ilman huomautuksia. Pysyn siis saman seurakunnan palveluksessa, mutta siirryn Tuomiokirkosta seitsemän korttelia länteen. Ensimmäinen saarnavuoro kappalaisena osuu tuomiosunnuntaille 21.11. klo 10. Ainiin, viimeinen saarnavuoro Tuomiokirkossa tällä haavaa osuu vastaavasti Arton-päivään eli ensi sunnuntaille 31.10. Paljon on ajatuksia ja toiveita sen suhteen, mitä voisimme yhdessä lähteä Vanhan kirkon ja Annankadun uuden toimintakeskuksen puitteissa lähteä tekemään, mutta niistä myöhemmin lisää.

Olen ollut pitkään melko hiljaa täällä blogirintamalla. Siihen ei ole ollut alunperin mitään muuta syytä kuin se, että ei ole iltaisin tehnyt mieli käyttää hereilläoloaikaa tietsikan ääressä. Nyt kirjoittamiseen on jälleen syy.

Kirkko on elänyt viimeisen puolitoista viikkoa lähes kriisitunnelmissa homokeskustelun ja siitä aiheutuneen eroaallon vuoksi. Arvioni on, että homokeskustelu sävyineen ja käänteineen on ollut kirkolle paljon isompi kriisi kuin eroamispiikki. Kirkon seksuaaliopetuksen muuttamista haluavat eivät jostain syystä ole onnistuneet luomaan sellaista ilmapiiriä, joka rakkaudellisessa ja kristillisessä hengessä kutsuisi varovaisempia, konservatiivisempia kristittyjä muutokseen. On nähty piikittelyä, syyllistämistä, leimaamista, ivailua - ja ennen kaikkea hirvittävä sekamelska mielipiteitä ja väitteitä, joihin moni on halunnut olla millään tavalla koskematta. Kun ilmassa lentää paljon tavaraa, on parempi painaa pää alas ja odottaa rauhallisempia aikoja.

Mun on ollut vaikea pitää päätä alhaalla, vaikka periaatteessa tiedän, että vaikeneminen on kultaa ja "tyhmäkin käy viisaasta kun vaiti on". No, mitään julkilausumia en ole tehnyt ja olen kovasti odottanut jotain kädenojennusta, johon olisin voinut tarttua. Sellaista ei ole tullut. On pakko tunnustaa, että on tuntunut pahalta. Tosi pahalta. Ihan kuin minut olisi tungettu kaappiin, johon en ole halunnut ja jota en ole valinnut.

Olen itkenyt.

Olen itkenyt kirkkoa ja itseäni (tämä jälkimmäinen on tosi typerää, mutta totta). Ja olen itkenyt kaikkia niitä hyviä ja kauniita uskovaisia ihmisiä, jotka tunnen ja joiden tuntema Jeesus - siis se, joka kuoli ristillä ja pelastaa ihmisen synnin, kuoleman ja saatanan vallasta - on asetettu kyseenalaiseksi. Tilalle on tarjoiltu toinen Jeesus-kuva. Se on Jonas Gardellin vähemmistöjen Jeesus. Jeesus, joka ei enää ole Kristus. "Kerta kerran jälkeen meidän on ravistettava itsemme irti Jeesus-kuvasta, joka on iskostunut meihin, käsityksistämme Jeesuksesta Kristuksesta. Jos me todella etsimme Jeesusta, saamme nähdä, että hän on useimmiten aivan toinen kuin meille on opetettu." (Jonas Gardell, Jeesuksesta. 2010, s. 53.)

Olen ehkä itkenyt vähän sitäkin, että olen koko ajan sydämessäni tiennyt, miten tämän asian pitää mennä, mutta en ole saanut sitä sanotuksi. Sanon sen siis nyt näin.

1. Jos homoseksuaalisesti käyttäytyvät ihmiset eivät voi kokea todellista, pyyteetöntä rakkautta ja hyväksyntää kirkossa, kuinka ihmeessä evankeliumi voisi olla totta? Kirkko ei voi, ei saa, eikä evankeliumi anna lupaa hyljeksiä tai toisarvoistaa ketään sen vuoksi, että hän on homo. Sen, mitä kirkko tekee, tulee olla täysin ja ehdottomasti kaikkia varten, yhtälailla homoja kuin heteroja varten. Jeesuksen sanoja taivasten valtakunnasta on mahdotonta ymmärtää, jos homot jäävät ulkopuolelle. Ei Jeesusta ylistetä sanomalla "Herra, Herra", vaan tekemällä taivaallisen Isän tahto, toteuttamalla oikeudenmukaisuutta ja rakkautta toisia ihmisiä kohtaan. Virret, joita laulamme, puhuvat tästä: "Koko maailmamme yllä loistaa risti Kristuksen. Yhteistä on tuska kyllä, avuntarve yhteinen. Kun me täällä huojennamme veljiemme kuormia, näkymättä rinnallamme kulkee Kristus, auttaja." (Virsi 437:3.) Kuinka tätä voisi laulaa, jos kieltäisin veljeni ja sisareni kuormat?

2. Lisäksi haluan sanoa tämän henkilökohtaisesti. Haluan sitoutua puhumaan homoista vain hyvää. Toivon, että homoseksuaalisten kristittyjen kyvyt, luovuus, kokemukset, näkemykset, myös haavat ja ahdistukset, siis kaikki mitä heissä on, voisi tulla täysimääräisesti Jumalan valtakunnan käyttöön kirkossa. Haluan tehdä heidän kanssaan (teidän kanssanne) yhteistyötä asettamatta ehtoja tai arvostelematta heitä (teitä) ihmisinä. Olen iloinen siitä, että monet heistä (teistä) ovat jaksaneet pysyä kirkossa kiinni ja tehdä työtä sen hyväksi tähän asti. Toivon, että se jatkuu ja yhteistyö tiivistyy. Meillä on kirkkona isoja velvollisuuksia maailman köyhiä, sorrettuja ja kärsiviä kohtaan. Siinä tarvitaan jokaista, erityisesti niitä, jotka tietävät, mitä on olla marginaalissa ja erilaisena.

3. Haluan tehdä työtä sellaisessa kirkossa ja sellaisen kirkon hyväksi, jossa hyvät, tavalliset, uskossaan nöyrät ja Jumalaa tuntemista kaipaavat, mutta seksuaalimoraalin kysymyksissä arat, perinteisesti ajattelevat ihmiset voivat tuntea olevansa tekemisissä saman Jeesuksen kanssa, jota myös kristityt homot ja heidän oikeuksiaan puolustavat rakastavat. Ymmärrän sekä järjelläni että Jeesuksen sanan perusteella (Matt. 19) avioliiton miehen ja naisen välisenä erityisenä suhteena, joka on Jumalan asettama ja jolla on erityinen Jumalan siunaus. Ymmärrän myös, että niillä, jotka eivät syystä tai toisesta halua tai kykene avioliittoon, on tarve läheisyyteen, rakkauteen ja oman seksuaalisuutensa toteuttamiseen. Haluan siunauta kaikkia ihmisiä katsomatta elinolosuhteisiin, asemaan, uskontoon tai sukupuoliseen orientoitumiseen.

4. Tämä yrittää olla kädenojennus. Tajuan, että tälle voi kääntää selän kahdesta vastakkaisesta syystä. Mua ei ole sillä tavalla rakennettu, että motivoituisin siitä, että musta kauheasti joka paikassa tykätään. Mutta etsin ja kaipaan kädenojennuksia ja ihmisiä, jotka osaavat ja haluavat rakentaa sovintoa.

"Perustus on jo laskettu ja se on Jeesus Kristus. Muuta perustusta ei kukaan voi laskea." (1. Kor. 3:11).

35 kommenttia:

Aija kirjoitti...

Ojennan täältä käteni, Arto, ja tartun käteesi. Jaan ajatuksesi. Yhdessä tarvotaan eteenpäin.

Siiri Antturi kirjoitti...

Pidin tästä kädenojennuksesta ja se kuvasti mielestäni hienosti sitä, mikä jää kirkkokriittisiltä ihmisiltä usein näkemättä eli avioliittoasioissa eri mieltä oleminen ei tarkoita sitä, että olisi homofobinen tai ei pitäisi homoja yhdenvertaisina. Ja kiva, että kerroit kantasi, mua ainakin kiinnosti :)

Jaana kirjoitti...

Kiitos, sanoitit tuntojani ~ kyllä minunkin on kaapista löytyy kaikenlaista kätkettävää.

Sis kirjoitti...

Käsi! Ja kiitos. Hienosti sanoitat tätä hankalaa miinakenttää. Jotenkin noin sitä itsekin hahmotan.

Akira kirjoitti...

Tämä oli yksi parhaista kirjoituksista tämän asian tiimoilta.
Lämmin ja nöyrä joka koskettaa varmasti lukijaa.

Henna kirjoitti...

Jaan ajatuksesi. Kiitos. Meidän ei tarvitse eikä kannata jakautua ääripäihin 'rintamiin'. Viisaasti, maltillisesti, rakkaudellisesti, niin me voimme edelleen rakastaa yhdessä samaa Kristusta, ja hyvä tulee!

anna-liisa.haunio kirjoitti...

Kiitos Arto! Rukoilen kanssasi että itkusi kauniit hedelmät rakentaisivat kirkkoamme:) Meillä kaikilla eri tavoilla Raamattua tulkitsevilla pitäisi olla tilaa etsiä yhteistä rakentavaa elämää samassa kirkossa. Itse ajattelen, ettei siunaus minkään teologian tai Raamatun tulkinnan tai syntikäsityksenkään mukaan tarkoita luvan antamista tai hyväksymistä vaan Jumalan läsnäolon ja kaiken hyvän pyytämistä siunattavalle. Tästä näkökulmasta en ymmärrä miten siunausta voi keneltäkään sitä pyytävältä kieltää. Eikö se kuitenkin joka tapauksessa jää lopulta Jumalan päätettäväksi mitä, missä ja miten Hän siunaa? Jos ihminen erehtyy, Jumala voi korjata. Parempi erehtyä ystävällisyydessä ja rakkaudessa kuin epäystävällisyydeesä ja rakkaudettomuudessa, kuten Äiti Teresa sanoi.

Timo S. Paananen kirjoitti...

Hei Arto! Odottelinkin sinun kommenttia kuumaan keskusteluun suurella mielenkiinnolla. Mutta se oli ihan jotain muuta kuin kuvittelin.

Tunnistan suurimmitta mutinoitta omaavani Gardellin Jeesus-kuvan. Se on toki se Jeesus, johon olen kirkon jäsenenä kasvanut kiinni, mutta silti. Irja Askolan sanoin: "Surettaa, hävettää ja harmittaa", mutta myös sen vuoksi että debatti aiheuttaa näitä oheisvahinkoja. Eihän sinun teeseilläsi ole mitään tekemistä sen kuvottavuuden kanssa jota TV2:n Homoillassa näin.

Sinun kädenojennuksessasi on jotain, johon tarttua. Lämmin kiitos siitä.

Raimo kirjoitti...

Kiitos tästä kypsästä puheenvuorosta. Luulen, että hyvin moni kristitty voi yhtyä tähän.

mauri kirjoitti...

"Ne jotka kyynelin kylvävät ne riemuiten leikkaavat... " Näihin me Jeesuksessa Kristuksessa kulkevat ja vaeltavat ihmiset voimme luottaa ja turvautua. Ne on Jeesus meille antanut Pyhän Hengen lahjoina kasteessamme. Niin Jeesuskin Itki, kun hän näki etteivät kaikki usko, että te tulette tekemään suurempia tekoja kuin hän teki. Tähän me voimme turvata ja luottaa. Siunausta Sinun työllesi.

Anonyymi kirjoitti...

Jos kaikki konservatiivisesti ajattelevat kirjoittaisivat ja puhuisivat vähemmistöistä näin sovinnollisesti ja rakkaudellisesti, meillä ei olisi kirkossa mitään ongelmia. Myös liberaalien kielenkäytössä on paljon parantamisen varaa.
Kaikki eivät todellakaan halua elää koko elämäänsä yksin, jos eivät miehen ja naisen väliseen avioliittoon kykene. Olisi hienoa, jos räsäsetkin ymmärtäisivät tämän.

Anonyymi kirjoitti...

Voitko Arto selittää, mitä tällä tarkoitat: "Kirkon seksuaaliopetuksen muuttamista haluavat eivät jostain syystä ole onnistuneet luomaan sellaista ilmapiiriä, joka rakkaudellisessa ja kristillisessä hengessä kutsuisi varovaisempia, konservatiivisempia kristittyjä muutokseen."

Mika N kirjoitti...

Niin, itseäni on häirinnyt se, että vähemmistön etua ajavat ovat syyttäneet "vanhoillisia" rusinoiden noukkimisesta pullasta. Mutta miten he itse ajavat etujaan, tekevät juuri samoin.

Uskon, että Paavalilta kelpaa tämä lause: "Niin ei ole nyt yhtään kadotusta niissä, jotka Jesuksessa Kristuksessa ovat, ja ei vaella lihan, vaan hengen jälkeen.Room:8:1".

Miten tämä lause: "Kuin he itsensä viisaiksi luulivat, niin he ovat tyhmiksi tulleet,
Ja ovat katoomattoman Jumalan kunnian muuttaneet katoovaisen ihmisen ja lintuin ja neljäjalkaisten ja matelevaisten kuvan muotoiseksi.
Sentähden on myös Jumala heidät laskenut sydämensä himoihin, saastauteen, häpäisemään keskenänsä omaa ruumistansa,
Jotka Jumalan totuuden ovat valheeksi muuttaneet ja ovat kunnioittaneet ja palvelleet enemmän luontokappaletta kuin Luojaa, joka on siunattu ijankaikkisesti, amen!
Sentähden on Jumala heidät antanut ylön häpiällisiin himoihin, että myös heidän vaimonsa ovat muuttaneet luonnollisen tavan luontoa vastaan,
Niin myös miehet ovat antaneet ylön vaimon luonnollisen pitämisen, toinen toisensa puoleen himoissansa palaneet, miehet miesten kanssa riettauden tehneet ja saaneet, niinkuin pitikin, eksymisensä palkan itsessänsä.Room.1:22-27"

Olen kirjoittajan kanssa samaa mieltä siitä, että syyttelyllä ei kukaan voita mitään. Jumalan Sana tulisi saarnata selkeänä kirkoissa kaikille, homoille ja heteroille. Synti saarnata synniksi ja armo jokaiselle katuvalle, ihmisen muotoon katsomatta. Ilmestyskirjassa on myös vakavat sanat niille, jotka sen kirjan sanoista jotakin ottavat pois tai siihen lisäävät.
Maallinen laki on menossa koko ajan pakanallisempaan suuntaan, joka on todella huolestusttavaa. Todelliseen rakkauteen kuuluu myös totuus siitä, että Jumala on vanhurskas ja vaatii meitä kerran tilille siitä, miten olemme lähimmäisemme kanssa eläneet. Myös siitä, että olemmeko sanoneet totuuden vai muuttaneet Raamatun sanomaa ihmisten mieliksi. Erityisesti kirkon työntekijöille ja piispoille kuuluu myös se sana, että tehkää parannus, jo on kirves pantu puiden juurille. Se kuuluu isille ja äideille, jotka hylkäävät ja pahoinpitelevät lapsiaan ja kaikille niille, jotka elävät synnissä. On ne sitteen homoja tai heteroita tai keitä tahansa. Samoin kirkossa tulee olla kaikille tilaa, jokaiselle arallekin ja rikkirevitylle syntinsä tuntevalle ihmiselle. Itse olen ainakin ajatellut viime aikoina, että onko tämä minun kirkkoni, sillä sieltä ajetaan ajamalla pois niitä, jotka uskovat niinkuin on ennenkin uskottu. Ennenkin todelliset uskovat ovat rakastaneet jokaista lähimmäistä niinkuin itseään. Taivaan Isän siunausta teille kaikille.

Sami kirjoitti...

Hei Arto,

en tiedä, onko tuo sinun ilmaisu, että sinut on laitettu kaappiin, jonne et halunnut etkä sitä itse valinnut, harkitun sarkastinen vai ei. Sehän on paikka, jonne homot on vuosikymmeniä (jollei vuosisatoja) työnnetty, vaikka käsittääkseni eri kaappiin kuin sinut.

Toivon, että pysyt hetken kaapissasi ja mietit, miltä siellä olo tuntuu. Ja kuvittelet, miltä tuntuu niistä, jotka sinne on pakotettu vuosikymmeniksi. Ja jos ovat sieltä tiensä tapelleet pois, ovat tulleet ulosheitetyksi.

Ehkä joskus toiste kommentoin enemmän sitä, miten en ymmärrä, miten osa heteroista, ja näköjään sinä myös?, kuvittelevat, että heterorakkaus olisi jotenkin merkityksellisempää jos ei peräti jumalallisempaa, kuin kahden miehen tai naisen välinen rakkaus. Mikäs se sanonta olikaan, "joka itsensä ylentää..." Ei, en enää jaksa tässä asiassa olla se käden ojentaja; vielä 20 vuotta sitten yritin.

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos! Puit todellakin tunteeni sanoiksi. Minulle kirkko on kaikesta huolimatta se syli, johon voi tulla joka ikinen Jumalan lapsi - vanhoillinen tai uudistusmielinen. Jos joku tuntee eri tavoin, olemme kirkkona ja seurakuntana epäonnistuneet surkeasti.

Päiviö Latvus kirjoitti...

Osat siis vaihtuvat!

http://www.ts.fi/online/mielipiteet/kirjoittajavieras/168799.html

Kuinkahan pitkä itku tässä onkaan vielä edessä!

Murroksemme ei ole vain tässä "yhdessä" näkyvissä.

Tässä lyhyitä otoksia 200-luvulta - ennen kuin kaikki pimeni. Ihmissuku on muuntumiseltaan arvaamaton.

Sensibility and mercifulness got smothered. The gifts like permissiveness were confined. Just permissiveness of women was going to reveal suspicious and separate them of the clergy for centuries. During third century the dangers of heresies, and women’s apparent liability to new doctrines was absolutely alarming when it was matter of orthodox dogma. The mind of a Christian man should not be effeminated. In order to fortify own conviction the clergy was drifted towards celibacy.

Päiviö Latvus kirjoitti...

Arto

Sanot:
"Kirkko ei voi, ei saa, eikä evankeliumi anna lupaa hyljeksiä tai toisarvoistaa ketään sen vuoksi, että hän on homo."

Oletko tavannut tällaisia kristittyjä tai seurakuntia, jotka hyljeksivät! Minä en ole.

"Jeesuksen sanoja taivasten valtakunnasta on mahdotonta ymmärtää, jos homot jäävät ulkopuolelle."

Amen

Mutta - jäävätkö he "ulkopuolelle" Jumalan valtakunnasta - jos heidän LIITTOAAN ei siunata?

Juuri valittu Turun piispa, Kalliala, luonnehti tilannetta selkeästi. "Rukous on mahdollinen", mutta sekin... meni ohi tuo loppuosa...

hon kirjoitti...

Kiitos tästä! Jotenkin näin olisin halunnut sanoittaa, jos olisin osannut, kivun ja rakkauden kautta. Muistutti myös kaiken oman kiivailun keskellä siitä, miten yksinkertaisen vaikeata on todellinen kädenojennus ja mitä käytännössä pitäisi olla ajatus ´tulkaa kaikki`.

Jumala pitäköön huolen hullustaan, myös Vanhassa kirkossa.

Hans kirjoitti...

Arto,
brother take my hand and shake it.

Arto kirjoitti...

Kiitos ojennetuista käsistä, ystävät. Ja senkin otan vastaan, että mun kädenojennus ei nyt kaikissa herättänyt vastakaikua. Ehkä myöhemmin. Kiitos myös kommenteista. Edelleen tuntuu siltä, että keskustelu on siinä vaiheessa, että en lähde nyt syventämään argumentteja tai selityksiä suuntaan enkä toiseen. Ehkä sillekin tulee tilaa myöhemmin.

Antti kirjoitti...

Rehellisyys maan perii ja täydellä sydämellä kirjoitettua blogia on ilo lukea. Kiitos kun laitoit itsesi likoon.

Esko kirjoitti...

Näin maallikkotarkkailijana näyttää että media on pystynyt pakottamaan kirkon seinää vasten yhdellä mutta sitäkin äänekkäämmällä marginaaliryhmällä.

Ei kai siitä ole koskaan ollut epäselvää etteikö Jeesus kuollut kaikkien puolesta.

Media on ajanut huomion sivuun oleellisesta, sovituksesta ja pelastuksesta. Tilalle on tarjottu ihmissiunausta ja kirkon palveluja. Ne eivät uskoakseni tule ketään pelastamaan. Tästä media ei toki ole kiinnostunut keskustelemaan.

Homoudesta itsestään sanoisin että ei voi todellakaan enää homoja syyttää kun media on ottanut Sanan Vapaasti käsiinsä. Piru on tehnyt loistavasti työnsä.

Yksi hyvä lääke uskoakseni on: Uusi Elämä Kristuksessa. Mikäli Raamatun Sana pitää paikkansa, yliluonnollinen Pyhä Henki johdattaa totuuteen luonnollisen, syntiinlangenneen ihmisen. Oli kyseessä sitten ylpeys, ahneus, juoppous, haureus, irstaus, himot, halut, hekumat tai muut niin eiköhän Jumala ja Hänen palvelijansa sekä seurakuntayhteys pidä oikealla tiellä.

Jos oikea tie on homous, niin jääköön se Pyhän Hengen tehtäväksi sitten osoittaa näin. Jokainenhan vastaa viime kädessä Jumalalle.´

Täytyy myöntää että on aika vaikea ottaa kantaa homoseksuaalisuuteen koska itsellä ei ole sellaisia taipumuksia. Ehkä koko ongelman ydin onkin tässä. Kyse on niin perustavaa laatua olevasta erosta että se jakaa ihmisiä hyvin helposti eri leireihin, ilman mitään hengellistäkään ulottuvuutta.

Jos homokeskustelua käytäisiin ilman kirkollista ulottuvuutta niin uskon että vastakkainasettelu olisi silti varsin vahva. On vaikea uskoa että enemmistö haluaisi että heidän lapsilleen opetettaisiin homouden olevan luonnollista, homot suutelisivat ja kulkisivat käsi kädessä jne. Se vain tuntuu luonnottomalta.

On myös hyvä muistaa että "evoluutio" on tapahtunut hyvin lyhyessä ajassa, muutamassa kymmenessä vuodessa. On melko mahdotonta olla panematta melko isoa kysymysmerkkiä moiselle kehitykselle.

Anonyymi kirjoitti...

No kappas, täältähän löytyi yllättäen blogiviidakosta jonkinlaista järjen ääntä. Sitä ei ole paljon kuulunutkaan tässä keskustelussa, joten oikein tervetullutta. Eikö tällaista voitaisi enemmänkin harrastaa, iänikuisten kahden leirin kylmiensotien sijaan? Alkaa tuo taisto joukkueineen jo lievästi kyllästyttää, kun en niin fanaattisesti kannata kumpaakaan sinänsä fanaattista tiimiä.

Nyt en ehkä eroakaan kirkosta. Ahaha.

Anonyymi kirjoitti...

Minusta olisi hienoa, jos ns. "liberaalit" ajaisivat samalla innolla kaikkien vapautusta kuin he ajavat kulloinkin muodissa olevien ajattelutapojen ja niiden koskettamien ihmisten ynnä oman itsensä asiaa. Samoin jos ns. "konservatiivit" ajaisivat samalla innolla totuutta jokaisen kohdalla kuin he ajavat omaa yleistä ja ikuisesti pysyvää totuuttaan, niin sekin olisi hienoa. Ehkä silloin voisin itsekin olla jotain muuta kuin (tilanteesta riippuen) epäilyttävä änkyrä tai epäilyttävä uskostaan harhautunut.

Antti Laakso kirjoitti...

Nöyrä kiitos näistä ajatuksista. Tässä keskustelussa tarvitaan toisen suvaitsemista ja itsekriittistä pohdintaa Raamatun ja kirkon opin valossa - molemmilta osapuolilta.

Emma kirjoitti...

Kiitos tekstistä näppäimistöltäsi Arto.
Toisen "toiseuden" kunnioittaminen on suurta rakkautta -on ero kahden ihmisen välillä sitten miten vähäpätöinen tai perustavanlaatuinen hyvänsä. Kilpailkaamme siinä keskenämme!
Suunnitelmat ja tuomitseminen kuuluvat Jumalalle, niihin ei ihmisellä ole oikeutta.
-Se onkin se opinkappale: Kuinka pidättäytyä ottamasta tuota Luojan osaa, suostua omassa elämässään hänen tahtoonsa ja osoittaa lähimäisillen kaikkinaista hyvyyttä ja lempeyttä...
-Mutta juuri siihen Jumala meidät ihmiset armonsa tuella haastaa.

Anonyymi kirjoitti...

Senkun siunaatte, mutta raamatun kirjoituksista ei sanaakaan pois. (Tästä kaikki kristityt on eniten huolissaan kai?)

Joona kirjoitti...

Luin tämän kirjoituksesi Arto, ja se todella jollain tavalla avasi silmiäni. Kantani ei kyllä vaihdu, mutta opin ymmärtämään jotain homoseksuaalin sielunelämästä, eli kiitos kirjoituksestasi.

Itse olen homoliittoja vastaan, koska pidän jokaisesta Raamatun Sanasta kiinni.

Jeesuksen opettama lähimmäisenrakkaus on lain täyttymys, ei sen syrjäyttäjä.

Laki on homoseksuaalisuuden harjoittamista vastaan, ja laista ei katoa pieninkään piirto, ennenkuin taivas ja maa katoavat.

(Ihminen pelastuu yksin uskosta Jeesukseen, sillä laki ei enään sido kristittyjä kuolemaan. Mutta laista me kumminkin opimme tuntemaan Herramme tahtoa.)

Jeesus oli todella kaukana suvaitsevasta henkilöstä. Vaikka Hän ottikin kaikki halukkaat vastaan, niin Hän ei silti hyväksynyt näiden ihmisten syntejä, eikä suvainnut kahlitsevien syntien harjoittamista.

Paavali piti homoseksuaalisuuden harjoittamista luonnottomana yhteytenä.

Jumala todella loi miehen ja naisen yhdeksi lihaksi, sillä tämän toteaa Aatami, Jeesus sekä Paavali. Avioliitto, jossa viimein yhdistytään yhdeksi lihaksi, on Jeesuksenkin sanojen mukaan miehen ja naisen välinen erityinen yhteys.

En yritä sanoa, että kenenkään pitäisi noin vain kääntyä pois homoseksuaalisista taipumuksistaan, sillä sehän on ihmiselle mahdotonta. Kristittyjen tulee kumminkin "kuollettaa" Pyhän Hengen voimalla kuolleet tekonsa. Käytännössä kristityn homoseksuaalin tulee aloittaa pitkä prosessi Pyhän Hengen voimassa, ja antaa Pyhän Hengen tehdä työnsä, että kahlitseva asia voisi vapauttaa kahleistaan. Tämä on varmasti äärettömän kipeä ja vaikea asia, en sitä kiellä...

Ihmisen tulee kieltää itsensä, mikäli hän haluaa seurata Jeesusta.

Raamattu on näiden asioiden suhteen melkoisen ehdoton.

Homoseksuaalisuuden harjoittaminen on synti muiden joukossa, eikä sitä tule nostattaa muiden syntien "yläpuolelle".

Kirkon ei tulisi olla erityisen suvaitsevainen, koska silloin se toimii helposti Raamatun Sanaa vastaan. Kirkon ei tulisi hyväksyä mitään syntiä, vaan kannustamaan niistä irroittautumiseen.

Kristittyjä kutsutaan pyhittäytymään kokonaan Jumalalle, sillä se on Hänen tahtonsa. Kristityn tulee siis pyrkiä poispäin synnistä, vaikka se olisikin mahdotonta.

Jokaisen kristityn tulee voida luottaa siihen, että koko Raamattu on Jumalan Sana.

Kaikkien tulee yrittää rakastaa lähimmäistään, mutta kaikkea ei tule hyväksyä.

En kärsi homofobiasta.

Kari kirjoitti...

Tällaista "ääneen"pohdintaa on jo kaivattu, kiitos siitä Arto. Nyt tarvitaan sillanrakentajia.

otso kirjoitti...

Kiva kuulla järjen ääntä tästä asiasta. Mina olen eronnut kirkosta jo teini-ikäisenä enka varmaankaan koskaan tule uskoon. Mutta jos kirkon linja olisi Arton kuvailema - yhdistävä, lämmin, hyväksyvä ja ennen kaikkea rakastava - niin voisin jopa kuvitella tukevani kirkkoa jollakin tavalla. En kuitenkaan viela ihan verorahoillani, askel kerrallaan :)

olavi Huovinen kirjoitti...

Olen homoutta vastaan, enkä hyväksy homoliittojen siunaamista. Ymmärrän näin, että Jumala ei siunaa homouden harjoittamista syntinä, rakastaa kuitenkin erotuksetta syntisiä ihmisiä ja tahtoo pelastaa.

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos!

Antti Pohjanraito kirjoitti...

Kiitos Arto! Tuntui ihmeelliseltä lukea sanojasi, jotka olivat niin sydämellisiä ja sovintoa rakentavia. En olisi tsekään pystynyt sanoittamaan omia ajatuksiani ja tunteitani yhtä hyvin. Siunausta ja voimia sinulle uudessa kappalaisen virassasi!
Antti Pohjnaraito

Tero Hietanen kirjoitti...

Kiitos Arto hyvästä kirjoituksesta. Ajattelen että näissä sanoissa avautuu se "kultainen keskitie" jonka löytäminen on kirkon elämän ja kuoleman kysymys nyt. Tien jota moni voisi kulkea ja jolla ei enää ketään pakotettaisi kaappiin. Ei homoja eikä meitä kirkon perinteiseen opetukseen sitoutuvia, joille nyt on viime vuosina todella kaappia tarjottu. Tämä Arton edustama ääni täytyy saada selkeämmin kuulumaan käytävässä keskustelussa! Siinä on toivomme.

Anonyymi kirjoitti...

Olen sitä mieltä, että kristinuskon perussanomaa pitää pystyä puolustamaan pystypäin. Jeesus ei ole liberaali asioissa, joista on olemassa selkeät suuntaviivat Raamatussa. Ei homoja tarvitse kosiskella liberalismilla, sillä tiellä ollaan hetteikössä, sillä muitakin asioita voidaan pikku hiljaa hyväksyä, "ei se niin tarkkaa ole, jos vähän tappaa...".
Avioliitto miehen ja naisen välillä on Kristuksen ja Raamatun malli. Ystävyyssuhteita ihmisillä on, ja hyvä niin. Kirkon tulee edustaa rakkautta, lämpöä ja tarvittaessa kuria. Ruotsin mallia ei tarvita Kristuksen kirkkoon!