... huomenna tuhkakeskiviikkona.
Itse asiassa en ole vuosikausiin oikeasti paastonnut paastonaikana. Sehän ei kuulu protestanttisuuteen. Jossain mielessä olen siitä ihan tyytyväinen. Ehkä vuosi vuodelta tosin tyytyväisyys vähenee. Mitä huonoa olisi siinä, että kirkko määrittäisi jonkinlaisen suosituksen siitä, miten paastoa on syytä viettää kerran vuodessa? Kunhan se ei innostuisi pitämään paastoamista lakina.
Nyt kun (luterilainen) kirkko ei anna ohjeita paaston viettoon, koko asia jää kalenterimerkinnän tasolle. Kirkon kalenterissa siis lukee paastonaika, mutta kukaan ei oikeasti paastoa. Tämä on taas yksi niistä asioista, joissa luterilaisuus roikkuu katolilaisuuden (kirkon kalenteri) ja protestanttisuuden (ei sääntöjä) välissä, eikä oikein tyydytä kumpaakaan. No, tietysti voimme sanoa, että luterilainen kyllä paastoaa, mutta ei ruoasta, vaan henkisesti. Mutta paastoaako oikeasti? Jesaja sanoo, mitä on oikea paasto: "että vapautat syyttömät kahleista, irrotat ikeen hihnat ja vapautat sorretut, että murskaat kaikki ikeet, murrat leipää nälkäiselle, avaat kotisi kodittomalle, vaatetat alastoman, kun hänet näet, etkä karttele apua tarvitsevaa veljeäsi" (Jes. 58:6).
Ehkä jätän tämän nyt tähän. Protestantille riittää, että paastoa ei ole Raamatussa määrätty vietettäväksi joka vuosi johonkin tiettyyn aikaan. Katolilaiselle/ortodoksille ehkä riittää, että kirkossa on paastonaika, jota toteutetaan niin hyvin kuin mahdollista. On varmaan parempi, että luterilainen ei kerro kenellekään, mitä aikoo tehdä ja tekee. Jeesus kehotti voitelemaan itsensä öljyllä, että kukaan ei huomaisi paastoa. Öljypullot esiin siis.
Tuhkakeskiviikkona alkaa joka tapauksessa Hyvä kuolema keskustelusarja, kun Terhokodin ylilääkäri Juha Hänninen ja kouluttaja-pastori Tapio Pajunen vierailevat. Ilta päättyy tuhkamessuun, jota on minun lisäksi toimittamassa Maikki ja musiikissa Vuoren Antti (kitara).
Sunnuntain saarnaa varten olen nyt saanut erittäin monipuolista virikemateriaalia teidän, arvoisat blogiseurakuntalaiset, kommenteista! Saa nähdä, pystynkö käsittelemään kaikkea. No, joka tapauksessa yritän parhaani. Viime vaiheessa saarnasta pitää tietysti muodostaa ajatuksellinen kokonaisuus. Se tarkoittaa keskittymistä vain muutamaan asiaan ja muiden jättämistä kokonaan pois tai vähemmälle huomiolle. Onneksi on lauantain iltakirkko, jossa voin varmasti hyödyntää jotain siitä, mitä sunnuntaina ei voi käsitellä. Kirjoitan saarnan vasta lauantaina, joten siihen asti voi edelleen lähettää viestejä.
