sunnuntaina, helmikuuta 11, 2007

Korvatulehdus ja Jimmy Carter

Tiina lähti keskiviikkona työmatkalle ja palaa tänään sunnuntaina myöhään illalla. Alissa oli flunssainen, joten ennen lähtöä sumplittiin hoitovuoroja minulle, isosiskoille ja mimmille. Torstaina aamulla tosin tajusin olevani kahden Alissan kanssa kotona, kun piti lähteä Tuomiokirkon viikkomessuun klo 12. Ratkaisin tilanteen ottamalla Alissan mukaan ja istuttamalla hänet messun ajaksi saarnatuoliin. Sieltä se oli kurkkinut seurakuntaa ihan tyytyväisenä. Kello 13 vihkimiseen hänö osallistui myös reippaasti, mutta lopussa alkoi tulla verta nenästä. Se saatiin paperitukolla hoidettua, joten singahdettiin siitä Diakonissalaitokselle palaveriin, josta en kehdannut ilmoittautua poissaolevaksi, kun olin jo pari kertaa joutunut lintsaamaan. Alissa piirteli palaverin ajan fläppitaululle. Lopuksi se sanoi vain, että aikuiset on kummallisia, kun ne ei viittaa.

Torstai-iltana oli Helsingin ekumeenisen toimikunnan vuosikokous, jonka jälkeen munkki Serafim piti huiman mielenkiintoisen, lähes tajunnanvirtaisen esitelmän aiheesta Missä on maailmankaikkeuden keskipiste? No, Jerusalemissahan se tietysti on. Juutalaisen tradition mukaan temppelin kaikkeipyhimmässä liiton arkun kohdalla. Kristityille keskus on Golgatalla, ristin paikalla. Totesimme päätteeksi, että kristityt Helsingissä elävät aika kaukana kristinuskon ja maailman navasta, mutta risti yhdistää meidät sinne. Siksi kristittyjen ykseyden rukousviikon keskeisimmäksi tapahtumaksi onkin muodostunut rukousvaellus, jonka kärjessä kannetaan aina ristiä. Varsinaisessa vuosikokouksessa minut valittiin jatkamaan toimikunnan puheenjohtajana nyt neljättä vuotta. Varapuheenjohtajina jatkavat Juha Lampinen ortodokseista ja Jari Portaankorva baptisteista. Sihteeriksi saimme teologian opiskelija Hannu Salmelan, joka kuuluu Pyhän Marian katoliseen seurakuntaan.

No, perjantaina oli vapaapäivä. Puolenpäivän tienoilla Alissa alkoi itkeä korvaansa. Sain Diacorilta lääkärinajan klo 15 ja tulehdushan se siellä. Molemmissa korvissa ja kaiken lisäksi silmissäkin vielä. Tuli siis kuuri, särkylääke ja silmätipat. Pelkään pahoin, että se torstain päiväohjelma isin kyydissä pakkasilmassa ei tehnyt hyvää. Nyt (sunnuntai-iltana) tulehdus on hellittänyt ja huomenna lähdetään pitkästä aikaa kouluun.

Lauantaina Alissa oli päivän isosiskojen hoidossa kotona, koska mulla oli iltapävässä kaksi kastetta. Illaksi mentiin serkkusynttäreille Vantaalle.

Tänään sunnuntaina Tuomiokirkossa oli iso juhlamessu, kun samaan aikaan vietettiin kirkon vihkimisen vuosipäivää (15.2.1852), seurakuntaneuvoston tehtävään siunaamista sekä uusien kuoriurkujen ja kryptan urkujen käyttöön ottoa. Kirkko ei ollut täynnä seurakuntalaisia, mutta toki väkeä ole normaalia enemmän. Hieno juhla se oli kaikkiaan, vaikka en olekaan urkutaiteen tuntija. "Kyllä konehella joutuu, sano ikaalisten akka kun urvuilla veisattiin." Me veisattiin jopa kaksilla urvuilla, kun pääurut ja kuoriurut vaihtelivat vuoroja.

Kirkkokahveilla oli jonkin verran keskustelua siitä, miten massiivista on taloudellinen satsaus urkuihin, kun se samalla sementoi seurakunnan musiikkityylin vuosikymmeniksi eteenpäin. Olen itse tosin alkanut ajatella niin, että katedraalissa pitää olla hyvät vehkeet. Sen sijaan toivoisin kovasti, että muissa Helsingin kirkoissa voitaisiin tehdä selkeitä ja rohkeita satsauksia myös Taizé-, Tuomasmessu- pop-messu ym. tyyliseen yhtyesoittoon ja äänentoistoon. Kirkkokahvien jälkeen juonsin Kryptassa lyhyen tilaisuuden, jossa seurakuntaneuvoston jäsenet esittäytyivät ja varapuheenjohtajaksi valittu Laaksosen Petri lauloi kaksi laulua. Tuomiokirkon juhlat jatkuvat parhaillaan klo 18 alkaneella urkukonsertilla, johon en nyt kuitenkaan henno lähteä, kun kotonakin pitäisi ehtiä olemaan.

Mutta munhan piti kirjoittaa myös jotain Jimmy Carterista! Sain tosiaan viikolla kuulla, että Global Leadership Summitin tämän vuoden puhujalista on täydentynyt kolmella nimellä: Jimmy Carter, Colin Powell ja Warren Bennis. Jos et siis vielä(kään) ole klikannut oikeassa palkissa olevaa linkkiä, mistä pääset ilmoittautumaan tähän ainutlaatuiseen tapahtumaan Helsingissä 9.-10.11.2007, niin hyvä ystävä, tee se nyt heti! Ja mieti samalla, kuinka monta kaveria tai työtoveria ilmoitat samalla. Mun mielestä jokaisen johtamisensa tosissaan ottavan kirkkoherran Helsingin seudulla kannattaa buukata itsensä ja seurakuntaneuvostonsa paikalle. Mutta tietysti sinne voi tulla kuka tahansa liike-elämässä tai työelämässä mukana oleva kristitty, epäilijä tai kiinnostunut. Kun pelkkä Michael Porterin päivän videoseminaari maksaa helposti yli 500 euroa, tässä tarjotaan siis kahdeksan (8!) huippuluokan puhujaa kahden päivän aikana alle satasella. Tietysti puhujat tulevat oudosta ja eksoottisesta amerikkalaisesta kulttuurista, mitä jokaisen isänmaallisen luterilaisen on syytä kavahtaa, mutta ... Niin. Oikeesti sillä ei ole tässä yhteydessä merkitystä, koska vastuunkantaminen on henkisesti ja psyykkisesti hyvin samanlaista missä tahansa maailmassa. Ja GLS on seminaari vastuunkantamisesta paikallisessa seurakunnassa.

2 kommenttia:

Aulis Parviainen kirjoitti...

>>Kirkkokahveilla oli jonkin verran keskustelua siitä, miten massiivista on taloudellinen satsaus urkuihin, kun se samalla sementoi seurakunnan musiikkityylin vuosikymmeniksi eteenpäin.

Kunnon urut eivät saisi olla ainoa satsaus: Puuttuu kirkkomusiikin pastoraatti, joka tähtäisi laulavaan seurakuntaan.

Kirkkomusiikkipastoraatin pastoraatista esimerkki: * All Souls church Lontoo > Langham taiteet, > Kuoro > Kävelykonserttisarja (Prom praise) * Urkukonsertit

All Souls church Lontoo

Prom Praise? On kirkon jumalanpalveluksen ja konsertin yhdistelmä, jossa virsiin ja rukousmusiikkiin luo orkesteri taustan sekulaarisen musiikin avulla, laulajat ja soolomuusikot tuovat panoksensa tilaisuuteen luomalla sopivan atmosfäärin jokaisen kävelykonsertin juhlistamiseksi.

>>Olen itse tosin alkanut ajatella niin, että katedraalissa pitää olla hyvät vehkeet. Sen sijaan toivoisin kovasti, että muissa Helsingin kirkoissa voitaisiin tehdä selkeitä ja rohkeita satsauksia myös Taizé-, Tuomasmessu- pop-messu ym. tyyliseen yhtyesoittoon ja äänentoistoon.

Äänentoistoa tulisi jonkun hoitaa. Vaikutelma oli kuin pylly tärisi saarnatessa (ämyrit oli penkin alla).

Aikoinaan teatterin johtaja Veikko Manninen olisi halunnut kunnon valorampin Ristikirkkoon. Valotaideteoksia voisi olla Alvarin kirkossa. Olisi mukavaa nähdä esitys - yleesnä sammutettaan valot (ne kynttilät ...)

Arto kirjoitti...

Joo, tämä on iso ja kimurantti ongelmavyyhti harvenevien osallistujamäärien kirkossa. Urku- ja kuorokonserteissa käy valtavasti ihmisiä, jotka muuten ei ehkä löydä paikkaansa jumalanpalveluksessa. Se kertoo siitä, että musiikki puhuttelee. Harmi vaan, että sitä draivia ei jostain syystä saada nykyisen kirkkomusiikin keinoin siirretyksi jumalanpalveluselämän vahvuudeksi. Radikaaleja otteita tarvittaisiin. Lontoo on hyvä esimerkki, koska anglikaanikirkko on joutunut taistelemaan heikkenevästä asemastaan jo vuosikymmeniä. Jotain on ollut pakko tehdä toisin. Milloinkohan meillä?