lauantaina, lokakuuta 15, 2016

Hiippakuntavaltuusto oli erimielinen - media hakee konfliktia

Helsingin hiippakuntavaltuusto jätti torstaina 13.10.2016 yksimielisesti raukeamaan aloitteen, jolla tuomiokapitulia olisi kehotettu ohjeistamaan papistoa avioliittoasiassa. Tuomiokapitulin perusteena raukeamaan jättämiselle oli se, että asiassa on jo annettu ne ohjeet, jotka voidaan antaa: piispainkokouksen selonteko ja piispa Irja Askolan kiertokirje. Päätös aloitteen raukeamaan jättämisestä oli yksimielinen.
 
Tämä ei aloitteen tehneille hiippakuntavaltuutetuille riittänyt. He toivat kokoukseen ponsiesityksen, jossa hiippakuntavaltuusto itse ohjeistaa pappeja toimimaan edellä mainitun piispainkokouksen selonteon vastaisella tavalla.
 
Ponsiesityksestä käytiin keskustelu, jota voitanee kuvailla avoimeksi ja kohteliaaksi. Ennen kuin ponnesta äänestettiin, puheenjohtaja Johanna Korhonen ohjeisti valtuutettuja, että "ponsi ei ole varsinainen päätösasia". Tällä perusteella siitä ei saisi myöskään jättää eriävää mielipidettä. Puheenjohtajan mukaan äänestystulos itsessään osoittaa ponnen kannatuksen puolesta ja vastaan. Vastakkainen näkemys voitaisiin kirjata erillisenä pöytäkirjalausuntona. Keskustelun aikana pontta kannattaneiden puheenvuoroissa korostettiin, että tullessaan hyväksytyksi ponsi olisi vain keskustelupuheenvuoro.
 
Käytin keskustelun yhteydessä puheenvuoron, jonka julkaisin tässä blogissani heti kokouksen jälkeen. Kun pontta kannatti 13 ja vastusti kuusi valtuutettua, se tuli enemmistöpäätöksenä hyväksytyksi. Eriävä mielipiteeni kirjattiin pöytäkirjalausunnoksi ja sille tuli viisi allekirjoittajaa. Ponsiesityksen laatijat ilmeisesti laativat heti kokouksen päätyttyä STT:lle tiedonannon, johon perustuva uutinen levisi tiedotusvälineisiin. Uutisen sisältönä ei ollut hiippakuntavaltuuston erimielisyys, vaan hiippakuntavaltuuston yksiselitteinen kanta.

Tapaus osoittaa, että media ei avioliittoasiassa kykene toimimaan puolueettomana tiedonvälittäjänä, vaan suostuu mielipiteenmuokkaajan rooliin. On luonnollista, että tiedotusvälineet uutisoivat konflikteja. Kirkon voimassa oleva avioliittokanta ei ylitä uutiskynnystä, ei edes siinä tapauksessa, että se olisi totuudenmukaisuuden vuoksi välttämätöntä. Eduskuntaäänestyksen ollessa kyseessä olisi luonnollisesti uutisoitu äänestystulos puolesta ja vastaan. 
 
Miksi vastustin ponsiesitystä ja miksi pidän sen hyväksymistä vastuuttomana? Koska se lisää epäselvyyttä, vaikeuttaa asiasta käytävää keskustelua ja oli huonosti perusteltu.
 
Piispainkokouksen selonteko ja piispan kiertokirje antavat papistolle niin selkeät toimintalinjat kuin tässä tilanteessa voidaan antaa. Samaa sukupuolta olevia pareja ei tule ryhtyä kirkon järjestyksen vastaisesti vihkimään kirkollisesti 1.3.2017. Tämän verran on selvää. Piispa antaa kiertokirjeessään ohjeita siitä, miten papit voivat halutessaan kuitenkin olla mukana siviilivihkimisten yhteydessä järjestettävissä juhlissa. Tilojen käytöstä seurakunnan päättävät linjassa piispan ohjeistukseen, mutta itsenäisesti.
 
Ponsiesitystä (samoin kuin alkuperäistä hiippakuntavaltuustoaloitetta ja tuomiokapitulin lausunnosta jätettyä eriävää mielipidettä) perusteltiin kuitenkin väitteellä, että tilanne on epäselvä ja papisto tarvitsee selkeämpiä ohjeita. Kaikki voivat nyt todeta, että ponsi ei selkiytä asiaa vaan tekee siitä entistä epäselvemmän.
 
Pontta perusteltiin myös avioliittoasiassa vallitsevien oikeusnormien epäselvyydellä. Mihin Suomen laki pappeja velvoittaa ja mitä tarkoittaa avioliittolain 16 § annettu oikeus kirkoille itse päättää kirkollisen vihkimisen edellytyksistä? Ponnen esitellyt Viking Wuori lausui useampaan otteeseen, että oikeudellisesta tilanteesta vallitsee aidosti eriäviä käsityksiä. Yhtäällä on kirkon virallinen tulkinta vallitsevasta tilanteesta. Tämä kanta on ilmaistu piispainkokouksen selonteossa, ja kirkkohallitus on parhaillaan jatkoselvittämässä asiaa. Toisaalla ovat joidenkin yksittäisten oikeusoppineiden mielipiteet. Hiippakuntavaltuuston ponsiesitys ei totea tätä erimielisyyttä, vaan asettuu yksittäisten mielipiteiden kannalle kirkon omaa tulkintaa vastaan. Ponnen ei voida siis parhaalla tahdollakaan sanoa selkiyttävän kirkon toimintalinjaa tai sitä, mitä papeilta 1.3.2017 odotetaan.
 
Olen toistaiseksi saanut sähköpostiini vasta yhden kirkosta eroamisilmoituksen tämän ponsiesityksen uutisoinnin vuoksi. Olen pahoillani eroilmoituksesta, sillä kyse on kristitystä ihmisestä, joka odottaa ainoastaan, että kirkko toimisi oman järjestyksensä mukaisesti.
 
On ilmeistä, että revisionistiset kirkollisvaikuttajat haluavat nyt pakottaa kirkon kovaan konfliktiin. Tämän konfliktin seurauksia ei kukaan voi hallita. On mahdollista, että hiippakunnat erkanevat toisistaan ja kirkko vähitellen hajoaa omaan mahdottomuuteensa. Joka tapauksessa on selvää, että reformaation merkkivuoden teemaksi on näin tullut valituksi riita ja sen seuraukset.

1 kommentti:

W T & L kirjoitti...

Tätä lukiessa pitäisi tietää kirkon hallinto ja hierarkia, muuten moni asia jää arvailun varaan. Tästä ei käynyt ilmi, mistä oli kysymys, mikä oli erimielisyyden kohteena ja mitä ponsiesitys oikein sisälsi. Jne...
Tavalliselle kansalle siis aika lailla turha kirjoitus.