torstaina, lokakuuta 13, 2016

Kirkollista keskustelua - jos kiinnostaa

Helsingin hiippakuntavaltuuston kokouksessa keskusteltiin tänään ensi vuonna 1.3.2017 voimaan tulevasta uudesta avioliittolaista ja sen mahdollisista - tai toivotuista - vaikutuksista kirkon toimintaan.

Kokouksen pöytäkirja liitteineen tulee aikanaan julkiseksi tänne. Julkaisen alla nyt kuitenkin oman osuuteni käytyyn keskusteluun.

Eduskunta sai vuoden 2013 lopulla käsiteltäväkseen kansalaisaloitteen avioliittolain muuttamiseksi sukupuolineutraaliksi (”Kansalaisaloite tasa-arvoisesta avioliittolaista”). Aloitteen perusteluissa (kohdassa 4.2. ”Vaikutukset viranomaisten toimintaan”) sanotaan:
Esityksellä ei ole merkittäviä vaikutuksia viranomaisten toimintaan. Tarkoitus on, että toteutuessaan esitys pitkällä tähtäimellä selkeyttäisi viranomaiskäytäntöjä.
Esityksen on tarkoitus mahdollistaa samaa sukupuolta olevien siviilivihkiminen. Tällä muutoksella ei puututa uskonnollisten yhdyskuntien avioliittolain 16 §:ssä säädettyyn oikeuteen määrätä kirkollisen vihkimisen ehdoista ja muodosta. Kaikilla uskonnollisilla yhdyskunnilla, evankelis-luterilainen ja ortodoksinen kirkko mukaan lukien, on jatkossakin itsenäinen oikeus päättää, vihkivätkö ne samaa sukupuolta olevia pareja avioliittoon.

Kaikilla uskonnollisilla yhdyskunnilla maassamme on edelleen itsenäinen oikeus päättää, vihkivätkö ne samaa sukupuolta olevia pareja avioliittoon. Niinpä hiippakunta-aloitteen kannanottopyyntö siitä, ”miten taataan vihkimisistä ja siunaamisista kieltäytyville papeille mahdollisuus toimia vakaumuksensa mukaisesti ilman, että he näin toimiessaan joutuvat ottamaan riskin rangaistuksi tulemisesta” on propagandistinen. Kirkolta tulisi ensin poistaa edellä mainittu itsenäinen oikeus. Tätä kirkon itsemääräämisoikeuden vastaista hanketta on nyt aktiivisesti ryhtynyt ajamaan hiippakuntadekaani eriävässä mielipiteessään.

Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kanta avioliittoon vihkimiseen on – päinvastoin kuin nyt tehdyssä aloitteessa ja ponsiesityksessä annetaan ymmärtää – yksiselitteisen selvä. Me emme kirkkona vihi avioliittoon samaa sukupuolta olevia pareja. Tähän on kirkon omasta tunnustuksesta ja ihmiskäsityksestä nousevat perustelut. Lainsäädäntö antaa kirkolle tämän oikeuden nyt ja 1.3.2017. Eduskunnan lakivaliokunta totesi mietinnössään 2014 käsitellessään avioliittolain muutosehdotuksia, että ”Euroopan ihmisoikeussopimuksesta tai Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen käytännöstä ei seuraa jäsenmaille velvollisuutta säätää samaa sukupuolta olevien liittoa.” Samoin ”Perustuslakivaliokunnan mukaan avioliittolainsäädäntöä ja sen kanssa rinnasteisia lakeja säädettäessä on kyse sellaisista erityisistä yhteiskunnan tulevaisuuteen ja arvoihin liittyvistä ratkaisuista, joissa avioliiton asettaminen naisen ja miehen parisuhteena erityisasemaan lainsäädännössä on perusteltua.”  (Molemmat lainaukset Lakivaliokunnan mietintö 14/2014). YK:n ihmisoikeusjulistuksen mukaan miehen ja naisen muodostama avioliitto ja sen varaan perustuva perhe on ihmisoikeus. Kirkon kanta ei polje ihmisoikeuksia eikä ole epätasa-arvoinen.

Tehdyn hiippakunta-aloitteen, tuomiokapitulin vastauksesta jätetyn eriävän mielipiteen ja ponsiehdotuksen heikkous liittyy juuri väärään tilanneanalyysiin. Hiippakunta-aloitteen toisessa kappaleessa sanotaan: ”Kirkolla ei ole päätöstä siitä - - että se kieltäisi pappeja vihkimästä ja siunaamasta kirkon jäsenten samasukupuolisia avioliittoja uuden avioliittolain mahdollistamalla tavalla. Tilanne on aidosti epäselvä.” Tämä ei ole totta. Se, että on ihmisiä, jotka haluavat muuttaa kirkon kantaa, ei tee kirkon nykyisestä kannasta epäselvää eikä syrjivää. Epäselvyys aiheutuu ainoastaan halusta muuttaa vallitseva avioliitto-opetus ja siihen liittyvä vihkikäytäntö.

Virheellinen tilanneanalyysi näkyy erityisen selvästi ponsiesityksen kohdassa 2: ”Asiassa on kyse seurakuntalaisten elämästä ja heidän palvelemisestaan elämän tärkeissä käännekohdissa. Tästä seuraa, että ratkaisut on tehtävä palvelemaan ennen kaikkea niitä, joita avioliittolain uudistus henkilökohtaisesti koskee – ei ensisijaisesti niitä, joille ajatus samasukupuolisten parien avioliitoista on uskonkäsityksen tai muun syyn perusteella ongelmallinen.” Ihmisten palveleminen elämän käännekohdissa on aina kuulunut ja tulee jatkossakin kuulumaan kirkon perustehtäviin. Palvelu tapahtuu kirkon omasta ihmiskäsityksestä ja opetuksesta käsin, ei valtiollisen lainsäädännön tai jonkin muun ulkoisen seikan pakottamana.

Ponsiesityksessä ihmisten palvelemisella ei kuitenkaan tarkoiteta ihmisten palvelemista yleisesti, vaan samaa sukupuolta olevien parien avioliittoon vihkimistä ja siunaamista kirkon oman järjestyksen ja opetuksen vastaisesti. On ilmeistä, että kirkon avioliittokäsityksen perusteluja ei joko ymmärretä tai niitä ei hyväksytä, ehkä molempia. Tästä on osoituksena ponnen viittaus niihin, ”joille ajatus samasukupuolisten parien avioliitoista on uskonkäsityksen tai muun syyn perustella ongelmallinen”. Ponsiesityksestä puuttuu kokonaan taju siitä, että kyse ei ole joidenkin taantumuksellisten yksilöiden kykenemättömyydestä hyväksyä sukupuolineutraalia ideologiaa, vaan kirkon yhteisestä uskonkäsityksestä. Mikäli tämä uskonkäsitys halutaan muuttaa ja silti pysyä yhtenäisenä kirkkona, muutoksen tulee tapahtua kirkolliskokouksessa. Ohituskaistaa ei ole, on vain toisistaan erkanevat tiet.

Ponsiesityksessä lausutaan myös: ”Asiassa ei ole ensisijaisesti kysymys pappien oikeuksista tai velvollisuuksista vihkiä tai siunata tai olla niin tekemättä”. Tämä on totta, ei olekaan. Ponsi perustuu ajatukseen, jonka mukaan papin oma vakaumus menee kirkon järjestyksen ohi ja edelle. Tämä onkin keskustelun ydin. Vakaumus on olennaista. Pappi lupaa virkaan vihittäessä tahtovansa ”noudattaa kirkon lakia ja järjestystä sekä palvella alttiisti seurakuntaa ja sanankuulijoita” (KJ 5:6). Kirkon lain ja järjestyksen noudattaminen ja seurakunnan ja sanankuulijoiden altis palvelu eivät ole kirkon itseymmärryksen kannalta vastakkaisia vaan toisiaan tukevia toiminnan periaatteita. Jos näiden välille syntyy ristiriita, papin on valittava. Tässä on ongelma.

Olemme kirkossa nähneet, mitä seurauksia sillä voi olla, kun pappi pyrkii hoitamaan virkaansa, vaikka ei voi sitä tehdä kirkon järjestyksen mukaisesti. Kirkko on osoittanut tällaisissa tapauksissa melko suurta kärsivällisyyttä. Yhtenäisyyden vuoksi johonkin on kuitenkin vedettävä ja on vedetty raja. On kohtuullista ja oikein, että pappi vastaa tekemisistään ja tuomiokapituli tarvittaessa käyttää KL 5:3 säädettyjä kurinpidollisia toimia (kirjallinen varoitus, pappisvirasta pidättäminen tai pappisviran menettäminen). Tuomiokapituli ja piispa tuskin voivat etukäteen määritellä, miten kussakin tapauksessa toimitaan, kun tapauksia ei ole vielä olemassa. Tähän on syytä tyytyä. Pelisäännöt ovat kuitenkin selvät.

Jos jokin ennalta arvaamaton – toki avioliittolakiin liittyvä – tapahtumaketju eli nk. musta joutsen ei reformaation merkkivuonna 2017 hajota kirkkoa, on entistä tärkeämpää käydä keskustelua siitä, millainen kirkko olisi, jos sillä ei olisi yhtenäistä kantaa avioliittoon ja sen myötä moniin muihin yhtenäisinä pidettyihin asioihin. Lapuan kirkolliskokousedustaja Markku Orsila on juuri tällä viikolla julkistanut 110-sivuinen tutkielmansa ”Kysymys samaa sukupuolta olevien avioliitosta – Näkökulmia keskusteluyhteyden vahvistamiseksi kirkossa”. Johdantoluvussaan Orsila nostaa esiin kysymyksen kirkollisen sääntelyn purkamisesta ja sen seurauksista. Entä jos jokainen pappi saisi todella ihan luvan kanssa itse päättää, vihkiikö vai ei? Entä jos jokainen pappi – tai mahdollisesti jokainen paikallinen seurakunta – saisi ihan luvan kanssa itse päättää, missä järjestyksessä messunsa toimittaa? Mitä muista asioita pappi voisi omantuntonsa mukaisesti itse päättää? Kirjavuus lisääntyisi. Ylilyöntejä ja rimanalituksia nähtäisiin varmasti. Olisiko lopputulos parempi kuin pakotettu samanlaisuus? Vai olisiko seurauksena nykyisenkaltaisen Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kivijalan rapautuminen ja nopea tuho?

Samalla kun toteamme, että emme voi yhtyä kokouksessa nyt hyväksyttyyn ponsiesitykseen, toivomme keskustelun kirkon uudistumisesta jatkuvan olennaisista kysymyksistä entistä paremmilla perusteluilla.

Allekirjoitukset

Ei kommentteja: