Saarna juhannuksena 20.6.2015 Pitäjänmäen kirkossa
Mitä ääntä kuunnella, ketä uskoa
Mitä ääntä kannattaa kuunnella ja ketä uskoa sanojen tulvan
keskellä? Huutavista äänistä ei ole pulaa. Jos haluat saada äänesi kuuluville,
on sanottava yhä kovempaa, provosoitava yhä enemmän, rikottava yhä uusia
rajoja, minkä seurauksena olemme turtuneita rajojen rikkomiselle. Emme
kristittyinä enää jaksa tarttua kaikkeen moskaan, mitä päällemme kaadetaan,
vaan annamme sen valua ympärillemme siinä toivossa, että se itsestään häviää
ajan myötä. Eräs huolestunut seurakuntalainen lähetti kuvan Roihuvuoren kirkkoa
vastapäätä olevan moskeijan seinästä, jossa isossa lakanassa lukee ”Jeesus oli
muslimi”. Kehotin rauhallisuuteen ja sanoin, että koulussa on kyllä opetettu,
että islam syntyi 600 vuotta Jeesuksen jälkeen. Kyllä ihmiset tietävät. Vai
tietävätkö? Kuinka hyvin todella osaamme erottaa oikean ja hyödyllisen tiedon
roskasta?
Johannes Kastaja oli viestittäjä. Hänellä oli sanoma, jota
tultiin kuulemaan kaukaa. Ehkä voimme oppia häneltä jotain.
Sinä olet viesti
Kun Jeesuksen luokse alkoi kerääntyä ihmisiä, sanottiin:
”Johannes ei tehnyt yhtään tunnustekoa, mutta kaikki mitä hän tästä miehestä
sanoi, on totta” (Joh. 10:41). Johannes Kastajan vetovoima perustui
julistukseen, ei tunnustekoihin. Mutta hänen julistuksensa ei ollut vain
sanoja. Juuri siksi evankeliumit kuvaavat Johanneksen vaatetuksen ja
ruokavalion. Hän söi heinäsirkkoja ja metsähunajaa ja hän pukeutui
kamelinkarvapukuun ja nahkavyöhön.
”Vaatteet on mun aatteet” lauloi paatoksella Maukka
Perusjätkä minun nuoruudessani. Johanneksella oli profeetan puku. Israelin
kuningas Ahasja loukkaantui tapaturmaisesti (2Kun 1) ja lähetti miehiä etsimään
apua filistealaisten jumala Baal-Sebubilta. Lähetit kuitenkin kohtasivat
matkallaan miehen, joka lähetti heidät takaisin kuninkaan luokse. Kuningas
kysyi läheteiltä: ”Minkä näköinen mies oli, joka tuli teitä vastaan ja puhui
teille noin?” He vastasivat: ”Hänellä oli talja yllään ja vyötäisillään
nahkavyö.” ”Se oli tisbeläinen Elia!” sanoi kuningas. Profeettoja tarvitaan
pysäyttämään hallitsijoita, jotka etsivät neuvoja vääriltä jumalilta.
Tämä tapahtui yli 800 vuotta ennen Johannesta. Eliasta
kerrottiin uskomattomia tarinoita. Hän oli kaikkien israelilaisten profeettojen
esikuva. Viimeinen VT:n profeettakirjoista, Malakia, päättyy sanoihin:
”Kuulkaa! Ennen kuin tulee Herran päivä, suuri ja pelottava, minä lähetän
teille profeetta Elian. Hän kääntää isien sydämet lasten puoleen ja lasten
sydämet isien puoleen. Silloin en tuomitse maata perikatoon, kun tulen.” Se ei
ollut uhkaus, vaan lupaus. Kun Eliaa muistuttava hahmo ilmestyy, on armon aika.
Jeesus itse sanoi, että Johannes oli juuri tämä profeetan lupaama uusi Elia. Nimi
Johannes, hepr. Joo-hanan, merkitsee Herra on armahtanut.
Johannes söi köyhien kansanryhmien ruokaa. Eikä hän ollut juhlissa
viihtyvä seuramies. Jeesus sanoi hänestä kerran: ”Johannes tuli, hän ei syö
eikä juo, ja ihmiset sanovat: ”Hänessä on paha henki.” Sanoilla ”syö ja juo”
Jeesus tarkoittaa tietysti mukavaa sosiaalista yhdessäoloa, seurustelua. Johannesta
haluttiin kuunnella, koska hän ei mässäillyt eikä juopotellut. Hän ei ollut
havittelemassa kuulijoidensa rahoja. Joku
on sanonut: ”Sinun olemuksesi huutaa niin kovaa, että en kuule, mitä sanot.”
Sanoilla ei ole merkitystä, jos sanojan olemus ei niitä vahvista. Johannes
Kastaja oli viesti. Minä olen viesti. Sinä olet viesti.
Edelläkävijä, valmistaja
Johannes Kastaja sai tehtävänsä jo ennen syntymäänsä. Enkeli
Gabriel ilmoitti tämän isälle Sakarialle: ”Hän on oleva suuri Jumalan mies.
Viiniä ja väkijuomaa hän ei juo. Jo äitinsä kohdusta asti hän on täynnä Pyhää
Henkeä. Hän kääntää Israelin kansasta monet jälleen Herran, heidän Jumalansa,
puoleen. Hän kulkee Herran edelläkävijänä Elian hengessä ja voimassa, hän
kääntää isien sydämet lasten puoleen ja ohjaa tottelemattomat ajattelemaan
hurskaiden tavoin, näin valmistaakseen kansan Herran tuloa varten.”
Johannes oli ”edelläkävijä”. Hänen tehtävänsä oli
”valmistaa”, tehdä valmisteluja. ”Hän tuli todistajaksi, todistamaan valosta,
jotta kaikki uskoisivat siihen. Ei hän itse ollut tuo valo, mutta valon
todistaja hän oli.” (Joh. 1:6)
Valmistautumisen merkkinä Johannes tarjosi kääntymystä ja
sen merkkinä tapahtuvaa kastetta. Juutalainen historioitsija Flavius Josefus
kirjoittaa: ”Jotkut juutalaiset uskoivat,
että Herodeksen armeijan tuho tuli Jumalalta, ja että tämä tapahtui hyvästä
syystä rangaistuksena siitä, mitä hän teki Johannekselle, jota kutsuttiin
Kastajaksi; sillä Herodes surmasi tämän hyvän miehen, joka kehotti juutalaisia
noudattamaan hyveitä oikeudenmukaisuutena toisiaan kohtaan ja hurskautena
Jumalaa kohtaan ja niin myös tulla kasteelle; niin että kaste olisi hänelle
mieleen, jos he sitä käyttäisivät eivät vain pannakseen pois joitakin syntejä
vaan ruumiin puhtaudeksi kunhan sielu ensin olisi täysin vanhurskauden
puhdistama.” (Antiquitates 18:5:2)
Ihmiskunta ei ole Johanneksen ja Herodeksen päivistä
muuttunut. Kääntymyksen saarnaa tarvitaan edelleen. Puhdistautumista tarvitaan.
Suomi elää keskellä arvojen sekamelskaa. Onko ihme, että hauskanpidon
ulkopuolelle pudonnut nuori etsii sisältöä sieltä, missä on paloa ja voimaa? Rauhan
keskellä kasvanut sukupolvi kaipaa sotaa ja actionia. Tätä samaa paloa ja
voimaa myös kirkko tarvitsee. Kääntymys on vastenmielinen sille, joka nauttii
elämästään, mutta houkutteleva sille, jonka elämä on umpikujassa. Kääntyäksemme
Jumalan puoleen, meidän tulee nähdä, että olemme umpikujassa.
Toinen tulee
”Hän kehotti ihmisiä uskomaan toiseen.” Näin Paavali sanoi Johannes
Kastajasta puhuessaan efesolaisille Apt 19. Yleensä me toivomme, että ihmiset
uskoisivat meitä, eikä jotain toista. Paavalin puhe Antiokian synagogassa Apt 13
on vielä voimakkaampi: ”Kun Johannes oli matkansa päässä, hän sanoi: En minä
ole se, joksi te minua luulette. Minun jälkeeni tulee toinen, jonka kenkiäkään
minä en kelpaa riisumaan.”
Johanneksen profeetallinen viesti kääntymyksestä oli siis
vain tien valmistamista Jeesukselle. Tämä voi kuulostaa liian helpolta. Mehän
tunnemme Jeesuksen paremmin kuin Johannes Kastajan. Mutta juuri Johanneksen ja
Jeesuksen välisessä suhteessa käy ilmi se, mikä pelastaa kirkon ja pelastaa
koko maailman.
Kääntymyksen ja puhdistautumisen jälkeen alkaa uusi aika,
joka ei ole enää pelon ja tuomion aikaa, vaan armon aika. Johannes kastoi
kääntymyksen kasteella, mutta Jeesus kastaa Pyhällä Hengellä. Maailman pahuutta
ja omassa itsessä olevaa pahuutta paennut ihminen, rikki lyöty ja omiin
voimiinsa pettynyt ihminen etsii pelastajaa. Juuri silloin kuuluu se ainoa
huutava ääni, jota meidän tarvitsee kuunnella, kun maailma ympärillä ahdistaa:
”Katso, Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin”. Se on Johannes
Kastajan tärkein huuto.
