sunnuntaina, tammikuuta 04, 2015

Miten saada ystäviä, menestystä, vaikutusvaltaa (saarna 4.1.2015)


Saarna 4.1.2015 Pitäjänmäen kirkossa


Evankeliumi Joh 7:14-18

Juhlan jo ehdittyä puoliväliin Jeesus meni ylös temppeliin ja alkoi opettaa. Juutalaiset olivat ihmeissään ja sanoivat: ”Kuinka tuo oppimaton mies voi tuntea kirjoitukset?” Jeesus sanoi heille: ”Se, mitä minä opetan, ei ole minun oppiani, vaan hänen, joka on minut lähettänyt. Joka tahtoo noudattaa hänen tahtoaan, pääsee kyllä selville siitä, onko opetukseni lähtöisin Jumalasta vai puhunko omiani. Se, joka esittää omia ajatuksiaan, tahtoo kunniaa itselleen. Mutta se, joka tahtoo kunniaa lähettäjälleen, puhuu totta, hänessä ei ole vääryyttä.”

 

Viisitoista vuotta sitten eli vuonna 2000 olin juuri aloittanut työni Agricolan kirkossa Tuomasmessun pappina. Siihen aikaan Agricolan kirkon papistoon kuului myös Rainion Pekka, joka sittemmin siirtyi Imatralle. Pekka oli paikallinen isä Camillo, joka tunnettiin rennosta olemuksestaan, polkupyörästään ja aidosta uskosta Jeesukseen. Vielä siihen aikaan hän yritti pitää yllä kesäisiä puistokokouksia. Laitettiin pieni ämyri keskelle puiston käytävää ja siihen yksi mikrofoni. Kun olin uusi pappi samassa kirkossa, Pekka tietysti kysyi, haluaisinko joskus tulla puhumaan puiston miehille. Ja minä tietysti suostuin.

Olin ollut koko 1990-luvun töissä yliopistolla, eikä minulla ollut oikeastaan mitään kokemusta seurakuntatyöstä. Koska olin helluntailaisen perheen kasvatti ja olin lapsuudessani paljonkin nähnyt ja osallistunut erilaisiin telttakokouksiin ja muihin sellaisiin, arvelin kuitenkin, että homma hoituu helposti. Niinpä ilmoittauduin melko itsevarmana paikalle muutamaa minuuttia vaille. Paikalla oli Pekka ja kolme pienessä nousuhumalassa olevaa kadun miestä. Kun tervehdin heitä, aloin ensimmäisen kerran tajuamaan, että tästä ei ehkä tulisi minulle merkittävää onnistumiskokemusta. Pekka esitteli minut ja tyrkkäsi mikrofonin käteen.

Olin varautunut puheeseen lyhyellä raamatunkohdalla, joten yritin toisella kädellä pitää oikeaa sivua esillä, kun toisessa oli mikrofoni. Se ei tietenkään ihan onnistunut, kun oli tuulista. Pidin siis Raamattua molemmin käsin naamani edessä ja ryhdyin lukemaan. Muutaman jakeen luettuani yksi miehistä huusi: ”Älä lue! Puhu meille!”

En enää muista, mitä sanoin, mutta sain opetuksen. Jos haluaa olla uskottava, on puhuttava omasta vakaumuksesta, eikä piilouduttava toisten sanojen taakse.

 

Miksi Jeesus sitten sanoo: ”Joka esittää omia ajatuksiaan, tahtoo kunniaa itselleen. Mutta se, joka tahtoo kunniaa lähettäjälleen, puhuu totta.”

Ennen kuin vastaan tähän kysymykseen, kiinnitän huomiota kahteen muuhun asiaan lukemassani Jeesuksen puheessa:

1.    Ymmärtäminen on tahdosta kiinni

2.    Jumalan olemus on vuorovaikutusta

 

1. Jeesus sanoo: ”Joka tahtoo noudattaa minun lähettäjäni tahtoa, pääsee selville siitä, onko opetukseni Jumalasta.”

Siinä on tahto mainittu kahteen kertaan: ”joka tahtoo noudattaa hänen tahtoaan”. Ymmärtäminen on tahdosta kiinni. Tänä aikana, jolloin sanojen viskominen on entistä helpompaa, mutta niiden takaisin noukkiminen sitäkin mahdottomampaa, meidän on pakko kiinnittää ymmärtämiseen entistä enemmän huomiota. Muistatte ehkä vuonna 1937 julkaistun Dale Carnagien menestysteoksen Miten saada ystäviä, menestystä ja vaikutusvaltaa? Se on hyvä kirja. Sen pahin puute on siinä, että sen neuvoja ei ole aina helppo noudattaa. Useimmat niistä on tiivistettävissä suurin piirtein seuraavaan opetukseen: ”Pyri ensin ymmärtämään, vasta sitten tulemaan ymmärretyksi.” Ajatus ei ole kirjoittajan itse keksimä, vaan paljon vanhempi.

Fransiskus Assisilaisen rukoukseksi kutsutussa tekstissä pyydetään: ”Herra, tee minusta rauhasi välikappale, - - niin että, oi Mestari, en yrittäisi niin paljon etsiä lohdutusta kuin lohduttaa muita, hakea ymmärrystä kuin ymmärtää toisia, pyytää rakkautta kuin rakastaa muita…”

Mutta se on vaikeaa. Minun olisi siellä Sepänpuistossa Agricolan kirkon kupeessa ensin pitänyt pyrkiä ymmärtämään ja sitten vasta sanoa jotain. Eikä kyse ollut siitä, ettenkö olisi osannut tai voinut. Tietysti olin kokematon, mutta ainoa, mitä olisin tarvinnut, oli tahto, halu ymmärtää. Vain se, joka asettaa tahtonsa Jumalan käyttöön, voi päästä selville siitä, kuka Jeesus on. ”Joka tahtoo noudattaa minun lähettäjäni tahtoa, pääsee selville siitä, onko opetukseni Jumalasta.” Ymmärtäminen on tahdosta kiinni.

 

2. Jeesus sanoo: ”Se, mitä minä opetan, ei ole minun oppiani, vaan hänen, joka on minut lähettänyt.”

Tulemme jo lähemmäksi esittämääni ongelmaa. Jeesuskaan ei puhunut omiaan, vaan lainattua. Mutta kiinnitän ensin huomiota siihen, minkälaisesta vuorovaikutuksesta tässä on kyse. Jumalan olemus on vuorovaikutusta.

Jäähyväispuheessaan Joh 16 Jeesus sanoo: ”kun Totuuden Henki tulee, hän[kään] ei puhu omissa nimissään, vaan puhuu sen, minkä kuulee… Hän kirkastaa minut, sillä sen, minkä hän teille ilmoittaa, hän saa minulta.” Ja Paavali kirjoittaa Ef 1:22: ”Jumala on alistanut kaiken hänen valtaansa [siis Kristuksen valtaan].” Menemättä sen useampiin raamatunkohtiin ja sen syvemmälle teologiseen puheeseen, näemme, miten Raamattu opettaa Jumalan olevan itsessään jatkuvaa vuorovaikutusta: Pyhä Henki kirkastaa Poikaa, Isä antaa Pojalle kaiken vallan ja Poika ei puhu omiaan, vaan sitä, mitä Isä hänelle antaa. Ei meitä tosin kukaan käske uskomaan kolminaisuuteen, vaan Jumalaan, joka itsessään on jatkuvassa vuorovaikutuksessa kolminaisessa olemuksessaan.

Juuri tähän samaan vuorovaikutukseen meidätkin on kristittyinä kutsuttu. Meitä ei ole kutsuttu ulkoa siteeraamaan Raamattua, vaan olemaan niin kiinteässä yhteydessä Jumalaan, että hän voi puhua meidän kauttamme. Jumalan olemus on vuorovaikutusta ja meidät on kutsuttu siihen mukaan.

 

3. Jeesus sanoo: ”Se, joka esittää omia ajatuksiaan, tahtoo kunniaa itselleen. Mutta se, joka tahtoo kunniaa lähettäjälleen, puhuu totta.” Miksi Jeesus sanoo näin? Eikö meidän kokemuksemme mukaan juuri se puhuja ole uskottavampi, joka puhuu omakohtaisemmin?

Niinhän se on, tavallaan. Mutta tässä puhutaan nyt merkittävämmästä asiasta, suuremmasta totuudesta.

Yksi parhaista johtajuusneuvoista, joita olen saanut – ja joka samalla on yksi vaikeimmista – koskee juuri tätä. Hyvän johtajan on osattava ilmaista myös se näkemys, jota hän itse ei kannata. On helppoa sanoa, mitä mieltä minä olen. Mutta on paljon vaikeampaa ilmaista toisen näkemys niin, että toinen voi täydestä sydämestään todistaa: Sanoit oikein, juuri noin minä ajattelen!

Siksi se puhuja on lopulta uskottavampi, joka pystyy paremmin ilmaisemaan itselleen vieraan, toisen kannan. Jotta näin voisi tapahtua, tulee ensin tahtoa ymmärtää, enemmän kuin tulla ymmärretyksi; tulee asettua kunnioittavaan ja toista korottavaan vuorovaikutukseen. Silloin myös se, mitä sanotaan toisen nimissä, nousee kunnioituksesta ja on totta.

 

Menin silloin 15 vuotta sitten Pekka Rainion puistokokoukseen ajatuksella, että jaan siellä kuulijoille jonkin ajatuksen ja oivalluksen Raamatun sanan pohjalta. Olin kuitenkin unohtanut, että Raamatun siteeraaminen ei tee minusta uskottavaa puhujaa. Mutta oli siinä lohduttavakin puolensa. Silloin kun oma uskottavuus on heikoilla, silloin kun en tiedä, mitä sanoisin, silloin on aina mahdollisuus palata Jumalan sanaan ja Herran huoneeseen.

 
Se joka tulee kunnioittaen ja tahtoo ymmärtää, oppii aivan varmasti tuntemaan kuka Jeesus on. Hän on tie Jumalan luokse

Ei kommentteja: