keskiviikkona, helmikuuta 05, 2014

Kirkkoherraksi Pitäjänmäen seurakuntaan?

Sain tänään kolmen aikaan iltapäivällä tiedon, että Helsingin hiippakunnan tuomiokapituli oli asettanut minut toiselle vaalisijalle Pitäjänmäen seurakunnan kirkkoherran vaalissa. Kiitän luottamuksesta, ja toivotan siunausta ja menestystä ensimmäiselle ja kolmannelle vaalisijalle asetetuille mainioille kollegoille, Virpille ja Tuirelle!

Odotan tästä siis mielenkiintoista kevättä. Vaalisaarnojen ja itse vaalin päivämäärästä kapituli päättänee helmikuun lopulla. Kapituli pyrkii nykyään hoitamaan tällaiset prosessit mahdollisimman ripeästi ja viivyttelemättä. Pitskun pitkäaikainen ja pidetty paimen, Pitkäsen Martti, jää virallisesti eläkkeelle 1.9.2014 alkaen, jolloin virka on siis auki.

Miksi haen muualle, kun Vanhassa kirkossa on ollut täysi tohina ja hyvä meininki viimeiset kolme vuotta? En ajattele ainakaan niin, että olisin lähdössä pois. Ehkä enemmänkin niin, että olen tulossa vielä enemmän mukaan. Reilut kymmenen vuotta Tuomiokirkkoseurakunnan pappina ovat antaneet loistavan mahdollisuuden tehdä mitä erilaisimpia juttuja. Tai ehkä olisi parempi sanoa, että ihan tavallisen seurakuntatyön lisäksi olen saanut tehdä paljon uutta ja mielenkiintoista. Jos tätä blogia selaa sen alkuvuosilta, saa siitä helposti otteen.

Vuonna 2010 Facebook imi ajan ja innon bloggaamisesta. Samana vuonna siirryin Vanhaan kirkkoon. Aloitimme kesän avoimet ovet ja ryhdyimme rakentamaan entistä vastaanottavampaa messua. Paljon ystäviä tuli mukaan. Monet ovat edelleen innolla mukana ja uusiakin on tullut matkan varrella. Arvelen silti, että joidenkin kohdalla odotukset Vanhaa kirkkoa kohtaan olivat korkeammalla kuin mitä todellisuus tarjosi. Ehkä näin oli omallakin kohdalla jossain määrin. Enemmän olisi halua tehdä, mutta erilaiset rajoitukset tulevat vastaan.

Seurakuntaa ohjataan monenlaisilla välineillä, ei vähiten saarnaamalla evankeliumia ja rukoilemalla. Siihen minulla on ollut hyvät mahdollisuudet. Silti budjetti, rekrytoinnit, henkilöstöpolitiikka, strategiset valinnat, Helsingin seurakuntien yhteiset hankkeet ja muu sellainen vaikuttavat kokonaisuuteen todella voimakkaasti. Kun maailma ympärillä muuttuu, myös näiden on muututtava! Ei riitä, että tehdään kivoja juttuja kivalla porukalla. Muutos on vietävä rakenteisiin, yhteisiin päätöksiin, tehtävänkuviin, toimintaa ohjaaviin talousratkaisuihin. Ja juuri sitä kirkkoherrat tekevät.

Tämä ei tietysti vielä riitä syyksi viran hakuun. Syvimmät syyt ovat henkilöhistoriallisia, eikä mulla ole syytä käydä niitä läpi julkisesti. Sen voin kuitenkin sanoa, että viime kevättalveen verrattuna olen yllättynyt, että olen nyt tässä. Jotain uutta on todella tapahtunut ja se tuntuu hyvältä. Ei sillä tavalla hyvältä, että olisin jonkin aallon harjalla, vaan sillä tavalla, että "vaikka minä kulkisin pimeässä laaksossa, sinä olet minun kanssani". Olen äärimmäisen kiitollinen vaimolleni Tiinalle, muutamalla hyvälle ystävälle ja kollegalle siitä syvälle luotaavasta prosessista, jonka olen saanut käydä läpi.

Suurin kiitos menee tietysti Jumalalle, joka näkee kaiken ja tietää kaiken ja rakastaa ihmislasta. Siksi tässä on hyvä olla nyt. Kiitos muistamisesta.




Ei kommentteja: