sunnuntaina, joulukuuta 18, 2011

Joulun satu ei ole satu


Saarna Vanhassa kirkossa 18.12.2011 (neljäs adventtisunnuntai)


Moni muistaa joululaulun Tuikkikaa, oi joulun tähtöset. Sanat jatkuvat: "- - kilpaa lasten tähtisilmäin kanssa! Kertokaatte joulun satua, yhtä uutta, yhtä ihanaa, mieltä viihtävää kuin muinen lasna.” Makuasioista ei sovi kiistellä, mutta itse pidän tätä hyvänä ehdokkaana kaikkien aikojen inhokiksi. Siilinjärven Kasurilan koulun opettaja Elsa Koponen kirjoitti surullisen joululaulun vuonna 1917 jouluaattona saatuaan kuulla sulhasensa haluavan purkaa kihlauksen. Viimeinen säkeistö on erityisen masentava: ”Kerran loppuun satu joulun saa, suru säveliä sumentaapi, kerran silmän täyttää kyyneleet, virtaa vuolahina tuskan veet, siksi, oi tähtisilmät, loistakaa!” Siinä soi uskonsa ja rakkautensa menettäneen ihmisen syvä pettymys. Naurakaa vain, kyllä tekin vielä itkette! Itku pitkästä ilosta. Laulun suosioon on varmasti ollut syynä P. J. Hannikaisen kaunis sävel.

Mutta ehkä siinä on muustakin kyse. Tämä lauluhan tekee joulusta lasten sadun. Monelle se on juuri sitä: kaunis ja viihdyttävä, mutta samalla peruuttamattomasti kadotettu elämän realiteettien alle. Oikeassa elämässä neitsyet eivät tule raskaaksi Pyhästä Hengestä, vaan tapahtuu jotain ihan muuta. Eikä se kaikki ole kaunista eikä lapsille sopivaa.

Kuopion hiippakunnan piispaehdokkaat ovat osallistuneet tähän keskusteluun nostamalla esiin kysymyksen neitseestäsyntymisestä. Sakari Häkkinen on ilmoittanut, että ei usko biologisen neitseestä syntymisen olleen mahdollista. Miikka Ruokanen on kysynyt, onko pappi silloin oikealla alalla, jos ei usko niin kuin kirkko opettaa. Myös Jari Jolkkonen on ottanut kantaa uskontunnustuksen pysyvyyden puolesta. Jonkin verran tällaisista uskonasioistakin siis tänä päivän voidaan repiä otsikoita. Samalla tietysti asioita pitää yksinkertaistaa.

Otetaan hieman taustaa kysymykselle Jeesuksen syntymän sadunomaisuudesta. Perinteisen tulkinnan kannalta katolisen kirkon katekismus on hyvä ohjekirja. Liberaalia tulkintaa saa edustaa vaikkapa pastori Jaakko Heinimäen tänä vuonna ilmestynyt Kafekismus. Junien ravintolavaunuja ja lähiöiden baaritiskeja ajatteleva Heinimäki kirjoittaa:

”Jeesuksen syntymäkertomukset 80- ja 90-luvuilla kirjoitetuissa Matteuksen ja Luukkaan evankeliumeissa ovat fiktiota. Ne ovat joulusatuja, eivät kirjaimellisesti tosia. En näe mitään ongelmaa siinä, että kertomusta Marian ja Joosefin lähdöstä Betlehemiin ja Jeesuksen syntymästä talliin toistetaan sukupolvesta toiseen, vaikka se ei historiallisesti totta olisikaan.” Tosin hän tekee tämän jälkeen merkittävän myönnytyksen: ”Ja voihan se sitä paitsi olla historiallisesti totta. Me emme vain voi tietää.”

Katolisen kirkon katekismus lähestyy asiaa hyvin toisenlaisella tavalla. Uskontunnustuksen kohdan ”syntyi neitsyt Mariasta” selityksessä sanotaan näin:

”Pyhän Hengen tehtävä liittyy aina Pojan tehtävään ja on tälle alisteinen. Pyhä Henki, elämän antaja, lähetetään pyhittämään Neitsyt Marian kohtu ja jumalallisesti hedelmöittämään se, niin että tämä synnyttää Isän ikuisen Pojan”. Ja myöhemmin: ”Uskon silmät voivat löytää ilmoituksen kokonaisuudesta ne salatut syyt, miksi Jumala pelastussuunnitelmassaan halusi Poikansa syntyvän neitsyestä. Nämä syyt liittyvät sekä Kristuksen persoonaan ja hänen lunastustehtäväänsä, että siihen tervetulotoivotukseen, jonka Maria tälle tehtävälle antoi ihmiskunnan puolesta.” (Minulla on hyllyssäni vain englanninkielinen teksti, josta olen laatinut käännöksen. Se voi siis poiketa hieman virallisesta suomennoksesta.)

Tässä on vastakkain kaksi näkemystä, joiden mukaan neitseestäsyntyminen ei ole minkäänlainen ongelma. Perinteisen tulkinnan mukaan Jumala on koko maailman Luoja, joten tällainen biologinen ihme ei ole sen vaivan arvoinen, että sitä pidettäisiin jotenkin ongelmallisena. Se otetaan sellaisena, kuin Raamattu sen meille kertoo ja mennään suoraan eteenpäin kysymään ihmeen tarkoitusta. Nykyliberaali sanoo, että evankeliumien kirjaimellinen tulkinta ei ole mitenkään tarpeellinen kristillisen uskon keskeisen sisällön ymmärtämisen kannalta.

On oikeastaan aika yllättävää, mikä molemmissa tulkinnoissa on yhteistä. Kertomus Betlehemistä on vain taustaa ja materiaalia itse asialle, joka on Jeesuksen ainutlaatuisuus. Tästä Kuopion piispaehdokkaatkin ovat ilmeisen samaa mieltä, että Jeesus on Jumalan Poika.

Mitä sitten sanoo luterilaisen kirkon katekismus? ”Järjelle ymmärrettävällä tavalla on mahdotonta selittää, miten Jumala tuli ihmiseksi. Jumalan kätkeytyminen vähäiseen ja arkiseen on käsittämätön ihme, jonka vain usko voi nähdä ja ymmärtää.” Eikä se sitten juuri muuta sanokaan tästä aiheesta. Olen valmis palaamaan evankeliumin sanaan.

”Joosef, Daavidin poika, älä pelkää ottaa Mariaa vaimoksesi. Se, mikä hänessä on siinnyt, on lähtöisin Pyhästä Hengestä.” Matteuksen kertomus on kertomus Pyhän Hengen toiminnasta. Jeesus syntyy Pyhän Hengen vaikutuksesta. Pyhä Henki on Herra ja eläväksi tekijä. Johanneksen evankeliumin mukaan Jeesus opetti: ”Jos ihminen ei synny uudesti, ylhäältä, hän ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa.” Ja: ”Jos ihminen ei synny vedestä ja Hengestä, hän ei pääse Jumalan valtakuntaan. Mikä on syntynyt lihasta on lihaa, mikä on syntynyt Hengestä on henkeä. Älä kummeksu sitä, että sanoin sinulle [Nikodemokselle]: Teidän täytyy syntyä uudesti. Tuuli puhaltaa missä tahtoo. Sinä kuulet sen huminan, mutta et tiedä, mistä se tulee ja minne menee. Samoin on jokaisen Hengestä syntyneet laita.”

Nyt puhe Jeesuksen neitseestäsyntymisestä tulee paljon lähemmäksi. Jeesus syntyi Pyhästä Hengestä. Jeesus tarjoaa samaa syntymistä myös meille! Mutta kuinka kukaan voisi vanhana syntyä? Miten joku voisi mennä takaisin äitinsä kohtuun ja syntyä toisen kerran? Täsmälleen näin Nikodemos kysyi Jeesukselta.

Ilman Pyhää Henkeä Jumala on kaukana, Jeesus on kuollut, kristillinen usko on käsittämätöntä höpinää ja saarnat ovat tylsiä. Mutta kun Pyhä Henki vaikuttaa Jumala on läsnä,  Kristus kulkee vierellämme, kristillinen usko on iloa ja saarnat virvoittavia lähteitä. (No, tämä viimeinen on aika vaikea kohta…) Joulu ei siis ole satua, vaan päinvastoin, se on enemmän kuin joskus kauan sitten tapahtunut yksittäinen erikoisuus. Meillä ihmisillä on helposti taipumus rajoittaa Jumalan vapautta. Meille on tyypillistä vaatia, että hän noudattaisi jotain pakollista kaavaa ja me unohdamme, että Jumala on kuin vuolas virta, joka etsii omat uomansa, ja Henki puhaltaa missä ja miten tahtoo.

Neljännen adventtisunnuntaina olemme siis äärimmäisen lähellä Jumalan salaisuuden paljastumista, kun pysähdymme Mariassa tapahtuneen ihmeen ääreen. Siksi oikea asenne sen ääressä on ihmettely, kunnioitus – ja ehkä niiden läpi loistava ilo. Onko todella mahdollista, että myös minä saan syntyä tästä samasta Hengestä? Onko todella mahdollista, että joulu ei ole vain satu, joka päättyy kyyneliin ja kuolemaan?

Toisessa suomalaisessa joululaulussa laulamme: On jouluyö, sen syvä rauha leijuu sisimpään kuin oisin osa suurta kaikkeutta. Vain kynttilät ja kultanauhat loistaa hämärään, vaan mieleni on täynnä kirkkautta. Näin sydämeeni joulun teen ja mieleen hiljaiseen taas Jeesus-lapsi syntyy uudelleen.

Jeesus, sinä joka synnyit ihmiseksi. Synnytä meidät uudelleen tänään ja tänä jouluna. Tule lähelle. Anna Pyhä Henkesi.

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Aamen! Kristus syntyy, kiittäkäämme!

Kiitos myös virvoittavasta lähteestä,jollainen raikas opetus aina on.

Anne