maanantaina, marraskuuta 21, 2011

Kaikki oikealle puolelle!

Tämän saarnan halusin pitää Tuomasmessussa tuomisunnuntaina. Kun puhuin ilman paperia vain pieni muistiinpanolappu kädessä, ihan kaikkea en sanonut, mitä oli mielessä. Pidän pääkohdin tämän saman saarnan keskiviikkona 23.11. klo 20 Agricola-messussa. Tule kuulemaan, niin saat äänenpainot ja väliheitot kaupan päälle. Ja muutenkin kannattaa tulla, koska Agricola-messu on jotain aivan uutta ja hienoa!

1. Mitä evankeliumi sanoo?

Tuomiosunnuntain evankeliumin Matt. 25:31-46 voi tiivistää kuuteen kohtaan:
i. ”Kun Ihmisen Poika tulee kirkkaudessaan.” 
Siinä ei sanota: ”jos Ihmisen Poika tulee”. Kristillisen seurakunnan usko alusta alkaen tähän päivään asti on se, että näin tulee tapahtumaan. Joillekin tämä aiheuttaa maailmankuvallisen ongelman. Pitääkö asia todella käsittää ihan konkreettisesti vai riittääkö kuvaannollinen tulkinta? Jokaiselle ihmiselle väistämättä tulee loppu. Kun kuoleman tuolla puolella olevista asioista on joka tapauksessa puhuttava varovaisesti ja kuvakieltä käyttäen, voiko viimeisen tuomion ymmärtää yksittäisen ihmisen kuolemaan viittaavana kuvallisena ilmaisuna? Ok. Jos tällainen tulkinta auttaa sinua ymmärtämään, mitä Raamattu tällä kohtaa sanoo, se voi olla ihan hyvä. Raamatussa ja kristillisessä uskossa Ihmisen Pojan tuleminen on kuitenkin ymmärretty täysin konkreettiseksi, todelliseksi tapahtumaksi.

ii. ”Hän istuutuu valtaistuimelle."
Hän ei siis istu tuomioistuimelle. On merkille pantavaa, että evankeliumi ei missään kohdassa sano mitään tuomitsemisesta, tuomiosta tai tuomarista. Sen sijaan evankeliumi puhuu kuninkaasta ja valtaistuimesta.

iii. ”Hän erottaa ihmiset toisistaan."
Tässäkään ei siis puhuta tuomitsemisesta, vaan erottelusta. Käsitän asian niin, että kuninkaan ja tuomarin välillä pieni, mutta merkittävä ero. Tuomarin kuuluu toteuttaa lakia, joka hänen päätäntävaltansa yläpuolella. Kuningas tässä raamatullisessa mielessä sen sijaan ei ole sidottu lakeihin tai pykäliin. Hänen ratkaisunsa perustuu vain ja ainoastaan hänen luonteeseensa. Hyvä kuningas voi katsoa lakeja läpi sormiensa, jos asia sitä vaatii. Paha kuningas ei piittaa laeista lainkaan.

iv. ”Hän sanoo oikealla puolellaan oleville: Tulkaa!”

v. ”Vasemmalla puolella oleville hän sanoo: menkää pois.” 
Kuningas ei siis sano kaikille tulkaa! Tämä on vakava paikka. Muutenhan koko näytöksellä ei olisi mitään väliä.

vi. Näin tapahtuu. Toiset menevät iankaikkiseen kadotukseen, toiset iankaikkiseen elämään.

2. Mitä se tarkoittaa?

Ensinnäkin pitää muistaa, että tuomio on hyvä juttu. Jokainen väärin kohdeltu odottaa innolla pääsyä esittämään asiansa oikeusistuimeen. Ja jos oikeus tuomitsee sen meidän mielestä väärin, vetoamme ylempään asteeseen aina Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen saakka. Tässä mielessä tuomiopäivä ei ole ollenkaan vastenmielinen tai pelottava hetki. Päinvastoin, sitä voi odottaa kiihkeästi.

Ei siis ole mitään outoa siinä, että Raamattu puhuu viimeisestä tuomiosta. Ihmisistä tulee fundamentalisteja, kun heidän kuviteltuihin tai todellisiin oikeuksiinsa kajotaan. He odottavat kiihkeästi oikeutta, kun vääryys kohdistuu itseen, omaan lähipiiriin tai niihin, joihin samastuva. He erottelevat ihmiset säälimättä kahteen joukkoon ja tuomitsevat oman haavansa perusteella.

Jeesus sanoi vuorisaarnansa alussa: ”Autuaita ovat ne, joilla on oikeudenmukaisuuden nälkä ja jano.” Se tarkoittaa, että se oikeudenmukaisuuden nälkä, joka saa sinut tuomitsemaan toisia ihmisiä ja erottelemaan heidät kahteen ryhmään, on Jumalan sinuun istuttamaa. Siksi se menee niin syvälle ja synnyttää meissä halun jakaa oikeutta. Mutta tämä halu ei pelasta maailmaa. Miksi?

Uskon sen johtuvan siitä, että autuaaksi julistukset on lausuttu maan hiljaisille, vähäväkisille, niille joilla ei ole valtaa, sellaisille kuin lapset. Heti, kun meillä on valtaa toteuttaa oma käsityksemme oikeudenmukaisuudesta, se alkaa vääristyä.

Tänään tuomiosunnuntaina on lasten oikeuksien päivä. Siksi oli hyvä iltapäivällä käydä Espoon Rinnekodissa pitämässä jumalanpalvelus. Rinnekoti on paikka, jossa asuu kehitysvammaisia. Kun tulin paikalle, minut otettiin lämpimästi vastaan. Yksi mies halusi tulla halaamaan, toinen halusi kertoa illalla pelattavasta Jokerien matsista. Moni heistä näytti ulkoisesti rujolta ja erilaiselta. Tajusin, että juuri tässä he ovat, joista Jeesus puhui. He eivät pysty ajamaan omaa asiaansa, mutta heidät on asetettu merkiksi ja koetinkiveksi meille, jotka siihen pystymme. Heidän edessään ei voinut piiloutua sanojen taakse, vaan piti puhua yksinkertaisesti ja selvästi.

3. Mitä meidän pitää tehdä?

Tähän haluan sanoa nyt sen saman, minkä sanoin Rinnekodissa. On aivan ehdottoman tärkeää, että me kaikki täällä olevat pääsemme kuninkaan valtaistuimen edessä sille oikealle puolelle. Ja on äärimmäisen tärkeää, että kukaan meistä ei jää vasemmalle puolelle. On tärkeää, että kukaan, jonka tunnet ja joka on sinulle läheinen, tai itse asiassa kukaan ihminen ylipäänsä, ei jäisi väärälle puolelle, vaan pääsisi siihen joukkoon, joille kuningas sanoo: ”Tulkaa, te Isäni siunaamat!”

Miten se tapahtuu? Vastaus näyttää yksinkertaiselta. Meidän tulee toimia niin kuin oikealle puolelle asetetut: ruokkia nälkäisiä, auttaa köyhiä ja heikkoja. On vältettävä toimimasta niin kuin vasemmalla puolella: kulkemasta köyhän ja tarvitsevan ohi. Tämä on lähes itsestään selvää, Raamattu sanoo sen toistuvasti ja selkeästi. Eikä me oikeastaan tarvita edes Raamattua kertomaan meille, että on tehtävä hyvää ja vältettävä pahaa. Jumala on asettanut tämän tajun jokaisen ihmisen sisään jo syntymässä.

Ongelmana on vain se, että meidän elämänkokemus sanoo, että ihmisiä ei voi tämän perusteella jakaa kahteen ryhmään. Elämä ei ole mustavalkoinen, vaan meistä jokainen on harmaalla alueella. Aivan varmasti jokainen hyvää tehnyt on joskus myös tehnyt jotain pahaa tai ainakin laiminlyönyt hyvän tekemisen. Ja varmasti pahatkin ihmiset ovat joskus tehneet jonkin hyvän teon.

Miksi sitten oikealla puolella oleville mainittiin vain heidän hyvät tekonsa ja  vasemmalla puolella vain laiminlyönnit? Erottelun täytyy perustua johonkin muuhun kuin tekoihin. Muuten me olemme auttamatta suossa, kilpailemassa paremmuudesta milloin minkäkin hyvän ja kauniilta kuulostavan tekosyyn varjolla, asettamalla toisiamme kyseenalaisiksi. Jumala tuntee ihmisen ja tietää, että meidän pelastuksemme täytyy mennä syvemmälle kuin mihin meidän suorituksemme yltää.

Ja niin käy ilmi jälleen, että evankeliumi ei puhu oikeudenkäynnistä, jossa esitettäisiin perusteluja ja tekoja puolesta ja vastaan. On kyseessä valtaistuinsali, jossa erottelu on jo tapahtunut ennen kuin yhtään perustetta on esitetty. Ja tämä erottelu perustuu kuninkaan luonteeseen ja siihen, millainen suhde ihmisillä on häneen.

Kristus, joka viimeisenä istuu valtaistuimella, on Jumalan rakkauden ilmetymä ja hänelle on annettu kaikki valta.

Paavali kirjoittaa Tiitukselle 3:4-5 ”Kun Jumalan, meidän pelastajamme, hyvyys ja rakkaus ihmisiä kohtaan tuli näkyviin, hän pelasti meidät, ei meidän hurskaiden tekojemme tähden, vaan pelkästä armosta. Hän pelasti meidät pesemällä meidät puhtaiksi, niin että synnyimme uudesti ja Pyhä Henki uudisti meidät.”

Niinpä, jos tahdot olla valtaistuimen oikealla puolella, ”usko Herran Jeesukseen, niin sinä pelastut”. Tunnusta Jeesus kuninkaaksesi ja vetoa hänen rakkauteensa. Silloin hänen hyvät tekonsa lasketaan sinun hyväksesi ja sinun pahat tekosi on unohdettu, niitä ei mainita. Ainoa asia, joka voi saada sinut väärälle puolelle, on se,  jos hylkäisit tämän kuninkaan tarjouksen ja ryhtyisit rakentamaan omaa valtakuntaa omien yritystesi ja tekojesi varaan. Tunnusta Jeesus Herraksi ja kuninkaaksi, niin voit olla varma, että pääset perille Hänen valtakuntaansa.