Puhutaan totta

[Julkaistu Kotimaa-lehdessä 8.11.2011]

Jeesus sanoi:
»Jos puu on hyvä, sen hedelmäkin on hyvä, mutta jos puu on huono, sen hedelmäkin on huono. Hedelmästään puu tunnetaan.

Te käärmeen sikiöt, kuinka teidän puheenne voisi olla hyvää, kun itse olette pahoja! Mitä sydän on täynnä, sitä suu puhuu.

Minä sanon teille: jokaisesta turhasta sanasta, jonka ihmiset lausuvat, heidän on tuomiopäivänä tehtävä tili. Sanojesi perusteella sinut julistetaan syyttömäksi, ja sanojesi perusteella sinut tuomitaan syylliseksi.»

Matt. 12:33-37

Voitaisiinko yllä olevat Jeesuksen sanat laittaa kaikille kristillisille nettipalstoille ohjeeksi kommentointiin? Se ei tosin ihmiskuntaa pelasta, sillä a) Jeesuksen sanoja ei läheskään aina uskota ja b) muilla kuin kristillisillä nettipalstoilla sanankäyttö on monin verroin rankempaa.

Politiikan toimittaja Timo Haapala ilmoitti 25.8. lopettavansa blogin kirjoittamisen: ”Kommentoijille erityiset kiitokset. Etenkin niille, jotka ovat johtaneet omalla panoksellaan siihen valistuksen asteeseen, että kirjoittelu on viisasta lopettaa.” Se oli kauniisti sanottu. Rivien välistä voi lukea, että kommentointi ei ollut aina sujunut vastuullisen kielenkäytön puitteissa.

Oli aika, jolloin paljastavimpana luonnetestinä pidettiin auton rattia. Sano, miten ajat, niin minä kerron, millainen olet. Auto on suljettu ympäristö, jossa ajaja voi tuntea olevansa eristetty muusta maailmasta. Luullessaan olevansa yksin ja näkymättömissä, ajaja paljastaa todellisen luonteensa. Tämä autoilijan luonnetesti on tietysti edelleen voimassa, mutta ankaruudessaan se ei pärjää nettitestille.

Kun taivaan serverit avataan ja jokainen klikkaus käydään tarkasti läpi, ihmisen ei-virtuaalinen luonto paljastuu. Hemminki Maskulaisen vuonna 1605 suomentaman virren sanat kelpaavat hyvin sen kuvaukseksi: ”Kateus, kavaluus, väärät valat, Riita, tora, viha vaino, Petos, vääryys, väkivalta, Toinen toistans’ vastaan ain’ on. Ahneus, ylpeys, koiruus, koreus, Pramius, juopumus, hekuma, huoruus, Pilkat, pahat tavat meis’ ovat.”

On esitetty, että omalla nimellä kommentointi vähentää harkitsemattomien sanojen määrää. Ihminen siis oletettavasti toimii vastuullisemmin, kun hän on tunnistettavissa. Nimettömyys vastaavasti synnyttää vastuutonta vihapuhetta.

Ajatukseen on helppo yhtyä, vaikka siitä tehtävä johtopäätös on kauhea. Sehän tarkoittaa, että jokainen omalla nimellään fiksusti kirjoittava vastuullinen kansalainen on väärälle päälle sattuessaan ja nimettömänä esiintyessään mahdollinen terroristi ja hirviö.

Moni vastustaa tätä johtopäätöstä. He ”uskovat ihmiseen” ja ”ihmisen hyvyyteen” pahan maailman keskellä. Tällaista uskoa ihmiseen voidaan jopa pitää jotenkin jalona. Mutta se ei ole totta. ”Kuinka teidän puheenne voisi olla hyvää, kun itse olette pahoja!”

Tämä kansa tarvitsee itkumuurinsa ja julkirippinsä,. Ehkä se silloin löytää jälleen Jeesuksen, parantajansa. 

”Ainaps’ autit omias ennek’, Päästit hädäst’ väkeväll’ kädell’, Omas olem’, lapses lienem’ Ostetut Poikas verell’. Me tahdom’ tapam’ parata. Ilkiät’ elämätäm’ ojenta. Kuins autat, sitt’ sinua kiitäm’”. (Vuoden 1701 virsikirjan virsi 260:2,8.)