sunnuntaina, elokuuta 21, 2011

Tee jotain

Jeesus sanoi: - Mies oli muuttamassa pois maasta. Hän kutsui puheilleen palvelijat ja uskoi koko omaisuutensa heidän hoitoonsa.

Se, joka oli saanut viisi talenttia, ryhtyi heti toimeen: hän kävi niillä kauppaa ja hankki voittoa toiset viisi talenttia. Samoin se, joka oli saanut kaksi talenttia, voitti toiset kaksi. Mutta se, joka oli saanut vain yhden talentin, kaivoi maahan kuopan ja kätki sinne isäntänsä rahan. Pitkän ajan kuluttua isäntä palasi ja vaati palvelijoiltaan tilitykset.

Viimeksi tuli se palvelija, joka oli saanut vain yhden talentin, ja sanoi: 'Herra, minä tiesin, että sinä olet ankara mies. - - Minä pelkäsin ja kaivoin talenttisi maahan. Tässä on omasi.' Isäntä vastasi hänelle: 'Sinä kelvoton ja laiska palvelija! Sinä tiesit, että minä leikkaan sieltä, minne en ole kylvänyt, ja kokoan sieltä, minne en ole siementä viskannut. Silloinhan sinun olisi pitänyt viedä minun rahani pankkiin, niin että olisin palatessani saanut omani takaisin korkoineen.' (Matt. 25:14-30)


Kitsaus ei ole hurskautta
[Julkaistu Kotimaa-lehdessä 18.8.2011]

Jääkaappimagneettiin on ikuistettu George Bernard Shawn lause: ”Elämä, joka on käytetty virheiden tekemiseen, on hyödyllisempi kuin elämä, jolla ei ole tehty mitään.” Jeesuksen vertauksen kelvoton ja laiska palvelija pelkäsi tekevänsä virheitä, joten hän ei tehnyt mitään. Hukkaan heitetty elämä.

Kelvoton ja laiska ovat kovia sanoja oman huonoutensa ja osaamattomuutensa kanssa painivalle. Miten tällainen puhe saadaan kaikumaan ilosanomana korville, jotka on totutettu tekemättömyyden (sinun ei tarvitse tehdä mitään) ja aikaansaamattomuuden (sinun ansiosi ovat turhia) unettavaan puheeseen? Auttaisiko, jos asetamme kelvottoman ja laiskan rinnalle vastakkaisen paheen?

Laiskuudella tarkoitetaan tässä yhteydessä saamatonta ja pelokasta asennetta, henkistä kitsautta. Jiddishin kielessä on sana hutzpa, jolla tarkoitetaan jokseenkin päinvastaista: julkeaa röyhkeyttä. Käsite on lainattu englannin yleiskieleen, koska ilmiö on niin tuttu. Esimerkkinä käytetään ihmistä, joka tappaa isänsä ja äitinsä, ja heittäytyy sitten oikeudessa anomaan armoa, koska on orpo. Röyhkeää, mutta samalla jollain kierolla tavalla nokkelaa. Roomalaisella ystävälläni Albertolla oli ilmiölle hieman kesympi esimerkki. Jos ajat autoa kaistamerkkien mukaan, olet tylsämielinen. Luova persoonallisuus, hutzpa, näkyy kyvyssä vaellella kaistojen välissä. Alun perin sanalla olikin myös myönteinen vivahde: perinnäissäännöistä piittaamaton rohkeus. Jotain sellaista, jonka vuoksi Jeesus ristiinnaulittiin, Luther julistettiin kirkonkiroukseen ja moni muu huutava ääni on yritetty vaientaa. Häpeämätön on aika hyvä suomennos.

Liika hutzpa on sietämätöntä, uskon esikuvat eivät kehota ihannoimaan sairasta narsismia, eikä elämästä tulisi mitään, jos kaikki keksisivät omat sääntönsä. Jeesuksen opetukset kehottavat rikkomaan rajoja vain toisen hyväksi, itsekkyydelle niistä ei voi löytää tukea. Talentit on tarkoitettu palveluun. Mutta Jeesus ei näytä olevan lainkaan niin huolissaan pankkiirien hutzpasta kuin asenteellisesta pihiydestä. Onko tämä sanoma otettu meillä ihan tosissaan?

Jeesus ei vertauksessaan kertonut, mitä olisi tapahtunut, jos joku palvelijoista olisi hävinnyt talenttinsa keinottelussa. Siitä hän kertoi toisen vertauksen, vertauksen tuhlaajapojasta ja tämän kunnollisesta veljestä.

Ei kommentteja: