maanantaina, elokuuta 29, 2011

Henkien taistelu

Näkökulmia evankeliumiin
[Julkaistu Kotimaa-lehdessä 24.8.2011]

Jeesus sanoi heille: "Kohta te kaiketi tarjoatte minulle sananlaskua 'Lääkäri, paranna itsesi!' ja sanotte: 'Tee täälläkin, omassa kaupungissasi, kaikkea sitä, mitä sinun kerrotaan tehneen Kapernaumissa.'"

Ja hän jatkoi: "Totisesti: kukaan ei ole profeetta omalla maallaan.”

“Israelissa oli monta spitaalista profeetta Elisan aikana, mutta yhtäkään heistä ei puhdistettu, ainoastaan Naaman, joka oli syyrialainen." Tämän kuullessaan kaikki, jotka olivat synagogassa, joutuivat raivon valtaan. He ryntäsivät paikaltaan, ajoivat Jeesuksen ulos kaupungista ja veivät hänet jyrkänteelle syöstäkseen hänet sieltä alas.
Luukas 4:23-30



Ei tule ajatella kuin nasaretilainen

Jotkut kristityt puhuvat hengellisestä sodankäynnistä. Luulen, että asiaan liittyy väärinkäsityksiä. Evankeliumien mukaan Jeesuksen kohtaamiset riivaajien ja henkivaltojen kanssa eivät täytä sodankäynnin tunnusmerkkejä.

Heti sen jälkeen, kun Jeesus oli tylysti ajettu jyrkänteen partaalle kotikaupungissaan Nasaretissa, evankelista kertoo Jeesuksen ja saastaisen hengen vaivaaman miehen tapaamisesta Kapernaumissa. Kohtaus noudattaa tuttua kaavaa. Henki tunnistaa välittömästi Jeesuksen ja tottelee käskystä. Kaikki ovat ymmällään: ”Mitä tämä puhe oikein on? Hän käskee saastaisia henkiä vallalla ja voimalla, ja ne lähtevät tiehensä.” Ei taistelua, ei vastaväitteitä, vain pieni osoitus näkymättömän maailman arvojärjestyksestä.

Näin siis kävi Kapernaumissa, ei Nasaretissa, mistä Jeesus oli kotoisin. Nasaretissa käytiin henkien taistelua. Ja vastustajat löytyivät omasta lähipiiristä. Miten Jeesus niin nopeasti kimpaantuikin? Luukas antaa ymmärtää, että ihmiset pitivät kovasti hänen puheestaan synagogassa. Hehän vain huomauttivat, että tämä on oman kylän puusepän poika.

Mutta Jeesus oli heti valmis nostamaan sanan säilän: ”Kohta te kaiketi tarjoatte minulle sananlaskua: Lääkäri, paranna itsesi!” Se tarkoittaa: Jos sinulla kerran on noin suuret luulot itsestäsi, osoita se myös teoilla! Kotikylä vaati sanojen tueksi näyttöjä, eikä sellainen edusta esiin murtautuvan Jumalan valtakunnan ajattelua. Näyttöjä vaatii paholainen, joka kiusasi Jeesusta erämaassa.

Aivan. Paholainen jatkoi Jeesuksen ympärillä pyörimistä. Mutta se ei tullut karvaisen ja kuolaavan mielipuolen hahmossa, vaan hurskaalta näyttävän yhteiskunnan tukipylvään hahmossa. Siksi kai hengellinen sodankäynti on niin vaikeaa. Jos mielii olla Jeesuksen puolella, ei voi ajatella niin kuin nasaretilainen. On omaksuttava täysin uusi ja samalla täysin alkuperäinen ajattelutapa.

Esimerkkinä Jumalan valtakunnan toisenlaisuudesta Jeesus käyttää syyrialaista pakanaa. Ihmiset joutuivat raivon valtaan. Ehkä hienotunteisemmat vain syyttivät häntä vihapuheesta. Loukkaus oli kirvelevä. Jumalako auttaa ennemmin syyrialaista kuin ”omiaan”?

Jeesus taisteli omahyväistä ylimielisyyttä vastaan, koska se on saatanallista. Oli hyvä, että juuri Jeesus kävi tämän taistelun, sillä hän oli valmis kuolemaan. Vain siten taistelu oli voitettavissa.

3 kommenttia:

Roosa kirjoitti...

Kyllä Jeesuksessa särmää oli. Hän oli toisinaan suorastaan tyly. En tiedä olenko tulkinnut väärin, mutta kun Hän sanoi: "Minun Isäni tekee työtään taukoamatta, ja niin teen myös minä" niin minua ainakin jopa vähän hymyilyttää - se on sillä sipuli! Älä kuule mulle ala!

Terho kirjoitti...

Tämä Arton kommentti avaa näkymän siihen, miten omassa yhteiskunnassamme suhtaudutaan pappeuteen ja kirkkoon.

Kun ajattelen useimpia tuntemiani ihmisiä, jotka eivät ole hengellisiä aktivisteja tai kirkollisessa virassa, tosiasia on, että he eivät arvosta kansankirkkomme sananjulistajia hengellisinä työntekijöinä, jotka pitävät yllä yhteiskunnan toimintakykyä.

Jos ajateltaisiin, että meiltä yhtäkkisesti otettaisiin pois hengelliset instituutiot palkallisine ja vapaaehtoistyöntekijöineen, ateistin tai uskonnottoman kommentti tähän (todennäköisesti) kuuluisi: Ei mikään muuttuisi. Sen sijaan tosiasiassa kaikki muuttuisi. Henkinen pahoinvointi lisääntyisi progressiivisesti eikä yhteiskunta pystyisi palkkaamaan riittävästi sosiaalityöntekijöitä auttamaan toivonsa menettäneitä ihmisiä. Itsemurhat lisääntyisivät valtavasti.

Tälle kauhuskenaariolle on ehkä helppo nauraa, mutta sitä on mahdollista ajatella myös vakavasti.

Hengellinen hyvä on enimmäkseen näkymätöntä, mutta jos sitä virkansa ja tehtävänsä puolesta tuottavat henkilöt katoaisivat, se tulisi äkkiä näkyväksi - poissaolonsa vuoksi.

Terho kirjoitti...

Jatkokommenttina edelliseen kommenttiini Arton blogitekstiin Henkien taistelu (joka ei ole vielä ilmestynyt tähän), totean suhtautumisen pappeuteen, kirkkoon ja uskon asioihin olevan Suomessa tänä päivänä rinnastettavissa siihen, miten yleisesti ottaen suhtaudutaan lapsiin, heidän tietoonsa ja mielipiteisiinsä.

Lapset ovat unohdetuin kansanryhmämme. Tämä näkyy lisääntyvänä häiriökäyttäytymisenä niin kouluissa, päiväkodeissa kuin kadulla.

Suhtautumista lapsiin - ja uskon asioihin - voisi kuvata samoin lausein: "Hänhän on vain lapsi." "Hänhän on uskova." Siis hurahtanut, ei vakavasti otettava, ja lapsia ei oteta vakavasti siinä mielessä, että lasten ajatusmaailmaan suhtauduttaisiin sen edellyttämällä oivaltavuudella.

Lasten kaltaisten on taivasten valtakunta, vai miten se menikään. Lapsilta voi siis oppia paljon.

Samoin kuin papeilta ja kirkon opetuksesta. Henkien taistelu Suomessa vuonna 2011 käydään lapsia ja uskoa vastaan.

Arton esiin tuoma "omahyväinen ylimielisyys" asenteissa on suurinta lasten ja uskon asioiden suhteen.