sunnuntaina, heinäkuuta 31, 2011

On vain Jumala ja pelko

[Julkaistu elokuun Vanha kirkko nyt tiedotteessa]

Heinäkuun helteiden keskelle iski pommi, kun uutiskuvat Utöyan saaresta saavuttivat tietoisuutemme. Jotain meni peruuttamattomasti rikki Norjassa ja samalla myös Suomessa. Rukoilemme yhdessä norjalaisten kanssa läheisensä menettäneiden puolesta.
Menetettyä viattomuutta ei voi saada takaisin. Lapsuuden huolettomat kesät eivät palaa. Ja luopuminen on vaikeaa. Itsesuojeluvaisto tekee ihmisistä itsekkäitä olioita. Haluaisimme pitää asiat sellaisina kuin ne ovat. Menettäminen voi pelottaa. Joitakin huolestuttaa maahanmuutto, ikään kuin sen myötä jotain menetettäisiin.
Kun ihminen pelkää menettävänsä jotain, syntyy ristiriita. Menettämisen pelko luo vihaa. Viha on tunne. Tunteissa ei ole mitään pahaa. Ne kertovat viestin, jota on syytä kuunnella tarkkaan. Mutta liian usein ihminen kiinnittyy ja samastuu tunteisiinsa niin voimakkaasti, että tunteet alkavat hallita. Kun pelon aiheuttama viha hallitsee, seuraukset ovat arvaamattomia. Tunteeton ihminen ei enää ollenkaan tunnista omia tunteitaan.

On sanottu, että maailmassa on vain kaksi asiaa: Jumala ja pelko. Jumala on rakkaus. Jumalan ulkopuolella on vain pelkoa. Sinne, missä Jumala on, ei pelko mahdu.
Maailmassa on monta syytä pelätä, monta syytä takertua menneeseen, monta syytä vihastua. Luulen, että juuri siksi Raamattu opettaa, että Jumalan pelko on viisauden alku. Tuomalla yhteen nämä kaksi toisilleen vastakkaista sanaa, Jumalan ja pelon, Raamattu osoittaa tien pois pelon hallitsemasta maailmasta.

Kun säikähtänyt sielu tulee peloissaan Jumalan luokse, se löytää sieltä rakkauden. Mitään ei tarvitsekaan pelätä. Ihminen alkaa nähdä maailman toisin silmin, rakkauden silmin. Jeesuksen silmin. Pelon tilalle tulee kiitollisuus kaikesta siitä hyvästä, mitä on. Kiitollisuudesta kasvaa toisten kunnioitus ja hyvät tavat.

Meidän on määrätietoisesti toimittava hyvän puolesta pahaa vastaan. Pahan edessä ei pidä lamaantua. Vihastuminenkin on hyvä, jos se auttaa näkemään vääryyden ja toimimaan oikeuden puolesta. Mutta: ”Vaikka vihastuttekin, älkää tehkö syntiä. Hylätkää kaikki katkeruus, kiukku, viha, riitely ja herjaaminen, kaikkinainen paha. Olkaa toisianne kohtaan ystävällisiä ja lempeitä ja antakaa toisillenne anteeksi, niin kuin Jumalakin on antanut teille anteeksi Kristuksen tähden.” (Ef. 4:26-32)

1 kommentti:

Terho kirjoitti...

Pian mainitsemiesi Norjan tapahtumien jälkeen johdatuin internet-sivustolle, jossa vanha tuttuni kertoo joutumisestaan oikeusmurhan uhriksi ja demonisoiduksi yhteisössään. Hän on hyvin älykäs, suorastaan nerollinen ihminen, joka sairastui neurologiseen sairauteen, joka sai kummalliset kuvitelmat ja juorut liikkeelle hänestä. Sen jälkeen hänet erotettiin työstään näiden perättömien, pelkoon perustuvien mielikuvien perusteella joihin lisättiin perättömiä ilmiantoja hänestä. Erottaminen todettiin sittemmin laittomaksi. Hän on syvästi tunteva, inhimillinen ja ajatteleva ihminen, jonka elämä on peruuttamattoman tuntuisesti tuhoutunut hänen elämänuransa ja ihmisominaisuuksiensa täydellisen mitätöinnin seurauksena. Hänen elämänsä kantavia merkityksiä ovat elämän ja heikompien suojeleminen ja toisten ihmisten auttaminen. Annan tässä hänelle keksityn nimen "Eero". Toivon laajaa esirukoilemista hänelle, jotta hän vapautuisi vainoajiensa pelosta ja löytäisi elämänsä positiivisen perusvireen jälleen ja että hänen vainoajansa löytäisivät oikeasti sen Jumalan, jonka nimissä he häntä ovat vainonneet.