tiistaina, maaliskuuta 15, 2011

Jospa sittenkin

Aloitin Facebook-paaston tuhkakeskiviikkona.

Siihen oli kaksi syytä. Ensinnäkin tuntui tärkeältä todistaa itselle, että Facebook ei ole välttämätön. Pari vuotta sitten pärjättiin ihan hyvin ilman. (Tosin niinhän me pärjättiin ilman kännyköitäkin 20 vuotta sitten...) Toiseksi ajattelin testata, vaikuttaako fb-lakko bloggaamiseen.

Syystä tai toisesta mun tarve kirjoittaa viestejä blogosfääriin katosi viime kesänä. Ja alusta asti on ollut selvää, että kirjoitan näitä ennen kaikkea ja pääasiassa tarpeesta kirjoittaa. Kirjoitan itseäni varten, niin itsekästä kuin se onkin. No, se tarve siis loppui. Facebook yhdessä tukkeutuvan sähköpostin kanssa vie jo muutenkin niin usein ruudun ääreen, että ei vain yksinkertaisesti viitsi enää sen lisäksi istua puolta tuntia illalla runoilemassa.

Huomaan nyt jo vajaan viikon kokemuksella, että jotkut ajatuslinjat alkavat houkuttaa bloggaamaan. Tähän viestiin ei tosin ole yllykkeenä mikään tietty ajankohtainen asia. Nyt vain sattuu olemaan vapaapäivä, istun kotona, aurinko paistaa eikä ole mitään muutakaan hirveän kiireellistä tekemistä. Eli ihan hieno tilanne ikuistettavaksi tänne.

ja nyt kun pää on auki, ehkä palaan tänne lähiaikoina uudelleen.

2 kommenttia:

Elina Koivisto kirjoitti...

Mulle kävi ihan smalla tavalla. Bloggaaminen tyrehtyi viime kesällä juuri silloin, kun minulla olisi oikeasti ollut aikaa blogata. Luulen, että se liittyy aika paljon juuri Facebookiin. Nyt tein paastolupauksen, että päivitän blogia vähän enemmän, kun jotkut lukijani sitä pyysivät. Yleensä tehdään toisinpäin, mutta käyhän se näinkin :).

Terho Nikulainen kirjoitti...

Olen huomannut, että minulle on lähes sama, olenko Facebookissa vai en. Jos minulla on jotakin sanottavaa, teen päivityksen, jos ei, en tee. Seuraan kuitenkin lähes joka päivä ystävien toilauksia ja linkkejä heidän päivityksistään. Se on minulle aitoa sosiaalisuutta, sillä samat ihmiset tapaan tai olen tavannut silloin tällöin/usein henkilökohtaisesti. Facebook vain nopeuttaa yhteydenpitoa. Tapaamisvälit ovat pitkiä, mutta FB:ssa voi käydä koska vain, missä vain. Puhelinkontakteissa ei ole yhtä paljon substanssia kuin FB-kohtaamisissa. Kirjoitan myös kirjeitä. Niissäkin on enemmän substanssia kuin puhelinkeskusteluissa.