perjantaina, marraskuuta 05, 2010

Konstruktiivista geologiaa

Talonrakennusta on kiva seurata. Tämä on vähän samanlainen huomio kuin: "Pidän työnteosta. Voisin katsella sitä tunteja yhteen menoon." Meille on nimittäin nousemassa saunamökki Vihtiin. Kun en juurikaan itse osaa rakentaa, on siis ollut kiva katsella vierestä, kun tulee valmista. Lokakuulle olin optimistisesti varannut yhden lomaviikon sitä varten, että pääsisin silloin johonkin apuhommiin. Valitettavasti juuri silloin rakentamisessa oli pieni suvantovaihe, kun seiniin ja kattoon puhallettiin selluvilla ja sen piti antaa kuivua. No, kaivoin kuitenkin noin 40 metriä ojaa sähkökaapelia varten. Eilen pidin vapaapäivää ja sain tehtäväkseni ruuvata maahan teräspaalut terassia varten.

Yksi paaluista oli hieman viallinen. Siitä puuttui yläpäästä reikä, josta paalua voi rautakangen avulla kiertää, niin että se ruuvautuu maan sisään. Soitin tavaran toimittajalle ja hän toi noin tunnin kuluttua viallisen tilalle uuden paalun. Kävi ilmi, että kyseessä oli itse keksinnön tekijä ja patentin haltija Ortkivi Oy:stä. Kaikesta näki, että keksintö oli hänelle sydämen asia. Hän näytti kädestä pitäen, miten kankeen saadaan lisää vipuvoimaa ja miten ruuvaaminen sujuu parhaiten. Oli patentista kuulemma neuvoteltu puolitoista vuotta Rautaruukin kanssakin, mutta riittävän rahanarvoista ratkaisua ei ollut löytynyt. Patentti jäi siis omiin käsiin ja itse markkinoitavaksi. Ihan hyvin firmalla näyttää menevän, mutta isoa bisnestä siitä ei ilman suuryrityksen markkinointikoneistoa ole tullut.

Asetelma tällaisella pienellä rakennuksella on monessa mielessä täysin päinvastainen kuin omassa työympäristössä. Rakennuksella on pelkästään äijiä. Puhetta kyllä on, mutta yleensä melko harvakseltaan. Välillä seisotaan vähän ja katsellaan ja mietitään, mitä kannattais tehdä seuraavaksi. Suunnittelua tehdään sen verran, että osataan tilata oikeaa tavaraa toimitettavaksi oikeaan aikaan. Kaikki rakentavat samaa rakennusta - silloinkin, kun toteutuksesta on erilaisia käsityksiä. Työt aloitetaan seiskalta ja lopetetaan viimeistään neljältä.

Me ollaankin rakennusmestarina toimivan Pekan kanssa pariin otteeseen vertailtu duunejamme ja mietitty, miltä tuntuisi vaihtaa. Pekka ei kuulemma kaipaisi papin hommiin, vaikka onkin kunnon kristitty ja tekee vapaa-aikanaan evankelioivaa työtä Pietarin vankiloissa. Myös minusta alkaa tuntua, että rakentaminen saattaa olla kivempaa näin harrastuksena kuin jos sitä tekisi tosissaan joka päivä elääkseen. Hatunnosto kuitenkin kaikille niille, jotka osaavat homman ja saavat aikaan kestävää jälkeä. Olis kiva, jos tämä mökki pysyisi pystyssä pidempään kuin se edellinen samalla paikalla ollut, jonka isä ja vaari rakensivat 50-luvulla ja joka jouduttiin purkamaan jo joskus 80-luvulla.

1 kommentti:

masa.lahnalampi kirjoitti...

On hieno asia, kun eri alojen asiantuntijat voivat kohdata toisensa aidossa tilanteessa. Siinä oppii arvostamaan toisen ammattitaitoa ja toisenlaista osaamista. Rakennutyössäkin vaaditaan paljon henkistä osaamista, onneksi rakentajallasi on myös hengellinen pohja kunnossa. Yhteistyö ja toisen ammattitaidon arvostus ovat tärkeitä rakennustyössä kuin muussakin elämässä. Kulmakivenä on sitten usko ja luottamus Jumalaan.