keskiviikkona, maaliskuuta 24, 2010

Adieu, hyveet

Kuuden keskiviikon hyve-teemasarja tuli tänään päätökseen Kryptassa. Otsikko ei tarkoita sitä, että haluaisin sanoa hyveille hyvästi, vaan sitä, että jätän ne nyt hetkeksi aikaa Jumalan huomaan. Löytyyhän ainakin yksi hyveistä, nimittäin itsehillintä, myös Paavalin luettelosta Hengen hedelmistä. Siemen on kylvetty, nyt puu saa kasvaa. Hedelmät tulevat joskus, jos ovat tullakseen. Toivottavasti.

Teemasarjan loppusaldoksi omalta kohdaltani jää ainakin se, että ymmärrän nyt ehkä hieman paremmin, mitä hyveitä minulta puuttuu ja miksi. Tällainen havahdus saattaa tehdä hieman ymmärtäväisemmäksi toisia ihmisiä ja heidän heikkouksiaan kohtaan. Ja jos oikein hyvin käy, siitä voi seurata ehkä sivutuotteena myös jonkin oman hyveen vahvistuminen. Tietysti ymmärrän myös sen, että hyveitä ei pidä jättää oman onnensa nojaan, vaan ne edellyttävät harjoittamista. Tarvitaan siis toistoja. Autoilusta voisi olla hyvä aloittaa, vaikka nykyään istunkin auton ratissa erittäin harvoin.

Olin jättänyt sarjan viimeiseksi suurisieluisuuden (kr. megalopsykhia, lat. magnanimitas). En tiedä johtuiko siitä, että minulla oli iltapäivällä pari tuntia aikaa istua kirjastossa tutkimassa aihepiiriä ja näin ollen ehdin valmistautua tähän iltaan hieman paremmin kuin muutamaan aikaisempaan, että juuri tämä aihe puhutteli eniten. Suurisieluisuudeksi sanotaan kykyä hallita ja ohjata ihmisessä luonnostaan olevaa taipumusta väistää vaikeita ja merkittäviä tehtäviä niiden vaivalloisuuden vuoksi. On helpompaa sanoa, "en jaksa", "en osaa" tai "en viitsi", kuin tarttua uhrauksia vaativaan vastuuseen. Suurisieluinen on se, jolla on rohkeutta tarttua auraan, kun on aurattava. Siksi suurisieluisuutta sanotaan urhoollisuuden tytärhyveeksi.

Toisaalta pohdimme myös sitä, mistä sitten tunnistaa, mihin haasteeseen pitää tarttua ja mihin ei. Ja miksi niin usein tulee tartuttua haasteisiin, jotka lopulta osoittautuvat harhapoluiksi. Ajattelen niin, että meidän harhautumisemme haasteisiin ja tehtäviin, jotka eivät nouse kutsumuksesta käsin, selittyy melko usein turhamaisuudella, muiden suosion tavoittelulla ja muilla sellaisilla halpamaisilla syillä, joita en joskus vaikea tunnustaa edes itselleen. Kokemusta on.

Kryptan kohtaamispaikat jatkuvat edelleen joka keskiviikko. Ensi viikolla Suvi-Päivi miehensä Ilkan kanssa laulattaa kärsimysajan lauluja. Pääsiäisen jälkeen 7.4. on vuorossa Carmina Sacra eli Junnu Aaltosen ja Mikko Heleniuksen musiikkia itse maestrojen ja jousiorkesterin esittäminä. Kannattaa todella tulla! Ja 14.4. alkaa uusi teemasarja: Mystiikan tie Jumalan ystäväksi Avilan Teresan ja Ristin Johanneksen seurassa. Johdattelijana toimii Ulla Lumijärvi.