maanantaina, helmikuuta 15, 2010

Viikonloppu (ja tukka) takana, elämä edessä

Sikäli elämä edessä, että ens viikolla on odotettu talviloma, joka sopivasti katkaisee alkuvuoden työputken. Lomaviikkoon sopisi muutaman hyvän kirjan lukeminen. Osaankohan valita?

Kuluneeseen viikonloppuun mahtui pikavisiitti Kallion ja Alppilan seurakuntien työyhteisöpäivässä, Agricolan MATKALLA-iltapäivä, pari messua, yksi kaste ja vihkiminen sekä hieman puolihuolimattomasti alkanut kisalähetysten tuijottelu. Janne Ahosen harmistunut ilme neljännen sijan jälkeen tuntui jotenkin kotoisan tutulta takavuosilta. Yhdistetyn hiihto-osuutta en jaksanut katsoa, mutta ampumahiihdon kympin pikamatkaa yritin seurata kunnes silmäluomet lerpahtivat kiinni.

MATKALLA-iltapäivä lauantaina oli monella tavalla onnistunut kohtaaminen. Joukkoon tuli taas muutamia uusia, niin että meitä taisi olla nelisenkymmentä. Nyyttäripöytä notkui hyvistä antimista. Hassen ideoimat ystävänpäiväkortit kiersivät ja jokainen sai omansa kotiin vietäväksi. Virikkeeksi katsoimme dvd:ltä Tim Kellerin puheen, jonka osa meistä näki jo marraskuussa GLS:ssä, ja keskustelu virisi spontaanisti. Olen todella iloinen siitä, minkälainen joukko vuoden aikana tähän on kokoontunut, ja uskon, että meille on tulevaisuudessa paljon kiinnostavaa tehtävää varattuna.

Samalla huomaan sisimmässäni nousevan pintaan erään vanhan ristiriidan, josta on hieman vaikea julkisesti edes mitään kirjoittaa. Kesällä tulee seitsemän vuotta täyteen Tuomiokirkon pappina. Olen oppinut arvostamaan Helsingin tuomiokirkon erityistä roolia kansan ja kaupungin sydämessä. Se on tarkoittanut samalla sitä, että olen entisestään joutunut ottamaan etäisyyttä joihinkin nuoruuden ihanteisiini, jotka olen liittänyt ylpeyteen ja elitismiin. Tiedättehän, että liittyminen Suomen Keskustaan vuonna 1996 kunnallisvaalien alla ja pari vuotta myöhemmin liittyminen Suomen ev.-lut. kirkkoon olivat minulle osa samaa masokistista projektia, jonka tarkoituksena oli rankaista itseäni nuoruuden synneistä ja samastua kaikkeen siihen, mikä suomalaisuudessa on junttia ja tasapäistävää? (Hei, tämä on tajunnanvirtaa!) Nyt on siis käymässä ilmi (minulle, ei teille muille), että ainakin osa tästä nöyrtymisen tiestä on ollut pelkkää silmän lumetta.

No, asiaa voi lähestyä myös vähemmän dramaattisesti. Ehkä on sittenkin enemmän kyse siitä, että on aika tarttua seuraavaan haasteeseen. Olisko se tänään illalla pidettävä Helsingin ekumeenisen toimikunnan vuosikokous? Toimintasuunnitelmakin on vielä kirjoittamatta...

3 kommenttia:

Silvanus kirjoitti...

Oletko huomannut taas olevasi elitisti?

Arto kirjoitti...

(Vai: Oletko taas huomannut olevasi elitisti? Merkityksissä on pieni ero.) Eikös se ole niin, että synti ei meistä mihinkään poistu, mutta se jalostuu ajan myötä hienovaraisempiin muotoihin? :-)

Jukka Ryhänen kirjoitti...

Etkö nyt vois välillä vaihtaa teologisesti selkeästi itään tai länteen, pohjoinen haara on nähty, puhumattakaan nuoruutemme enkelien kaupungin tuontitavarasta. Ole rohkeasti teologinen tutkimusmatkailija! Vai joko virkaura kutsuu pauloihinsa? Jossain vaiheessa valta ja asema ohittavat kuitenkin nuoruuden ihanteet. Vai voisiko sitä taistella vähän tuulimyllyjä vastaan? Vai voisiko sitä ihan kaataa pari myllyä? Tuleeko sitä silloin syyllistyneeksi kuitenkin niiden ihanteidensa rikkomiseen? Ryhtyneeksi myllyksi myllyn paikalle. Mene ja tiedä. Mene. En tiedä.