perjantaina, helmikuuta 26, 2010

Toisia ajatuksia

Nahka on sen verran palanut, etta on hyva istua valilla pimeassa tietsikan aaressa. Otin mukaani Macom Gladwellin kirjan Outliers (Penguin Books 2009) ja pari muuta. Gladwellia olen kommentoinut joskus aikemminkin ja tahan kirjaan varmasti vaikutti se, etta niin moni on sita mainostanut ja olen lukenut muutamia arvosteluja myos. Gladwell osaa kuitenkin kirjoittaa valloittavasti. Han on hyva kertoja, eika tee idioottimaisia johtopaatoksia silloinkaan, kun hanen tausta-aineistonsa vaikuttaa hataralta. Ja Gladwell on hyva kyseenalaistamaan yleisia uskomuksia. Mutta en nyt ehdi kommentoida laajemmin.

Akateemisesta mukaani sattui myos uunituore Anja Bessoniffin teos Low Fat -uskonto. Bessonoff on takakannen mukaan nuori teologi, joka kyseenalaistaa Suomen virallisen terveysideologian. "Onko tassa uusi Luther?" on silti ehka himpun verran ylioptimistien arvio Bessonoffin annista. Teos on ylipitkaksi venytetty parodia suomalaisesta kansanterveysvalistuksesta puettuna valtionuskonnon kaapuun. Oivallus naurattaa parin ensimmaisen sivun ajan, mutta jatko puuduttaa. Kirjan pointti on kuitenkin oiva: kasityksemme terveydesta ja hyvinvoinnista on suppea ja ehka jopa jollain tavalla totalitaristinen.

No, oli miten oli, Gladwellin kirjan ensimmainen luku yhdistettyna Bessonoffin parodiaan laittaa minut yllattaen ajattelemaan uudelleen suhdettani laihduttamiseen. Olen nimittain vasta nyt Laskilla lukutaitoa kampanjan myota kiinnittanyt huomiota siihen, miten kompleksinen kasite laihduttaminen oikein on. Useimmille naisille homma on tietysti tuttua, mutta koska itse en ole koskaan kokenut erityista tarvetta laihduttaa, olen antanut siihen liittyvan puheen menna toisesta korvasta sisaan ja toisesta ulos. Gladwell kertoo italialaisten siirtolaisten perustamasta kaupungista nimeltaan Roseto, Pennsylvania. Sydantautitutkimusten yhteydessa joitakin vuosikymmenia sitten kavi ilmi, etta Roseton kuolleisuustilastot olivat taysin poikkeuksellisia. Sydankuolemia ei juurikaan ollut. Ylipaansa rosetolaiset nayttivat kuolevan vanhuuteen eika tauteihin. Geneettiset ja ruokavalioon liittyvat syyt eivat tuottaneet selitysta. Gladwellin mukaan lopulta oli hyvaksyttava johtopaatos, etta rosetolaiset olivat niin terveita vain siksi, etta he olivat rosetolaisia. Roseto oli kiintea ja terve yhteiso, jossa pidettiin toisista huolta. Hyvinvoinnin kannalta yhteiso on siis paljon tarkeampi kuin yksilosuoritus.

Vaikka yhteisollisyys on vaikeaa, ehka erityisen vaikeaa juuri meidan aikamme suomalaisille, silla on kiistamaton arvonsa. Gladwellin teos on pyrkimys osoittaa, etta menestys ei koskaan ole yksilon ominaisuus, vaan taustalla on aina monia yksioa suurempia tekijoita.

Ja koska paatin, etta kaytan kirjoittamiseen vain 20 minuuttia nettiaikaa, lopetan nyt tahan ja jatkan ehka joskus toiste toisilla ajatuksilla...

Ei kommentteja: