keskiviikkona, marraskuuta 25, 2009

Keskiviikot on keskellä viikkoa

Olen ehkä hieman liian väsähtänyt iltaisin (nytkin kello on 23.25) pystyäkseni selkeästi analysoimaan maailmanpolitiikkaa. Jotain tänne haluan kuitenkin laittaa, että tiedätte mun olevan elossa. Ja lievästä iltaväsymyksestä huolimatta ihan reippaanakin.

Pappi & Idiootti -kampanja etenee mukavasti. Tänään juteltiin lukemista varten pystytettävän teltan sisustamiseen liittyvistä yksityiskohdista. Kaikki tuntuu menevän ihan mukavasti ja yllättävän itsestään, joten ei siitä tässä vaiheessa enempää. Lukeminen siis alkaa to 10.12. klo 7.30.

Olin tiistaina iltapäivällä Scandic Simonkentässä kuuntelemassa Alexandre Havardin puhetta, joka perustui hänen kirjaansa Hyvejohtajuus. Kirjan nimi ei ehkä suomeksi kolahda, mutta asia oli kohdallaan. En ehtinyt vielä lukea kirjaa kuin kursorisesti, mutta uskallan heti suositella sitä. Havard yhdistää vaivatta ja uskottavasti ymmärryksen johtajuudesta, ihmisyydestä ja kristillisen elämäntavan perusteista. Tämä viimeisin todennäköisesti aiheuttaa hänen jälkikristillisessä lukijakunnassaan nikottelua. Näin tapahtui tiistain tilaisuudessakin. Uskoisin, että argumentti kuitenkin otettiin vastaan. Hyveet ovat jotain muuta ja paljon tärkeämpää kuin arvot. Hyveet ovat sitä, mitä me olemme ihmisinä. Perushyveitä on Havardin mukaan neljä: käytännöllinen viisaus, oikeudenmukaisuus, rohkeus ja itsehillintä. Näiden neljän päälle rakentuvat suurisieluisuuden ja nöyryyden hyveet, jotka mahdollistavat hyvän johtajuuden.

Ihmettelin hieman valittua suomennosta "suurisieluisuus". Sehän on selvästi uudissana. Perinteisesti latinan magnanimitas (kr. megalopsykhia) on käännetty sanoilla ylevämielisyys ja jalomielisyys. On tietysti totta, että "suurisieluisuus" on kirjaimellisempi ilmaus. Mutta uudissanan ongelma (ehkä myös sen vahvuus) on siinä, että se pitää selittää. Tässä sillä tarkoitetaan kykyä nähdä itsensä merkittävänä. Tällä ei kuitenkaan tarkoiteta suuria luuloja tai ylikorostunutta egoa, vaan oikeastaan niiden vastakohtaa. Hyveen vastakohta on pahe, joka viihtyy hyveen rinnalla. Individualismi ja materialismi tekevät ihmisistä pikkusieluisia, vaikka he luulisivatkin itsestään suuria. Suurisieluisuus on siis Havardin mukaan kykyä arvostaa sitä suurta, jonka Jumala on itse kullekin lahjoittanut. Samalla tavalla nöyryys on kykyä arvostaa toisissa olevaa suuruutta. Näin nöyryyden käyttövoimaksi tuleekin totuus, tosiasioiden näkeminen. Nöyryys ja ylevämielisyys tukevat toisiaan, ovat toistensa vastaparit ja muodostavat alustan johtajuudelle.

En tiedä, osasinko parilla lauseella kuvata oikein Havarin ajatuksia, mutta tässä vaiheessa on jo ihan selvää, että ne jäävät mieleen ja putkahtava esiin seuraavissa puheissani. Näistä seuraavana ovatkin vuorossa lauantain iltakirkon ja sunnuntain Tuomiokirkon messun saarnat. Sunnuntaina on kuorona Hannu Norjasen johtama Helsingin Filharmoninen Kuoro, joka tunnetusti laulaa veret seisauttavasti.

Perjantaina saa Espan kappelin lavalla ensi-iltansa Myllyteatterin ja Miira Sippolan uusin esitys Saari. Yleisö istuu siellä lasikopissa näyttelijoiden kanssa. Pitäis olla kivaa, odotan innolla.

Huomenna torstaina istun vähän isommassa kopissa toisenlaisten ammattilaisten kanssa, kun sain lipun matsiin HIFK-Tappara. Aamu aloitetaan Studium Catholicumin rukoushetkellä klo 8.30, sieltä Helsingin ekumeenisen toimikunnan kokoukseen, sieltä erääseen toiseen kokoukseen, jonka jälkeen on yksi tapaaminen ja pari muuta hoidettavaa asiaa ennen kuin laskeudun Nordenskiöldinkadulle.

6 kommenttia:

Tiina Saukko kirjoitti...

...meillä Suomen World Visionilla on identiteettilausekkeessamme kohta, jossa sanomme olevamme "nöyrästi rohkeita", ehkä se pitäisi korvata huikeasti pyrkimyksenä suurisieluisuuteen (jos nyt organisaatio voi mitään tällaista olla)... Hieman ontuva uussana, mutta tuttu ilmiö: joitain asioita on turvallisempi kutsua vaikka ämpäriksi ja sitten selittää, kuin antautua väärinymmärryksiin ja selittelyjen selittelyihin!

Homeros kirjoitti...

Jos uudissana 'suurisieluisuus' vaatii selityksen, niin taitaa myös 'ylevämielinen'. En ole tavannut ketään, joka käyttäisi sanaa sen alkuperäisessä merkityksessä (jos ollenkaan). Mutta 'pikkusieluinen' taitaa olla edelleen käytössä ja ymmärretty käsite. Onko siis suurisieluinen pikkusieluisen vastakohta?

Arto kirjoitti...

"Ylevämielinen" löytyy sentään sanakirjoista. Mutta totta on, että sillä on vanhahtava klangi, joka kaventaa sen merkityskenttää.

Santi kirjoitti...

Suurisieluisuus on kyllä pikkusieluisuuden vastakohta. Suurisieluisuudesta voi lukea lisää esim. osoitteesa: http://hyvejohtajuus.fi/62/noyryys-ja-suurisieluisuus-pikkusieluisuus/
Hyvejohtajuuus-blogissa käsitellään hyveiden ja johtajuuden yhteispeliä.

pikkupappi kirjoitti...

Havardin kirja vaikuttaa hyvältä, Wikipediassa oli myös lyhyesti, mutta ihan kattavan oloisesti tiivistetty teoksen ydinajatukset. Täytynee hankkia kirja joululukemiseksi.

Anonyymi kirjoitti...

erittain mielenkiintoinen, kiitos