torstaina, marraskuuta 05, 2009

Hesari ja krusifiksit

Pakko tunnustaa, että Hesarin pääkirjoitus hieman yllätti tänään. Siinä otettiin hyvin laajakatseinen ja ymmärtävä kanta Italian koulujen krusifiksikiistaan. Aivan aiheellisesti pääkirjoituksessa kysytään, mille symboleille sitten tila jätetään, jos kulttuuriin iskostunut ristikin pitää siivota pois. Käytännössä se näyttää tarkoittavan sitä, että julkinen tila varataan esimerkiksi kaupallisille ja nationalistisille tunnuksille.

Ensimmäinen reaktioni, kun eilen luin asiaa koskevan uutisen (HS: Italia tyrmistyi koulujen krusifiksikiellosta), oli harmistuminen ja lievä uhma: Euroopan ihmisoikeustuomioistuin kaivaa maata jalkojensa alta, kun se ei tunnista oman toimintansa kristillistä arvoperustaa. Seuraava reaktio oli ehkä hieman kyynisempi: Juuri tätähän eurooppalaisuus tänä päivänä on, ja sitä saa, mitä tilaa. Tasapuolisuus varmaankin edellyttää, että tällä tiellä jatketaan. Millainen on se Eurooppa, johon tie johtaa? Milloin vaaditaan, että risti pitää poistaa pohjoismaiden lipuista? Seuraako siitä suvaitsevainen ja moniarvoinen vai kulutukseen tukehtuva ja sisältä ontto yhteiskunta? Uskonnon siivoaminen pois julkisesta elämästä toteuttaa hyvin pienen joukon intohimoja. Yksilön vapauden kanssa sillä on hyvin vähän tekemistä, sillä uskonnon harjoittaminen on juuri yksilön oikeus.

No, oli miten oli, on asiassa toinenkin puoli. Kristillisyys on kieltämättä vahva osa eurooppalaista kulttuuria. Mutta jos kristillisyys on vain siinä, että seinässä on krusifiksi, se ei tietenkään kestä. Eikä krusifiksien poistaminen voi tietenkään millään tavalla lannistaa sitä kristillistä uskoa, joka elää suhteesta ristiinnaulittuun. Kristillisellä uskolla on kaksi ulottuvuutta: kulttuurinen ja hengellinen. Molemmat voivat saada ilmaisunsa julkisesti tai yksityisesti sen mukaan, mitä ympäröivä yhteiskunta sallii. Kristilliseen uskon hengelliseen ulottuvuuteen ei ole kuulunut omien oikeuksien aggressiivinen puolustaminen. Sodat ovat kulttuurisotia.

Mutta tietysti juuri kulttuurisodasta Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen päätöksessä on kyse. Jos olemme rakentaneet oikeusjärjestelmän, joka omaa logiikkaa seuratessaan johtaa tällaiseen tulokseen, hälytyskellojen pitäisi alkaa soida. Kuka muuttaisi junan suunnan?

4 kommenttia:

Matti Innanen kirjoitti...

Melkeinpä tekee mieleni lainata Pyhän Raamatun tekstiä seuraavasti:
"...me taas saarnaamme ristiinnaulittua Kristusta, joka on juutalaisille pahennus ja pakanoille hullutus, mutta joka niille, jotka ovat kutsutut, olkootpa juutalaisia tai kreikkalaisia, on Kristus, Jumalan voima ja Jumalan viisaus.
Sillä Jumalan hulluus on viisaampi kuin ihmiset, ja Jumalan heikkous on väkevämpi kuin ihmiset."

pikkupappi kirjoitti...

Mielenkiinnolla odotan, miten tää keskustelu kulkee Suomessa. Kristittynä sapettaa, että kristilliset symbolit koetaan uhkaavina, mutta buddha-patsaat ja muut itämaisiin uskontoihin viittaavat esineet ovat pelkästään trendikkäitä ja pakana-taustaista Halloween-juhlaa voidaan mainostaa joka paikassa.

Silvanus kirjoitti...

Itseäni on silloin tällöin ihmettänyt nuo em. buddhapatsaat. Esimerkiksi Kluuvissa on se yksi parturi, jossa on iso buddhapatsas. Tästähän voisi nostaa ihmisoikeusistuimeen uuden jutun: myös tällaiset jutut pois! Ehkä jossain vaiheessa joku herää kaiken tämän absurdiuteen.

Aukku kirjoitti...

Seuraava askel lienee se että Irkkomusikki ja kirkonkellojen soittokin kielletään?

Verden: Nachbarin will keine Kirchenmusik hören http://www.radiobremen.de/politik/nachrichten/politikjustizverdenorgel100.html