maanantaina, lokakuuta 26, 2009

Suomen paras kuoro

Nyt on ihan pakko vähän laittaa kehua kehiin, kun se oli mielessä jo lauantai-iltana. Silloinhan tulee töllöstä ohjelma nimeltä Suomen paras kuoro. Suomalaisen viihdemusiikin esiintyminen melkein missä tahansa olomuodossa saa mut yleensä nopeasti vaihtamaan asemaa (omaani tai vastaanottimen), mutta nyt olen pariin otteeseen seurannut tätä kuorokilpailua. Johtuu lähinnä siitä, että jään viihdekammoisuudessani auttamatta vähemmistöön tässä perheessä.

Normaali tilanne on ollut se, että kun naisväki katsoo toinen toistaan hölmömpiä (ja samalla hyväntuulisempia ja harmittomampia) musakisailuja, mulla on jotain muuta tekemistä jossain toisessa huoneessa. Tosin siitä huolimatta olen ollut marginaalisesti tietoinen kisailujen ratkaisuista ja aina silloin tällöin mua on yritetty hieman valistaa tärkeimmistä jutuista. Mutta tää kuorokilpailu on hyvä, siitä ei pääse yli eikä ympäri. Se innostaa laulamaan ja antaa tärkeitä esikuvia hyvään harrastukseen. Kappaleet, joita kuorot joutuvat esittämään, eivät kuulu mun kulttuurikokemuksiin, mutta ehkä se on sivuseikka.

Parin katselukerran perusteella en osaa sanoa, miten tuomaritoiminta tässä menee. Laura Voutilainen ja Tomi Metsäketo mun mielestä hapuilivat kommenteissaan ja niistä oli vaikea saada kauheasti irti. Sen sijaan - ja tässä tulee se kehu - Tuomiokirkon oma Seppo Murto oli elementissään. Pakko sanoa, että siinä on mies, joka osaa kuorot. Tietysti sen tietää jokainen suomalaisen kuorolaulun asiantuntija, mutta nyt sen ehkä tietävät muutkin. Meillä Tuomiokirkossa Sepon osaaminen on otettu ehkä vähän liian itsestään selvyytenä. Katedraaliin ikään kuin kuuluu, että muusikot on huippuluokkaa. Ehkä osasyynä on se, että tällä hetkellä Sepon kuoroista vain Viva Vox osallistuu meidän säännölliseen messuelämään. Kamarikuoro Murtosointu ja Dominante tosin konsertoivat silloin tällöin Tuomiokirkossa, mutta ainakaan tällä hetkellä emme saa nauttia näiden kuorojen soinnista sunnuntaiaamuisin.

No, onhan meillä toki monta vahvaa kuoroa nytkin, niin että melkein jokainen sunnuntai syys-toukokuussa tulee hoidetuksi. Cantiksen osuus eilisessä messussa oli taas vahva ja oli hienoa jutella muutamien poikien vanhempien kanssa kirkkokahveillakin. Ensi sunnuntaina on mun saarnavuoro, mutta poikkeuksellisesti (ilmeisesti pyhäinpäivän konserttisuman vuoksi) sunnuntaiaamussa ei ole kuoroa. Sen paikkaavat kuitenkin Sibelius-lukion muusikkoryhmä ja Viitasen Harri uruissa. Pyhäinpäivän iltakirkossa soittavat Harri, urut, ja Panu Luosto, sello.

3 kommenttia:

Pekka kirjoitti...

MORO ARTO!
Olit jäätävän hyvä basisti, meidän( siis Merja&Pekka Laaksosen) levyllä Pesismatsi. Mukana häärivät myös mm. Poski, Sakke, Heska, Paukola, Kantolan Jokke ja Rinteen Tapani. Olin maallikkosaarnaajan poika (itseasiassa Isä kuoli helmikuussa 1987) #Pesismatsi# syntyi keväällä ja kesällä 1986). Näin, että isäsi Kai Antturi on kuollut. Hän on ollut tosi hieno mies. Vähän niinkuin mun Iskäkin. Olen joitakin kertoja nähnyt sut erilaisissa yheyksissä ja aina olemme Merjan kanssa ylpeinä todenneet: Tossa on kaveri, joka soitti meidän Pesismatsilla Bassoa hienosti! Voimia papintehtävään t: Pekka& Merja

Arto kirjoitti...

Hauskaa, kiitos kommentista! Ei tästä ole niin kovin kauan, kun jonkun kaverin kanssa pohdittiin ääneen, että mitähän Merjalle ja Pekalle kuuluu nykyään. Pesismatsi jäi mieleen aivan tajuttoman hienona levyprojektina. Sanoitukset iskivät ja meininki oli loistava. Harmi vaan, että olen tainnut hukata kiekon jonnekin... Oliskohan sitä mistään saatavissa digitaalisena? "Pesismatsissa minäkin mukana oo-o-oon". Laita viestiä facebookissa tai meilinä (nic.f), olis kiva päivittää kuulumiset.

Aukku kirjoitti...

Suomen paras kuoro antoi vaihtelua lauantai-iltaan. Ohjelman sivustot laahasivat jäljessä - aina ei ollut laulavista kuoroista yksityiskohtaista tietoa.

Tuomarit eivät ole mukana finaalissa. Finaaliin pääsi Philomela tuomarien valitsemana ja Kuopion nuorisokuoro yleisöäänillä. Saattaisi olettaa että vioittava kuoro ratkesi ennen finaalia?