tiistaina, lokakuuta 27, 2009

Olin Ukinrannassa

Palasin juuri päiväreissulta Kangasalan Ukinrannasta. Kyseessä on Suomen Lähetysseuran omistamasta ja Sinapinsiemen ry:n vuokraamasta talosta pienen Ukinjärven rannalla aivan Kangasalan keskustassa. Olimme siellä Heponiemen hiljaisuuden keskuksen neuvottelukunnan kanssa tutustumiskäynnillä ja samalla kokoustamassa. Kokous ei ehkä ollut kummoinen, mutta oli erinomaisen hienoa tutustua sitoutuneeseen ja kaikin puolin Olavi ja Riitta Heinon pariskuntaan.

Ukinranta on avoin vierailijoille, jotka otetaan sinne vastaan itsepalvelun periaatteella. Yöpaikka maksaa muistaakseni jotain 15 eurosta ylöspäin, mutta se sisältää ajatuksen, että yöpyjä osallistuu talon askareisiin, ruuanlaittoon, tiskaukseen, pihatöihin ym. Retriittejäkin siellä ehkä aletaan pitää, kunhan paikan soveltuvuus sellaiseen ensin testataan. Yhteisöllistä asumista kuitenkin on luvassa.

Heinot muuttivat Kangasalle keväällä, kun Anna-Maija Raittilan perustama Morbacka Turun lähellä Kaarinassa jouduttiin jättämään. Mutta Anna-Maijan perintö elää vahvana nyt Ukinrannassa (ja tietysti Anna-Maija itsekin elää vielä, vaikkakin ruumiillisesti ei enää niin täysissä voimissa). Oli kiinnostavaa kuulla myös Heinojen kertomusta siitä, miten he päätyivät fransiskaanien kolmannen sääntökunnan yhteyteen. Fransiskaanit ovat tietysti täysin katolisen kirkon sisällä toimiva sääntökunta, mutta Englannin angikaanikirkossa alkoi joskus 1920-luvulla samanlaisella säännöllä toimiva yhteisö. Tämän yhteyden kautta on siis mahdollista olla luterilainen fransiskaani. Saa nähdä, saako Heinojen hyvin omakohtainen tie muita seuraajia Suomessa. Tosin sillä ei ehkä ole heidän - eikä meidän muidenkaan - kannalta kauheasti väliä. Olennaista on löytää paikka ja yhteys, jossa tuntee olevansa kotonaan. Siunausta ja johdatusta siihen sekä heille että meille.