keskiviikkona, lokakuuta 14, 2009

Nyt kyllä väsyttää

En tiedä, kannattaako tällaista edes kirjoittaa, mutta syysloma tekis nyt kyllä hyvää. Ja onneksi onkin enää huominen sinniteltävä töissä ja sen jälkeen koittaa neljän vapaapäivän viikonloppu. Mennään mökille pihatöihin.

Huomenna on työpäivän jälkeen tosin vielä vääntäydyttävä tv-studiolle, koska lupauduin mukaan Elämä pelissä -ohjelman päätösjakson kuvauksiin. Keväällä olin flunssainen kuvauspäivänä, joten jäin itse ohjelmasta pois, mutta nyt sinne kuulemma tarvittiin papistoa lisää paikalle. Tein onnellisuustekstinkin, jonka mukaan olen tosi onnellinen. Jos näytän turhan onnellisen näköiseltä, kun ohjelma joskus tulee ulos, voit kuitenkin muistaa tämän kirjoituksen ja tiedät, että oikeesti olin älyttömän väsynyt.

Kohtaamispaikkana Kryptassa aiheena oli Kuka käy kirkossa? - Messu ja kristityn identiteetti. Hennan omakohtainen todistuspuheenvuoro oli koskettava ja tosi. Sellaisia tarvitaan enemmänkin. Keskustelu lähti spontaanisti liikkeelle, vaikka emme pääseetkään mihinkään synteesiin. Tai ehkä lopun psalmikävely kiteytti olennaisen (Ps 66):

kuulkaa, kun minä kerron,
mitä Jumala on minulle tehnyt.

1 kommentti:

Silvanus kirjoitti...

Tosiaan oma puheenvuorosi meni mielestäni hieman ohi aiheen, eli siis messun ja kristityn identiteetin, ja, niin kuin itsekin mainitsit, käsitteli enemmän yhteisöä. Onhan se tosin totta, että kun puhutaan yhteisön roolista kristityn identiteetissä, se on juuri se messuun kokoontunut yhteisöä, josta tulee puhua, varsinaisesti siis liturgisen kontekstin yhteisö vai sanoisinko jopa "liturginen yhteisö" - johon sitten liittyvät aikaisemmat sukupolvet ja enkelitkin, ja kaikki jotka jossain viettävät messua.

Hennan ja Yrjön kommentit, samoin kuin viittauksesi siihen seurakunnantutkimusjuttuun, jonka nimeä en muista, puhuivat samaa, jota itsekin kommentissani sivusin: sellainen seurakuntaelämä vetää puoleensa ja sitoo, joka suhtautuu ihmiseen kokonaisvaltaisesti. Luterilaisuus edustaa liturgisten kirkkojen valtavirtaa ja kuten totesin, olen itse löytänyt oman kokonaisvaltaisen lähestymistapani nimenomaisesti itse messun liturgian kokonaisvaltaisesta elämisestä, niin aistisella kuin älylliselläkin tavalla. Erityisesti tässä on auttanut ensin mainitussa ulottuvuudessa erityisesti koko ruumiin toiminnan mukaan ottaminen t.s. gestiikka, toiseksi mainitussa luultavasti kolme tekijää, a) liturgiikkaan perehtyminen, b) raamatuntutkimukseen, erityisesti sen tulkintaan perehtyminen nimenomaisesti keskiaikaisessa muodossa, c) gradututkimuskohteeni Dionysioksen tietty käsitteellinen apparaatti ja suhtautumistapa symboleihin (lue: liturgiaan) sekä Jumalan paljastavana että Jumalan peittävänä toimintana. Siinä, missä kokonaisvaltainen aistisuus tulisi ottaa huomioon, samoin kokonaisvaltainen älyllisyys, koskien niin muistia, päättelykykyä, tahtoa ja muita sielunkykyjä. No joo, tämä nyt alkaa olla illassa esittämäni kommentin toistoa, mutta olkoon. Pax et bonum!