sunnuntaina, syyskuuta 06, 2009

Lähimmäisyys rahalla mitattuna

Psalmi 112 esittää ajankohtaisen yhteiskunnallisen ihanteen kaikille meille, jotka pohdimme rahan valtaa ympärillämme: ”Hyvin käy sen, joka on armelias ja lainaa omastaan muille.”

Kuka tahansa lainaa mielellään pankille tai sijoitusrahastolle, kun uskomme saavamme paitsi omamme takaisin lisäksi korot päälle. Mutta se ei ole ihanne, josta Raamattu puhuu. Psalmissa tarkoitetaan rahan lainaamista ilman korkoa sellaiselle, jolla ei ehkä ole varaa maksaa takaisin. Lähimmäisyys ei ole epämääräistä myötätuntoa. Se on sitä, että tunnistaa ja tunnustaa toisen tarpeen. Lähimmäisyys tuntuu kukkarossa.

Psalmin ajatus ei pääty tähän, vaan jatkuu: ”Hyvin käy sen, joka on armelias ja lainaa omastaan muille, sen, joka aina toimii oikeuden mukaan.” Lause tarkoittaa erityisesti liiketoimia, niiden pitäisi tapahtua oikeuden mukaan. Bisneksen hoitaminen oikeuden mukaan ei ole pelkkää lainkuuliaisuutta, sitä, että kirjanpito menee rimaa hipoen läpi tilintarkastuksesta. Oikeudenmukaisuus on ihanne, joka koskee myös asennetta. Lähimmäisen auttaminen ja oikeudenmukaisuus ovat saman asian kääntöpuolet. Raamatun mukaan ei ole oikeutta ilman armahtavaa mieltä, eikä armoa ilman oikeutta.

Oikeudenmukaisen liiketoiminnan ja pyyteettömän antamisen välillä on siis yhteys. Raamattu kutsuu sitä nimellä vanhurskaus. Se tarkoittaa kykyä tinkimättömästi noudattaa oikeutta omassa toiminnassa, mutta armahtaa ja auttaa lähimmäistä.

Herra, kiitos rikkauksista, jotka olet antanut käyttööni, ajasta, terveydestä, omaisuudesta. Varjele sydämeni rikkauden vaaroilta. Anna viisautta luopua siitä, mikä estää sinun hyvän tahtosi tapahtumista elämässäni, olkoon se sitten liikaa tekemistä, liikaa tavaroita tai liikaa huolia. Tee minusta vanhurskautesi ja armeliaisuutesi välikappale, niin että näen lähimmäiseni tarpeet ja pääsen osalliseksi siitä ilosta, jonka olet varannut avokätisille.

Pisara YLE TV1, lauantaina 5.9.2009