perjantaina, elokuuta 14, 2009

Kesä loppui

Aivan yllättäen tänä keskiviikkona kesä loppui. Vielä viime viikolla olin keskittynyt kesäisiin tehtäviin, vihkimisiin ja messuihin. Ehkä siinä sivussa oli tullut hieman myös mietittyä erinäisiä syksyyn liittyviä valmisteluja. Maanantaina ja tiistaina oli vapaapäivät, joten kävin Selissä ruohonleikkuussa ja tiistaina meitä kokoontui sinne iso joukko serkuksia viettämään Evan synttäriä. Aurinko paistoi, vadelmia ja viinimarjoja sai pensaista, syötiin rapuja ja täytekakkua.

Keskiviikkoaamuna kaikki muuttui. Suomen yli kulki saderintama, kun menin toimistolle. Keskeneräiset projektit olivat heränneet kesähorroksesta ja alkoivat vyöryä epämääräisenä laumana tietokoneen näytölle, kalenteriin, puhelimeen, työpöydälle. Sellaisetkin asiat, joita olisi varsin hyvin voinut tehdä heinäkuussa, ilmoittivat itsestään vasta nyt. Joku avainhenkilö tai jokin yksityiskohta oli palannut kesälomalta ja projekti liikahti aivan kuin vanhat hevosrattaat olisivat lähteneet narahtaen liikkeelle.

Keskiviikon ja torstain saldona mieli on hämmentynyt. Näinkö monessa sitä taas ollaankin mukana? Mikä näistä on oikeasti tärkeää ja missä olen mukana vahingossa tai keskeneräisen harkinnan vuoksi? Mitä näistä aion dumpata ja mihin panostaa?

Olen huomannut, että mun kyky ylläpitää ajantasaisia tiedostoja erinäisistä palavereista ja niissä suunnitelluista asioista on heikentynyt. Olen entistä riippuvaisempi muiden laatimista muistioista ja muistutuksista. Lähtiessäni toimistolle, tapaamisiin tai palavereihin, en yleensä ota mukaan muuta kuin kalenterin ja kännykän. Salkkua en ole käyttänyt pitkiin aikoihin, koska en kuitenkaan muista, mitä sinne pitäisi laittaa. Se mikä ei mahdu povitaskuun, ei ole tärkeää. Ehkä edistyn tällä tiellä ja jossain vaiheessa voin jättää pois myös kalenterin (onhan kännykässä tietysti varakalenteri...). Osaisinko vapautua kännystä?

Tietysti asiat kulkevat omalla painollaan ja niistä selvitään, niin kuin on tähänkin asti selvitty. Tähän vuodatukseen vaikuttaa äkillinen muutos ihmisen kokoisesta ja näköisestä kesäkaudesta organisaation näköiseen ja kokoiseen syyskauteen. Mutta ennen vanhaan mentiin suksilla takaperin kouluun kesät talvet susien ulvoessa, joten ei valiteta.

Isää olemme käyneet edelleen katsomassa päivittäin. Hänen tilansa on sama, tajuisuus palaa osittain ja lyhyiksi hetkiksi, mutta silmien avaaminen on vaikeaa eikä puhe toimi. Toivomme ja rukoilemme virkoamista ja käännettä parempaan, koska puolitajuttomana viruminen ei ole kivaa. Mutta olemme tietysti myös varautuneita siihen, että Taivaan Isä kutsuu hänet luokseen.

Ei kommentteja: