maanantaina, elokuuta 03, 2009

Isän tilanne

Olin eilen tunnin verran ja tänään äidin kanssa kolmisen tuntia isän sängyn vieressä sairaalassa. Hänen tilansa on vakaa eilisaamun aivoverenvuodon jälkeen. Iltapäivällä otetun tomografian mukaan vuoto on lakannut, eikä purkauskohta näytä olevan iso. Isä on pääasiassa unten mailla, mutta tulee ajoittain tajuihinsa, yrittää puhua, nieleskelee, mutta nukahtaa nopeasti uudestaan. Olemme silti erittäin toiveikkaita. Ainakaan verisuoni ei ole katkennut sellaisesta kohdasta, joka aiheuttaisi halvausta tai jotain muuta selkeästi näkyvää vammaa. Tosin nyt kun isä on pääasiassa unessa, on hirveän vaikea tietää, mitä on tapahtunut.

Ehkä mainitsinkin, että lueskelin kesälomalla taskukokoista aivotutkimuksen alkeisopaskirjaa The Britannica Guide to The Brain. Nyt siis konkreettisesti joudun huomaamaan, että aivotutkimus - joka on ilmiselvästi edennyt huimia harppauksia ja on todella kiinnostavalla tavalla muuttanut käsitystämme tietoisuudesta - ei ole aina kovin eksaktia. Vaikka aivokuva selvästi paikallistaa verenvuodon paikan, sen perusteella ei ilmeisesti voida kuitenkaan suoraan päätellä, mihin toimintoihin vaurio vaikuttaa. Varsinkin kun vuoto ei ole aivojen pintakerroksissa, vaan syvemmällä. Joudumme siis odottelemaan ja toivomaan parasta. Ja rukoilemaan. Kiitos esirukouksistanne.

Lena ja Kaisa päättivät heti ostaa lentoliput ja ovat parhaillaan matkalla Suomeen. Juha miettii Indonesiassa samaa, mutta on joka tapauksessa tulossa syyskuussa.

Elämä siis jatkuu. Nyt lähden Alissan ja sen kavereiden kanssa pyöräilemään.