sunnuntaina, kesäkuuta 14, 2009

Levengood on idiootti

Nimittäin jos noudatetaan sitä vanhaa totuutta, että se, miksi toista haukkuu, on ite. Homohypen harjalla kulkeva Mark Levengood loihe lausumaan IS Plussan haastattelussa 13.6., että "tämä mies, joka vertasi homoja koiriin - - on idiootti". En tiedä, onko mahdollista jotenkin ympätä kyseiseen haastatteluun tai sen aatteelliseen vanaveteen ajatus suvaitsevaisuuden vanhurskauttavasta voimasta, koska muutenhan tuollainen heitto olisi aika ruma. On tietysti vaikea tietää, onko Levengood itse niin ajattelurajoitteinen, kuin kyseinen haastattelu antaa ymmärtää, vai onko vaikutelma vain toimittajan luoma, mutta samassa yhteydessä hän väittää, että "homot ovat viimeinen ryhmä, jota voi vielä jollain tavalla vastustaa." Hmm. Ihanko totta?

Anteeksi nyt, jos menen asioiden edelle, mutta nähdäkseni haastattelu osoittaa, että olemme siirtyneet (tai siirtymässä, koska emme sittenkään ole ruotsalaisia) vaiheeseen kaksi, jossa homojen asiaa ei enää tarvitse puolustaa itkunsekaisilla tunteenpurkauksilla. Tunneilmasto on jo voitettu, impulsiivisuus rules. Ne, joiden mielestä edelleen miehen ja naisen välinen suhde on jollain tavalla erilainen tai parempi kuin kahden miehen tai kahden naisen välinen suhde, ovat nyt tulilinjalla. Idiootiksi kutsuminen tuskin jää yksittäistapaukseksi. Ja on selvää, että asiat kulkevat kulkuaan, kun niille annetaan valta suurella sydämellä ja ilon kautta.

Vaihe kolme: homofasismi.  Tässä skenaariossa voimme nähdä, kuinka Ruotsi-Suomen ensimmäiseksi homoasioiden ministeriksi nostettu Levengood antaa toimistonsa sisustusratkaisujen esittelemisen ohella naistenlehdille lausuntoja siitä, mitä väärällä tavalla ajatteleville idiooteille olisi yhteisen hyvän ja hyvinvointiyhteiskunnan säilymisen nimissä tehtävä. Suora rankaiseminen tai syrjiminen ei tule kyseeseen. Se ei sovi suvaitsevaisuuden valtakuntaan. On parempi tappaa sanoilla. Koska äänioikeutta ei sentään voi ottaa pois, olisiko mahdollista tehdä laki, jonka perusteella väärillä mielipiteillä ei saa asettua ehdokkaaksi vaaleihin tai julkiseen virkaan? Kouluissa on ankarasti valvottava valtion virallisen seksuaalipolitiikan toteutumista. Poikkeavat tai kyseenalaistavat yksilöt on indoktrinoitava. Kun väärin ajattelevilta ihmisiltä otetaan sanat pois, he tukehtuvat omaan mahdottomuuteensa. "Moderni isä", "hyvä ihminen", "rakkaus", "seksuaalinen hyvinvointi" jne. määritellään oppikirjoissa ja seksuaaliasioiden valtiontarkastaja Roman Lagerhauptführer saa sensorin valtuuksilla määrätä poltettavaksi kerettiläisen kirjallisuuden. Avioliittoleirit kielletään ellei niiden opetusohjelma ole tarkastajan hyväksymää.

Jätämme skenaariot tällä kertaa tähän. Eikä kannata panikoida, niin ei tule tapahtumaan. Puolisen vuosisataa kestänyt seksuaalisen vapautumisen projekti on liian lyhytaikainen, että voisimme vielä selvästi nähdä, mihin se johtaa. Aavistelemme kyllä, että ihmisten levottomuus ja merkityksettömyyden tunne liittyvät jollain tavalla katkenneisiin arvoankkureihin, mutta vielä emme saa siitä täsmällistä otetta. Ihmiset kyllä tietävät, että homoille tulee suoda samat yhteiskunnalliset perusoikeudet kuin kenelle tahansa, mutta samalla ainakin alitajuisesti ymmärretään, että vaatimuksilla tulee olla rajansa. Miehen ja naisen varaan rakentuvaa perheinstituutiota tarvitaan edelleen. Sen kanssa voidaan käydä kauppaa, mutta sitä ei voida hylätä. Siksi veikkaan, että homojen adoptio-oikeuden suhteen yhteiskunta tulee vuosikymmenien päästä tarkistamaan kantaansa. 

Kysymys homoparien adoptio-oikeudesta on kompleksinen vyyhti, jota kansalle tarjoillaan viihteenä. Sanottakoon silti ja siksi, että sitä pitää rajoittaa muun muassa koska 1) lapset syntyvät miehen ja naisen välisestä suhteesta, 2) miehen ja naisen välisestä suhteesta muodostuva perheyksikkö on lapselle paras paikka kasvaa, 3) lapsella on oikeus isään ja äitiin, 4) rikkinäisissä perheissä asuvat tuhannet lapset eivät tule autetuksi sillä, että muutama julkisuuden homopari saa tahtonsa läpi, 6) lapsen hyvä ei saa olla poliittisen valtakamppailun pelinappulana.

--

Olen kyllä lukenut lomalla muutakin kuin Ilta-Sanomia, usko tai älä. Umberto Econ Serendipities: language and lunacy (Harcourt Brace & Company 1998) sisälsi hauskan kertauksen temppeliritareiden ja illuminatien sekavasta historiasta. Swami Parthasarathyn kirja The Fall on the Human Intellect osoittautui melkoiseksi mökellyksiksi monista hienoista oivalluksista huolimatta. Heidi Liehun Kultainen varis (Kirjapaja 2008) sisältää sympaattista pohdintaa ajankohtaisista asioista. Ja luinpa hieman Benedetto XVI:n ohutta, Paavalin juhlavuoden kirjaa Paolo - L'Apostolo delle genti (San Paolo 2008). Haikea katse hakeutuu kirjahyllyn "lukemattomien kirjojen" suuntaan. Sen olen kuitenkin päättänyt, että lomaan on mahduttava sekä klassista että modernia kaunokirjallisuutta.

4 kommenttia:

Samppis kirjoitti...

Arto, Arto, muista Matt. 5:22!Miksi Mark sua noin pahasti riepoo? Kyllä Niinistö minusta olisi saanut laittaa Oinosen lyhyeen puhe- ja käytöskouluun eduskunnassa. Keskustelu ilman nuhtelua oli aivan riittämätöntä toisten mielipiteiden solvauksesta...Olen katsonut lähes kaikki Markin ekan jakson ohjelmat, joissa hän erinomaisesti toista eli haastateltavaa ja hänen vakaumustaan kunioittaen teki upeaa työtä, paremmin kuin yksikään tuntemani suomalainen toimittaja. Vaikken ministeriä hänestä haluakkaan...Jälki oli hyvää... Eilen tullut Hägglund-keskustelu oli hieman vaisu. Tämä sukupuolisuuskokonaisuus tuntuu olevan kovin rajulla ja herkällä kertoimella sulla? Itse olen vuosikymmenien myötä löytänyt siihen kyllä paljon monisyisemmän otteen ja eri laidalta, jota tässä nyt ei ole mahdollisuuksia avata...

Timo S. Paananen kirjoitti...

Hei, mielenkiintoinen blogi sinulla. Löysin tieni tänne vasta pari viikkoa sitten, kun etsiskelin suomalaisia ja suomenkielisiä blogeja, jotka käsittelevät (enemmän tai vähemmän) raamatuntutkimusta. Mitä olen sinua nähnyt Kohtaamispaikka-keskusteluiden vetäjänä (muutaman kerran), pääsit lukemislistalleni heittämällä.

Mutta mutta: keskustelussa adoptio-oikeuden laajuudesta itseäni kiusaavat sellaiset väitteet, jotka eivät näytä pitävän paikkaansa - ainakaan uusimman tieteellisen tutkimuksen valossa. En viitsisi kritisoida näin pieniä detaljeja muuten, mutta kaikki muut lukemani blogikirjoituksesi ovat olleet loppuun asti asiallisia.

Perusteesi nro 3 adoptio-oikeuden rajoittamiselle ("lapsella on oikeus isään ja äitiin") on arvolausuma, josta puuttuu peruste - oletan seuraavassa, että tarkoitat tätä muodossa "lapsella on oikeus isään ja äitiin, koska se on lapsen edun mukaista", jolloin perusteesi nro 2 ("miehen ja naisen välisestä suhteesta muodostuva perheyksikkö on lapselle paras paikka kasvaa") tarkoittaa täsmälleen samaa asiaa.

Näin muotoiltuna molemmat perusteesi ovat sinänsä aivan järkeviä - ne vain eivät näytä pitävän paikkaansa. Esimerkiksi H. Rudolph Schaffer raportoi alan perusteoksessa "Making Decisions about Children: Psychological Questions and Answers" (toinen editio vuodelta 1998, kustantajana Wiley-Blackwell) lukuisista tutkimuksista, joiden mukaan "lapsen paras" ei ole kiinni tämän vanhempien tai huoltajien sukupuolista. Sen sijaan tärkeää ovat pysyvät, vakaat suhteet aikuisiin kasvattajiin. Schaffer huomauttaa myös, että "isät" näyttävät kelpaavan vanhemmiksi aivan yhtä hyvin kuin "äiditkin", eikä tällä ole merkitystä lapsen kehitykselle. (kommentti jatkuu...)

Timo S. Paananen kirjoitti...

(kommentti jatkuu...)

Myös Sosiaali- ja terveysministeriön vuonna 2003 julkaisema "Lapset ja rekisteröity parisuhde: Rekisteröityihin parisuhteisiin liittyviä erityiskysymyksiä selvittäneen
toimikunnan mietintö", jonka laajan tutkimuskatsauksen samaa sukupuolta olevien perheiden lapsiin liittyen on kirjoittanut lastenpsykiatri Tytti Solantaus, päätyy samanlaiseen lopputulokseen. Solantausta siteeratakseni (kursivointi minun):

"Tutkimustulokset ovatkin hämmästyttävän yhdensuuntaiset: ne painottavat ihmissuhteiden ja
vanhemmuuden merkitystä. Lasten kehitys edellyttää rakastavia ihmissuhteita ja vastuullista vanhemmuutta, mikä vaatii paneutumista ja antautumista vanhemmalta, oli hän sitten nainen tai mies. Perherakenne ja vanhempien sukupuoli eivät sitä vastoin näytä olevan erityisen tärkeitä. Lasten kehityksen vaikeuksiin puolestaan vaikuttavat samat tekijät niin hetero- kuin homoperheissä: ongelmat perheen ihmissuhteissa ja erityisesti vanhempien keskinäisissä väleissä, vanhempien mielenterveyden häiriöt, vanhemmuuden pettäminen ja perheen taloudellisen tilanteen romahtaminen. Nämä ongelmat eivät ole riippuvaisia vanhempien sukupuolesta."

Ylipäätään Solantaus tyrmää kaikki perusteettomat myytit, joita liitetään samaa sukupuolta oleviin perheisiin ja heidän lapsiinsa.

Olen samaa mieltä kanssasi perusteesta nro 6 ("lapsen hyvä ei saa olla poliittisen valtakamppailun pelinappulana"). Juuri tämän vuoksi adoptio-oikeuden rajoittamiselle ei lähtökohtaisesti tasa-arvoisessa yhteiskunnassa ole rationaalisia perusteita - ei ainakaan vielä, enkä usko näitä olevan enää tulossakaan. Toteat itsekin mielenkiintoisesti, että "[i]hmiset kyllä tietävät, että homoille tulee suoda samat yhteiskunnalliset perusoikeudet kuin kenelle tahansa, mutta samalla ainakin alitajuisesti ymmärretään, että vaatimuksilla tulee olla rajansa." Koska "lapsen parhaasta" ei näytä olevan kysymys, jään ihmettelemään, miksi vaatimuksilla kaikkien kansalaisten yhdenvertaisesta kohtelusta "tulee olla rajansa". Ovatko toiset tasa-arvoisempia kuin toiset?

Ehdotan: bloggaa tästä kysymyksestä (luomis)teologian näkökulmasta - silloin en minäkään pääse huomauttelemaan väitteiden järkiperäisyydestä suhteessa tieteelliseen tutkimustietoon. (Olen sitten eri mieltä, jos päädyt siihen tulokseen, että "koska Jumala loi ihmisen mieheksi ja naiseksi (2. luomiskertomuksessa), tulee perheiden olla miehen ja naisen muodostamia kokonaisuuksia".)

Arto kirjoitti...

Kiitos pitkistä kommenteista! Samppis menee tosin omassaan henkilökohtaisuuksiin, kuten tässä aihepiirissä on totuttu. Jos on valtavirran kanssa eri mieltä, on varmaan jotenkin homofoobinen tai muuten estoinen. No, tällaiseen pitää tietysti suostua, vaikka ei se keskustelun tasoa kohenna. Timon pitkät sitaatit ovat asiallisia. On tosin turhaa kaivaa tutkimuksia sen tueksi, että lapselle on tärkeää, että kasvattaja - olipa se sitten äitipuoli, setä tai mummo - on rakkaudellinen ja vastuullinen. Juoppo ja väkivaltainen isä ei varmasti ole lapselle parempi kasvattaja kuin kiltti adoptioperhe. Mutta isäänsä lapsi kuitenkin kaipaa, olipa tämä juoppo tai kadonnut. Tietysti pohjimmiltaan asiassa on kysymys ihmiskuvasta ja ihanteista. Luomisteologia ja ylipäänsä Raamattuun pohjautuva kristinusko on homoseksuaalisuuden suhteen tietysti vain yhtä mieltä, mutta en kovin hanakasti käyttäisi sitä argumenttina yhteiskunnallisessa keskustelussa.