torstaina, toukokuuta 14, 2009

Maailma monokkelin läpi katsottuna

Tutustuin lontoolaiseen trendilehteen nimeltä Monocle. Sen kehuu tarjoavansa näkökulmia maailmalaajuisiin trendeihin politiikassa, liike-elämässä ja muotoilun saralla. Lehden kannessa komeili kaksi Tanskan kuninkaallisen laivaston nuorta aliupseeria. Heidän aluksensa HDMS Absalon partioi Somalian edustan vesillä merirosvojahdissa. Lehti esittelee Istanbulin kiinnostavimmat antiikkikaupat, Tokion parhaan italialaisen ravintolan ja Kongon presidentin Joseph Kabilan henkilökohtaiset kulkuneuvot Boeing 707-suihkukoneesta Harley-Davidsonin moottoripyörään. Kyseessä on siis todellinen postmoderni sekoitus vähän kaikkea, eikä paljon mitään. Upeilla värikuvilla ja kellomainoksilla ryyditettynä, tietysti.

Monokkeli eli suomeksi ”yksisilmä” tarkoittaa toisen silmän eteen laitettavaa silmälasia. Se siis auttaa näkemään tarkemmin yhdellä silmällä. Ehkä lehden nimellä on tavoiteltu ajatusta yksittäisten ilmiöiden kiinnostavuudesta. Ei siis ole tarkoituskaan saada monimutkaisesta maailmasta kokonaiskuvaa, vaan riittää, kun osataan katsoa läheltä joitakin yksittäisiä kohtia.

Olen sitä mieltä, että jokaiselta voi oppia jotain. Monocle opettaa ainakin sen, että maailma on loputtoman täynnä tarinoita ja kohteita, joista voi kiinnostua ja joihin voi kiinnittyä. On hyvä välillä muistaa, että maailma ei olekaan erilaisten katastrofien kyllästämää, vaan se on täynnä ihan älyttömän mielenkiintoisia yksityiskohtia. Maailma on täynnä kärsimystä, toisiinsa kietoutuneita vaaratekijöitä ja vastakkainasetteluja. Mutta se on myös täynnä ihmisiä, jotka huolehtivat, innostuvat ja rakentavat uutta.

Siksi oli kiva lukea samasta lehdestä artikkeli, joka lähestyi maailman menoa hieman kokonaisvaltaisemmin (Joshua Cooper Ramo: New World Order). Miten selviydytään maailmassa, jossa riskit monimutkaistuvat, valtioiden voimapolitiikka karahtaa terroristien jääräpäisyyteen? Miten Kiinan tulisi ratkaista 300 miljoonan maatyöläisen kaupungistaminen? Minkälainen finanssijärjestelmä tulisi rakentaa tämän maailmanlaajuisen kriisin raunioille? Tai miten ratkaisemme nuorten henkisen pahoinvoinnin tai vanhusten hoidon ongelmat koti-Suomessa? 

Artikkelin kirjoittajalla on ehdotus. Istu ensin alas ja mieti, mistä oikeasti välität, mikä on sinulle tärkeää. Sen jälkeen ala unelmoida tyhjästä lehtiön sivusta ja siitä, millaisen ihanneratkaisun sinä tuolle sivulle kehittäisit. Tarvitaan siis aikaa oman sydämen kaipauksen tunnistamiseen, halu toimia sen hyvän puolesta, jonka tuntee omakseen, ja sitten se kaikkein tärkein, rohkeus ajatella toisin eli ottaa esille tyhjä sivu.


RadioDei päivän blogi 15.5.2009


Ei kommentteja: